Stuk ei usko, että Tshernobyl olisi heikentänyt oppimistuloksia Suomessa – Tutkija puolustaa näkemystään
Säteilyturvakeskus (Stuk) ja ekonomisti Matti Sipiläinen ovat edelleen eri kannoilla siitä, onko Tshernobylin ydinonnettomuus vaikuttanut oppimistuloksiin Suomessa.
Taustalla on Sipiläisen kiistelty tutkimus muutaman vuoden takaa. Hän esitti, että Suomeen tullut ydinlaskeuma olisi heikentänyt hieman ylioppilaskokeen tuloksia niillä nuorilla, jotka olivat säteilypiikin aikaan aivojen kehityksen kannalta herkässä sikiövaiheessa alueilla, joissa mitattiin suurimpia säteilymääriä.
Stuk ei ole pitänyt tutkimuksen tuloksia uskottavina.
Tutkimus nousi laajemmin julkisuuteen loppiaisena, kun Yle julkaisi siitä jutun. Tshernobylin onnettomuudesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta.
Sipiläisen tutkimus – joka oli alun perin hänen taloustieteen pro gradu -tutkielmansa Aalto-yliopistossa – julkaistiin Journal of the Finnish Economic Association -tiedejulkaisussa. Julkaisun jälkeen Stuk esitti tutkimuksesta kriittisen vastineen, johon Sipiläinen vastasi.
Stukin keskeisin kritiikki koski sitä, ettei tutkimuksessa tarkasteltu yksilöiden saamia todellisia säteilyannoksia vaan ainoastaan alueellista ydinlaskeumaa.
Lisäksi Stuk katsoi tutkimuksen olevan ristiriidassa aiemman tutkimustiedon kanssa. Stukin mukaan säteilymäärän pitäisi olla huomattavasti suurempi kuin mitä Tshernobylista tuli Suomeen, jotta se vaikuttaisi ihmisen aivojen kehitykseen.
Tutkimusprofessori ja säteilyepidemiologian asiantuntija Anssi Auvinen Stukista kertoo STT:lle, ettei keskuksen kriittinen kanta ole muuttunut parissa vuodessa mihinkään. Auvinen oli toinen Stukin vastineen allekirjoittaneista henkilöistä.
– Tutkimuksen tilastolliset menetelmät ovat sinänsä ihan hyviä ja kelvollisia. Tutkimus osoittaa kuitenkin ennemmin korrelaation kuin mitään todellista syyvaikutusta, Auvinen sanoo.
Hän kertoo, että tutkimuksen tulokset eivät sovi yhteen sen kanssa, mitä säteilyn vaikutuksista tiedetään. Auvisen mukaan Tshernobylin laskeuma aiheutti Suomessa suurimmillaan noin yhden millisievertin säteilyannoksen. Näin pieni määrä ei hänen mukaansa tutkimustiedon valossa vaikuta aivoihin.
– Jokainen suomalainen saa säteilyä vuodessa keskimäärin 5,9 millisievertiä. Jos radon lasketaan pois, koska se ei vaikuta juuri aivoihin, luonnollisen taustasäteilyn määrä on noin yksi millisievert, Auvinen sanoo.
Tshernobylin laskeumaa vastaavan lisäannoksen voi hänen mukaansa saada esimerkiksi mannertenvälisellä lennolla tai röntgentutkimuksessa.
Auvinen viittaa myös Hiroshiman ja Nagasakin atomipommeja koskeviin tutkimuksiin, joiden mukaan vaikutuksia sikiön aivojen kehitykseen on havaittu vasta huomattavasti suuremmilla, 50–200 millisievertin annoksilla. Lisäksi hän huomauttaa, että luonnollisen taustasäteilyn määrä vaihtelee Suomessa alueittain.
– Jos Sipiläisen tuloksia on uskominen, myös tämän vaihtelun pitäisi näkyä suomalaisten koulumenestyksessä, Auvinen sanoo.
Tutkimuksen tehnyt Sipiläinen ei niele Stukin kritiikkiä. Hänen mukaansa vertailu Hiroshimaan ja Nagasakiin on erikoinen, koska säteilymäärät ja tutkitut vaikutukset olivat täysin eri mittaluokkaa.
Hänen mukaansa Japanissa tutkimusjoukko koostui ihmisistä, jotka olivat 3–10 kilometrin päässä ydinpommien räjähdysten keskipisteestä.
– Siellä katsottiin, oliko ydinpommeista säteilyä saaneet ihmiset luokiteltu vakavasti jälkeenjääneiksi tai oliko heidän päänsä ympärysmitta tilastollisesti poikkeava, Sipiläinen sanoo STT:le.
Sen sijaan hän tarkasteli sitä, pärjäävätkö ihmiset hieman huonommin ylioppilaskokeissa, kun tuhansien kilometrien päässä räjähtää ydinvoimala.
Sipiläinen myöntää, ettei tutkimuksessa laskettu yksilöiden saamia todellisia säteilyannoksia. Hänen mukaansa tämä ei kuitenkaan vesitä syy-yhteyttä.
– Kun tiedetään, minkälaisia säteilymääriä Suomessa oli, sitä kautta voidaan arvioida ihmisten saamia suurimpia mahdollisia annoksia, hän toteaa.
Sipiläinen sanoo, että hänen tutkimuksessaan on varmasti jonkin verran mittavirhettä, eli tulos on vain paras tilastollinen arvaus.
Hän huomauttaa, ettei tämä kuitenkaan poista kausaliteettia eli syy-yhteyttä vaan ainoastaan lisää siihen epätarkkuutta – vieläpä siihen suuntaan, että tulokset ovat todennäköisesti ennemmin ala- kuin yläkanttiin.
Tutkimus perustui aiempaan ruotsalaistutkimukseen, jonka tulokset olivat hyvin samansuuntaisia.
Sipiläisen tarkoitus oli alun perin kumota ruotsalaisten tulokset. Hänen oletuksenaan oli, että vastaavia tuloksia pystyy saamaan vastaavalla datalla silkalla sattumalla.
– Ajoin 400–500 lumetestiä. Katsoin, kuinka usein sain samanlaisia tuloksia, kun testasin skenaariota sattumanvaraisesti. Vain ja ainoastaan Tshernobylin säteilypiikin ajanjaksolta löytyi jokin vaikutus, Sipiläinen kertoo.
Stukissa tutkimus ei ole johtanut säteilyturvallisuuden uudelleenarviointiin tai lisätutkimuksiin.
– Jos uskoisimme, että tutkimuksen tulokset pitävät paikkansa, meidän pitäisi muuttaa aika vahvasti koko säteilysuojelun ideologiaa. Tutkimusta ei otettu Stukissa niin vakavasti, Auvinen kertoo.
Sipiäinen taas kertoo toivoneensa, että Stuk tekisi saman analyysin itse.
– Näyttäisivät itse samalla datalla, että olen väärässä. Sehän olisi tieteellinen tapa lähestyä asiaa.