Historia | Taistelulaivoista viimeinen myöhästyi sodasta – kohtalo vei laivastoparaateihin ja naulatehtaalle
Toisen maailmansodan loppupuolella taistelulaivojen aikakausi oli käytännössä ohi. Uusia merisodan valtiaita olivat lentotukialukset ja pinnan alla vaanivat sukellusveneet.
Viimeinen klassinen taistelulaivojen välinen tykistötaistelu käytiin Surigaon salmessa Filippiineillä lokakuussa 1944 Japanin ja Yhdysvaltojen laivastojen välillä osana Leytenlahden suurtaistelua.
Telakalla valmistumassa olleita taistelulaivoja muunnettiin sotavuosina kesken prosessin lentotukialuksiksi. Sellainen tehtiin muun muassa Japanin kolmannesta Yamato-luokan taistelulaivasta Shinanosta, joka valmistui telakalta lentotukialuksena, mutta torpedoitiin upoksiin saman tien.
Britannian sodan alkupuolelta asti tekeillä ollut taistelulaiva HMS Vanguard sai sen sijaan valmistua alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, vaikka tukialukseksi muuttamistakin pohdittiin. Telakoilla resurssit kohdistettiin kiireellisiin sukellusveneentorjunta-aluksiin, ja taistelulaiva priorisoitiin hännille.
Aluksen valmistuessa toukokuussa 1946 toinen maailmansota oli ollut jo hyvän aikaa ohi, eikä valtavalle tykistöalukselle löytynyt enää tarkoitettua käyttöä.
Vanguard oli eräänlainen parannettu versio sodassa mainetta niittäneen King George V -luokan aluksista ja luokkansa ainoaksi jäänyt alus. Järeiden 15-tuumaisten tykkien piiput oli kierrätetty vanhemmista taistelulaivoista, mutta kaikki muu tehtiin ajan vaatimusten mukaisesti.
Vanguardissa oli vahva panssarointi ja voimakkaat höyryturbiinit. Ilmatorjunta oli poikkeuksellisen vahva: aluksessa oli peräti 73 Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntatykkiä ja kuusitoista 5,25 tuuman kaksoiskäyttötykkiä, joilla saatiin aikaan vahva suoja sekä ilma- että merimaaleja vastaan.
Poikkeuksellisen vahvaan puolustusaseistukseen oli syynsä. Uuden aluksen ei haluttu kokevan japanilaisten pommikoneiden Singaporen taistelujen yhteydessä joulukuussa 1941 upottamien taistelulaiva Prince of Walesin ja taisteluristeilijä Repulsen kohtaloa.
Yksi syy alusten tuhoon oli se, ettei niiden ilmatorjunnan tulivoima riittänyt hyökkääviä japanilaisia pommittajia ja torpedokoneita vastaan.
Vanguard osoittautui jo koeajoissa nopeaksi, ketteräksi ja erittäin merikelpoiseksi. Yli 45 000 tonnin lähes 250-metrinen alus kykeni kulkemaan myös Panaman kanavan läpi, mikä oli merkittävä logistinen etu.
Kuninkaallisen laivaston suhtautuminen taistelulaivoihin oli kuitenkin jo muuttunut. Lentotukialusten valtakautta oli eletty jo jonkin aikaa, ja jättimäiset tykkialukset näyttivät menettäneen merkityksensä.
Vanguard ei sopinut myöskään erityisen hyvin sukellusveneiden torjuntaan, ja sen kyky kestää modernien torpedojen iskuja herätti epäilyksiä, vaikka panssarointi olikin vahva.
Käyttöä Vanguardille löytyi kuitenkin muun muassa kuninkaallisen perheen edustusaluksena matkoilla kaukaisiin Brittiläisen imperiumin maihin, kuten Etelä-Afrikkaan, Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Se toimi myös Home Fleetin lippulaivana ja osallistui kuningatar Elisabet II:n kruunajaisten kunniaksi järjestettyyn Spitheadin laivastoparaatiin 1953.
Komea taistelulaiva pidettiin läpi 1950-luvun kuitenkin toimintakuntoisena. Aluksen päävastustajana pidettiin Neuvostoliiton Sverdlov-luokan risteilijöitä. Hiekka tiimalasissa valui kuitenkin koko ajan, sillä tekeillä oli tehokkaampi ratkaisu neuvostoristeilijöiden muodostamaan uhkaan: Blackburn Buccaneer -rynnäkkökone.
Kun Vanguard oli modernisoitavana vuonna 1955, amiraliteetti ilmoitti, että alus tultaisiin siirtämään reserviin töiden valmistuttua. Lokakuussa 1959 kerrottiin, että tarpeettomaksi ja liian kalliiksi ylläpidettäväksi käynyt alus romutetaan.
Ennen romutusta alus ehti ”näytellä” vuonna 1960 valmistuneessa brittiläisessä elokuvassa Upottakaa Bismarck! Vanguardia tarvittiin kohtauksissa, joissa näytettiin brittiläisten ja saksalaisten sotalaivojen sisätiloja, komentosiltaa ja tykkitorneja.
Viimeiselle matkalleen Vanguard lähti Portsmouthista 4. elokuuta 1960. Rannalta tapahtumaa seuranneiden suurten kansanjoukkojen hämmästykseksi ja riemuksi alus kääntyi poikittain ja juuttui matalikolle. Viisi hinaajaa sai ”vastahakoiselta” näyttäneen aluksen irti vasta viisi tuntia myöhemmin.
Viisi päivää myöhemmin Vanguard saapui romutuspaikalle Skotlannin Faslaneen, ja purkutyö oli valmis vuoden 1962 puoliväliin mennessä. Vanguard oli viimeinen romutettu brittiläinen taistelulaiva.
Taistelulaivojen tarina ei kuitenkaan päättynyt vielä Vanguardin romutukseen. Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan käski 1980-luvun alussa kunnostaa vanhat Iowa-luokan taistelulaivat vastineeksi Neuvostoliiton tulivoimaisille Kirov-luokan risteilijöille. Alukset olivat käytössä 1990-luvun alkupuolelle.