Suomenmaan ja Liiton pitkäaikainen toimittaja Anja Manninen on kuollut

Yllättävä suruviesti kertoi, että Suomenmaan ja Liiton pitkäaikainen toimittaja ja toimitussihteeri Anja Manninen on kuollut. Hän menehtyi juhannuksen alla äkillisesti kotonaan Oulussa. Hän oli 66-vuotias.

Anja Manninen oli Toimittaja, Persoona ja Ihminen, kaikki isolla alkukirjaimella.

”Anja Manninen vuodesta 1976”, kertoo Liiton 75-vuotishistoriikki. Pitkä työmatka päättyi eläkejuhliin 2018, mutta vielä viime joulun tienoissa hän kävi satunnaisissa työvuoroissa, ikään kuin kiireapulaisena.

Vastuuntuntoisesti loppuun asti.

Hänelle mieluisinta työalaa oli kulttuurin sarka. Hän puolusti kulttuuria kuin elämäntehtävänään. Eläkejuhlissakin vitsailtiin, ja käännettiin päälaelleen vanha lentävä lause ”Kun kuulen sanan kulttuuri, poistan aseestani varmistimen”:

”Anja kulkee varmistamattomat coltit käsilaukussaan, ja jos hän kuulee kulttuuria vähäteltävän tai pilkattavan niin: ratatatatata…”

Lukijoiden puolesta sai kyllä kiittää. Liiton kulttuuri kun oli ollut monesti enemmänkin agrikulttuuria.

Liitto-Suomenmaalle Anja Manninen oli monella muullakin tavalla tärkeä. Hän oli ammattitaitoinen, tunnollinen ja tinkimätön lehdentekijä ja sillä tavoin esimerkki kaikille.

Hän oli myös yksi ”toimittajan korkeakoulun” lehtoreista. Hän näytti kädestä pitäen, mitä on olla toimittaja. Joskus hän kohteli tiukastikin, mutta aina kuin opettaja oppilaitaan, jotka etenevät ja onnistuvat. Sitä paitsi hän halusi kehittyä myös itse, vielä viimeisinä työvuosinaankin.

Anja Mannisen sydämen maisema ja koti oli Tyrnävän lakeus. Lakeudella näkee suoraan. Metsät eivät ole edessä haittoina. Ehkä tämä näkyi hänen luonteessaankin. Siinä oli vilpittömyyttä, rehellisyyttä ja avoimesti puhumisen taitoa.

Kerrankin, varhaisina toimittajan vuosinaan, hän tuli tiedotustilaisuudesta ja kertoi nolona, että oli paljastunut, että hänellä ei ollut kirjastokorttia. Mitäpä kulttuuritoimittaja kirjastolla…

”Kyllä mua sitten hävetti”, hän nauroi iloisesti.

Tämäkin episodi kertoi Anja Mannisen rehellisyydestä ja vilpittömyydestä. Hän ei sanonut, että ”eipä sattunut nyt kirjastokortti matkaan…” Niin me muut olisimme tehneet.

Tyrnävästä olikin hänen kanssaan hauska puhua. Se tuli iän karttuessa aina rakkaammaksi. Mutta paljon muustakin oli puhuttavaa. Matkoista, autoista, vanhemmista, elämästä yleensä… Oli soma huomata, kuinka vuodet kuluttivat itse kunkin särmiä.

Sytytyslanka pitenee ja kostuukin. Mutta silloin naurukin helkähtää vielä useammin, iloisena, ymmärtävänä ja vilpittömänä.

Anja Mannisen uskollisuus elämänuralleen näkyi vertauskuvallisella tavalla loppuun asti.

Oulun toimituksen seinällä on vuosikymmenet riippunut suurikokoinen taulu. Sen on maalannut lakeuden mestari – joskin liminkalainen (ero on tärkeä) – Vilho Lampi. Taulu on asetelma, ja sen yksi keskeinen esine on pöydälle nakattu Liitto-lehti.

Kun Liitto-Suomenmaan Oulun toimitus muutti jälleen kerran majaansa, Anja Manninen otti hoitaakseen arvokkaan taulun kunnostamisen. Taulu lähetettiin restauroitavaksi Helsinkiin. Vastikään hän oli saanut tiedon, että työ on valmis.

Se odottaa vain kuljetusta takaisin kotiin, toimituksen seinälle.

Se oli Anja Mannisen viimeinen työtehtävä.

Juha Mauno