Tekoäly on kehittynyt hämmästyttävän nopeasti, eikä kukaan tiedä, mihin se johtaa
Joko kokeilit?
Tähän kysymykseen saattoi törmätä viime keväänä melkein missä vain. Kyse oli tekoälysovelluksesta, tarkemmin sanoen OpenAi -yhtiön ChatGPT:stä. Siitä puhuttiin niin uimahallien saunoissa, kahviloissa kuin työpaikkojen lounastauoillakin.
Hämmästelyä on riittänyt siitä, kuinka nopeasti tekoäly kykenee tuottamaan erilaisia tekstejä, antamaan vastauksia kysymyksiin, kääntämään tekstiä eri kielille tai luomaan koodia. Muun muassa.
Täydellinen ChatGPT ei toki vielä ole. Vastauksissa ja teksteissä näkyy paljon haparointia. Tekoälyä on helppo myös puijata.
Mutta se ei ole asiassa olennaisinta. Hämmästyttävintä on nopeus, jolla tekoäly on kehittynyt. Jos vauhti on samanlainen jatkossakin, mihin keinoäly kykenee muutaman vuoden päästä?
Yhteiskunta on varautunut melko huonosti tekoälyn nopeaan kehittymiseen, sanoo tietotekniikan asiantuntija Petteri Järvinen.
Häntä on kuultu usein julkisuudessa tietotekniikkaan ja tietoturvaan liittyvissä asioissa. Järviseltä ilmestyy elokuussa kirja tekoälystä.
Järvinen korostaa, ettei heikko varautuminen liity vain Suomeen vaan yhteiskuntiin ylipäätään. Oikeastaan Suomi on monia muita paremmassa asemassa.
– Kehitys on ollut niin nopeaa, ettei mikään yhteiskunta ole ehtinyt siihen vielä juurikaan reagoida tai valmistautua. Suomelle antaa suojaa se, että olemme pieni kielialue ja jo valmiiksi hyvin korkean teknologian maa.
Varautumisen tekee erityisen haastavaksi se, että kukaan ei vielä tiedä, millaisia vaikutuksia tekoälyn kehittymisellä tulee olemaan.
Muutoksia tulee, se on Järvisen mukaan selvää. Mutta kuinka merkittäviä, sitä voidaan vain arvailla.
Yksi selkeimpiä muutoksen kohteita lienee työ. Tekoälyn avulla koneet voivat oppia tekemään monia sellaisia asioita, joita tähän saakka on voinut tehdä vain ihminen.
Järvinen arvelee, että uhattuna ovat sellaiset työnkuvat, joihin sisältyy paljon rutiininomaisia tehtäviä. Esimerkiksi erilaisten raporttien kirjoittamisen hoitanee jatkossa tekoäly.
– Ihmisiä huolettaa eniten oma taloudellinen turvallisuus, se, voiko tekoäly korvata minut ja minun työpanokseni. Jokaisen olisi hyvä pohtia, mikä omassa ammatissa on sellainen ydin, jota tekoäly ei voi helposti korvata, Järvinen pohtii.
Uhkia tekoälyyn liittyy muutenkin.
Järvisen mukaan erittäin iso uhka tulee olemaan disinformaation eli vääristetyn tiedon levittämisen helppous. Tiedosta tulee entistä epäluotettavampaa.
ChatGPT ei esimerkiksi kerro lähteitään, mistä se tietonsa hankkii. Se on merkittävä ero perinteisiin hakukonepalveluihin, joissa tiedonhakija voi itse valita, mitä tarjottuja lähteitä hän klikkaa auki.
Kun lähteet eivät ole tiedossa, käyttäjän on vaikea selvittää, mikä on totta ja mikä ei. Tai jos tieto suunnilleen olisikin totta, kuinka paljon siinä on liian suoria yleistyksiä. Suurin osa ihmisistä tuskin jaksaa nähdä sen selvittämiseen liiemmälti vaivaa.
– Tekoälyn avulla on helpompi huijata ihmisiä. Sillä voidaan tuottaa aiempaa helpommin sisältöä, joka ei ole totta. Ihmisten kyky vastata disinformaatioon tulee olemaan koetuksella, Järvinen summaa.
– Tässäkin korostan, että Suomella on etumatkaa suhteessa moniin muihin. Meillä ymmärrys vaikuttamisyrityksistä on koulu- ja kirjastolaitoksen vuoksi hyvällä tasolla, hän lisää.
Tällä hetkellä tekoälyn avulla pystytään vääristelemään helposti myös videoita. Pelkällä kasvokuvalla voidaan luoda uskottavan näköinen pornovideo, jossa ihminen näyttää harrastavan seksiä, vaikkei todellisuudessa olisi niin koskaan tehnytkään.
Videokuvaa ja ääntä muokkaamalla ihminen voidaan myös laittaa sanomaan asioita, joita hän ei ole oikeasti koskaan sanonut.
Videoita väärentelemällä voi aiheuttaa poliitikoille mutta myös tavallisille kansalaisille mittavaa harmia. Siitä on jo joitakin esimerkkejä muun muassa Yhdysvalloista.
– Se on erittäin huolestuttavaa. Pahinta tässä on se, että kaiken tuon voi jo nyt tehdä melko helposti. Kuinka helppoa se on jatkossa ja millaisia vaikutuksia siitä seuraa, Järvinen kysyy.
Tekoälyn on sanottu mullistavan valtavasti ihmiskunnan todellisuutta ja historiaa. Sitä on verrattu muun muassa internetin, kännyköiden, sähkön tai höyrykoneen keksimiseen.
Järvisen mukaan vielä ei kuitenkaan voida sanoa, kuinka mullistava tekoäly tulee olemaan. Merkkejä sen mahdollisuuksista on paljon, mutta samalla tavalla kohistiin kymmenisen vuotta sitten esimerkiksi ilman kuskia liikkuvista autoista. Niiden piti olla tulevaisuuden juttu, mutta läpimurtoa sillä saralla ei ole kuulunut tai näkynyt.
Järvinen huomauttaa, että tekoälyä on käytetty laajasti jo pitkään. Esimerkiksi kaikkien tuntema arkinen Google hyödyntää taustalla tekoälyä valitessaan hakijalle sekunneissa tietoa erilaisten todennäköisyyksien perusteella.
Nyt nähty ChatGPT:n kaltaisen generatiivisen tekoälyn esiinmarssi on ollut hämmästyttävän nopea, mutta Järvisen mukaan vielä ei ole kuitenkaan keksitty tekoälylle niin hyödyllisiä tehtäviä, että se oikeasti muuttaisi ihmisten ajankäyttöä, toimintaa ja työntekoa.
– En vertaisi sitä vielä esimerkiksi nettiin. Vielä emme tiedä, jääkö Chat GPT vain yhdeksi jättiloikaksi vai tuleeko sen jälkeen jotain muuta, joka muuttaa kaiken niin kuin esimerkiksi internet teki.
Oma lukunsa tekoälyyn liittyvissä keskusteluissa on se, kuinka pitkälle keinotekoinen äly voi kehittyä. Generatiivinen tekoäly perustuu siihen, että kone voi oppia asioita. Oppiiko se jossain vaiheessa niin hyvin ja paljon, että tekoäly karkaa täysin ihmisen hallinnasta?
Asiantuntijoiden parissa puhutaan uhkakuvasta nimeltä supertekoäly, joka voisi pahimmillaan kääntyä ihmistä ja ihmiskuntaa vastaan. Se on eräänlainen pahuuden huipentumaa muistuttava uhkakuva.
Järvisen mukaan supertekoälyn kaltaisia uhkakuvia tulee uskaltaa pohtia. Hän kuitenkin korostaa, että lyhyellä tähtäimellä sellaisen kehittyminen ei ole mahdollista. Paljon riippuu siitä, millaiseen suuntaan tekoälyn kehittäminen sallitaan.
– Kuinka pitkälle tekoälyn tietoisuutta voidaan kehittää? Milloin ollaan siinä tilanteessa, ettei ihminen voi erottaa, onko hän tekemisissä aidon tietoisuuden vai keinotekoisen tietoisuuden kanssa. Ne ovat filosofisia kysymyksiä, joita insinöörivetoinen tiede ei ole tottunut pohtimaan.
Järvinen arvelee, että tekoälyn kehittyminen kohti entistä laajempaa tietoisuutta tulee herättämään laajaa huolta ja eettistä pohdintaa samaan tapaan kuin vaikkapa ilmastonmuutos herättää tällä hetkellä. Saattaa syntyä kansalaisliikkeitä ja aktivistiryhmiä, jotka pyrkivät estämään tekoälyn kehittämisen liian pitkälle.
– En tiedä, käykö näin, mutta mahdollista sellainenkin on. Puhutaan koko ihmiskuntaa koskevista asioista.
Pitäisikö tekoälyn kehittymistä sitten säädellä jo etukäteen? Mikseivät poliitikot herää?
Maaliskuussa useat kansainväliset huippuasiantuntijat julkaisivat avoimen kirjeen, jossa he kertoivat tekoälyn kehittymiseen liittyvistä huolestuttavista riskeistä. He ehdottivat puolen vuoden mittaista taukoa kehitystyöhön.
Suomen eduskuntavaaleissa tekoälystä ei kuitenkaan puhuttu lainkaan. Puheenjohtajatenteissä ei taidettu käyttää ainoatakaan tekoälyä koskevaa puheenvuoroa.
Tekoäly mainitaan keskustan tietoyhteiskuntalinjauksessa, joka on tehty vuonna 2018. Siinä tekoäly nähdään hyödyllisenä välineenä muun muassa erilaisten palvelukokonaisuuksien luomisessa. Keskustan ohjelmassa korostetaan, että puolueen lähtökohta on kuitenkin ihmisyysaate.
”Tekoälyn eettisiin haasteisiin vastaamiseksi on muistettava, että teknologian tulee aina olla vain väline ja ihmiset päättävät päämäärät ja ohjaavat toimintaa. Tekoälyn on kyettävä viestimään millä perusteilla se tekee ratkaisunsa ja mahdollistaa kaikissa tilanteissa ihmisohjauksen”, linjauksessa summataan.
Tärkeä linjaus, mutta konkretiaa siinä ei ole. Tekoäly kuitenkin on jo täällä. Päätöksentekoa pitäisi olla nyt. Ja se on ennen kaikkea tulevan hallituksen vastuulla.
Suomenmaa kysyi tätä juttua varten tekoälyyn tai tekoälyn sääntelyyn liittyviä näkemyksiä hallituspuolueilta eli kokoomukselta, perussuomalaisilta, RKP:ltä ja kristillisdemokraateilta. Ainoastaan kokoomus vastasi. Selkeitä linjauksia ei löydy myöskään perussuomalaisten, RKP:n ja kristillisten ohjelmista.
Kokoomuksen maaliskuussa julkaistussa tieto- ja teknologiapoliittisessa ohjelmassa korostetaan koneoppivien järjestelmien ja tekoälyteknologian mahdollisuuksia yrityksille.
Sääntelyäkin kuitenkin tarvitaan, kokoomus näkee. Se pitää puolueen mielestä tehdä “fiksulla tavalla” eli niin, ettei markkinoita sotketa tarpeettomasti tai heikennetä kilpailukykyä.
Sääntelyn pitää kokoomuksen mielestä tapahtua ehdottomasti EU-tasolla, ei kansallisesti.
Ainoa tie voisi olla globaali keskustelu yhteisistä eettisistä periaatteista.
Järvisen mukaan puolueilla ja poliittisilla päättäjillä on niukasti mahdollisuuksia säädellä tekoälyn kehittymistä.
Hän toivoo, että hallitusneuvotteluissa tehdään tekoälyyn liittyviä linjauksia. Pääasiassa ne voisivat olla panostuksia siihen, että täällä voitaisiin tehdä kansainvälisesti tasokasta tekoälyyn liittyvää tutkimus- ja kehittämistyötä. Kehityksessä on syytä olla mukana.
Sääntelyn osalta Suomen kokoisella maalla ei ole juuri paukkuja puuttua isoon kuvaan. Euroopan unionissa valmistellaan tekoälyn käyttöön liittyvää sääntelyä. Ne tulevat koskemaan myös Suomea.
Järvisen mukaan siinä piilee iso sudenkuoppa. Tekoälyn kehittämisen supervallat ovat Kiina ja Yhdysvallat, jotka tuskin rajoittavat tekoälyn kehittämistä. Myös EU:sta irrottautunut Britannia pyrkii manner-Eurooppaa vapaampaan sääntelyyn.
EU:lla on todellinen riski jäädä kehityksessä muiden jalkoihin. Sivuun se jäisi myös tekoälyyn liittyvistä taloudellisista mahdollisuuksista.
– Ainoa tie voisi olla globaali keskustelu yhteisistä eettisistä periaatteista, kuten vaikkapa biologian alalla on tehty. Sellaista keskustelua ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Kiina ja Yhdysvallat tuskin alkavat yhteistyöhön sääntelyssä, kun tekoälyyn liittyy niin paljon kansallisia, kaupallisia ja sotilaallisia intressejä.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä kesäkuussa 2023.