Suomen työvoimapolitiikka eroaa muista Pohjoismaista: "Katsotaan, että talouskasvu hoitaa työttömyyden"

Suomen työvoimapolitiikka on poikkeuksellista verrattuna muihin Pohjoismaihin, arvioi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Pasi Moisio.

– Suomi eroaa muista Pohjoismaista ihan selkeästi siinä, että meillä on vähemmän työllistymistä tukevia palveluita ja heikommat velvoitteet niihin osallistumiseen, Moisio sanoo STT:n haastattelussa.

Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on viime vuosina alettu viitata Tanskan malliin, kun sosiaaliturvaa halutaan ruuvata velvoittavammaksi. Moision mukaan Suomen työttömyysturvassa on jo nyt paperilla hyvinkin tiukat velvoitteet, jotka eivät juuri eroa Tanskasta.

– Suomessa erona on, että ei juuri ole palvelukontaktointeja. Tanskassa on palveluita sekä erilaisia toimenpiteitä tarjolla todella paljon nopeammin, ja niihin tartutaan hanakammin.

Työllisyyspalvelujen rahoitusta ja palveluvalikoimaa on supistettu nykyhallituksen aikana samalla, kun työllisyyspalveluiden järjestämisvastuu on siirretty valtiolta kunnille. Esimerkiksi kuntouttava työtoiminta lakkautetaan nykymuodossaan ensi vuoden alusta alkaen. Korvaaviin palveluihin on osoitettu aiempaa vähemmän rahaa.

Moision mukaan palveluiden kokonaisvolyymi on laskenut. Suomen järjestelmästä puuttuu hänen mukaansa velvoitteita osallistua palveluihin, mutta samalla myös mahdollisuuksia ja oikeuksia päästä niihin.

– Suomalainen erikoisuus on, että meillä katsotaan, että talouskasvu hoitaa työttömyyden, Moisio sanoo.

Suomessa työttömyysaste oli syyskuussa 10,5, mikä oli korkein kaikista EU-maista. Euromaiden työttömyysaste oli EU:n tilastoviranomaisen mukaan keskimäärin 6,5 prosenttia. Tanskassa vastaava luku oli 6,8 ja Ruotsissa 8,7.

Työllisyyspalveluiden heikko saatavuus ja niukka palvelukontaktointi sekä heikot velvoitteet osallistua palveluihin selittävät Moision mukaan rakenteellisen työttömyyden kasvua ja maahanmuuttajataustaisten heikkoa työllisyyttä.

Ongelma ei ole uusi vaan järjestelmä lähti eroamaan muista Pohjoismaista jo 1990-luvun laman aikana, jolloin työvoima- ja aktivointipalvelujen resurssit eivät pysyneet työttömyyden kasvun tahdissa samalla kun työttömyysturvasta leikattiin.

Moision mukaan syy löytyy osaltaan siitä, että suomalainen oikeisto ja vasemmisto eroavat pohjoismaisista vastineistaan. Hän sanoo, että esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa myös oikeistopuolueet ovat perinteisesti olleet valmiita käyttämään työllisyyspalveluihin enemmän rahaa.

– Meillä on oikeisto erilainen siinä, että se ei ole ollut yhtä halukas laittamaan lisää rahaa näihin palveluihin. Ja vasemmisto on perinteisesti ollut sensitiivinen velvoitteiden lisäämiseen, Moisio sanoo.

Tämä on johtanut tutkimusprofessorin mukaan tilanteeseen, jossa sosiaaliturvan kannustavuuskeskustelu tyssää siihen, että puhutaan joko sosiaaliturvan alentamisesta, joka ei käy vasemmalle puolelle, tai etuuksien ja ansiotulojen yhteensovittamisen lieventämisestä, mikä on puolestaan kallista.

Suomessa sosiaaliturvaan ja työttömyysturvaan suhtaudutaan Moision mukaan vahvasti oikeusnäkökulmasta käsin. Maassa on ollut viimeistään 1990-luvun perusoikeusuudistuksesta lähtien poikkeuksellisen kattava perusturva, joka nähdään yksilön oikeutena, ei niinkään vakuutuksena työttömyyden varalta.

– Meillä on yhtenä harvoista maista kestoltaan rajoittamaton yksilökohtainen työttömyysturvaetuus eli yleistuki.

Moision mukaan Suomen sosiaaliturva-ajattelu on erkaantunut työstä ja vakuutusajattelusta muita Pohjoismaita ja Manner-Eurooppaa enemmän. Muissa maissa sosiaaliturva nähdään enemmän vakuutuksena tulonmenetyksen varalta.

– Vakuutusajattelussa on luontevaa, että sosiaaliturvaan kuuluu velvoitteita ja palveluita. Suomessa keskustelu velvoitteista on politisoitunut.

Moision mukaan muissa Pohjoismaissa nähdään vahvemmin itseisarvona se, että ihmiset pidetään mukana yhteiskunnassa ja palvelujen piirissä. Lisäksi palveluvalikoima on laajempi ja esimerkiksi mahdollisuuksia tuettuihin työpaikkoihin ja työkokeiluihin on enemmän.

Voiko suomalaisten nihkeys velvoitteita kohtaan johtua siitä, ettei pakollisten työvoimapalveluiden uskota auttavan työllistymisessä? Moision mukaan se voi selittää osan asiasta, mutta kritiikkiä työvoimapalveluita kohtaan esiintyy kaikissa maissa.

– En usko, että Suomessa palvelut ovat selvästi vähemmän vaikuttavia kuin muualla.