Stubb: Pääministerin tehtävästä tullut epäinhimillinen
Alexander Stubb (kok.) avautuu torstaina ilmestyneessä muistelmateoksessaan poikkeuksellisen suorasanaisesti pääministeriaikana kokemistaan paineista.
Stubbin ja kirjailija-toimittaja Karo Hämäläisen kirjoittaman Alex-kirjan mukaan Stubb kävi syksyllä 2014 pääministerinä ollessaan burnoutin porteilla.
Jatkuva mediapaine, hallitusyhteistyön vaikeudet ja romahtaneet gallupluvut painoivat pääministerin mielen matalaksi, ja hänellä alkoi olla pysyviä nukkumisvaikeuksia.
Stubbin mukaan pääministerin toimenkuva on paisunut epäinhimilliseksi – etenkin jos samaan aikaan täytyy toimia puoluejohtajana.
– Se on poliittisena tehtävänä käytännössä mission impossible. Teet niin tai näin, teet aina väärinpäin, Stubb sanoo STT:n haastattelussa.
Yhdeksi ratkaisuksi Stubb esittää kirjassaan luopumista Suomessa itsestäänselvyydeksi muodostuneesta periaatteesta, että hallituspuolueen puheenjohtaja toimii aina myös ministerinä. Hänen mukaansa ministerinpaikalla puolueen johtaminen ja kehittäminen jäävät väistämättä lapsipuolen asemaan.
– Jos olet pääministeri ja puolueen puheenjohtaja samaan aikaan, se on kuin olisit yhtä aikaa yrityksen hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja. Jos se ei toimi yksityisellä sektorilla, niin miten se voisi toimia julkisella sektorilla, Stubb kysyy.
Stubbin mukaan hänen pääministerikautensa suurin kompastuskivi oli hallitusyhteistyö valtiovarainministeri Antti Rinteen (sd.) kanssa. Stubbin muutoin suorastaan yltiöpositiivisessa muistelmakirjassa Rinne on jotakuinkin ainoa poliitikkokollega, joka saa kritiikkiä osakseen.
Stubb jakaa poliitikot kahteen ryhmään: arvopohjaisesti toimiviin arvopoliitikkoihin ja pelureihin, jotka tekevät valtapolitiikkaa. Stubbin arvostus kohdistuu ensin mainittuihin. Rinne puolestaan lukeutuu Stubbin katsannossa jälkimmäisiin.
– Jos hänen tilallaan olisi ollut Jutta Urpilainen, sävel olisi varmasti ollut erilainen, Stubb pohtii.
Stubb kirjoittaa kirjassaan myös pettymyksestä, jonka koki, kun pääministeri Jyrki Katainen (kok.) päätti yllättäen lähteä EU-komissaariksi vuonna 2014.
Stubb oli olettanut olevansa itse Suomen seuraava komissaari, olihan hän taustaltaan ylivertainen ehdokas tehtävään: entinen EU-virkamies, meppi ja ulkoministeri, kielitaitoinen ja laajasti verkostoitunut EU-asioista väitellyt tohtori.
– Olin varma, että tuolla cv:llä komissiosta irtoaisi myös painava salkku, Stubb muistelee kirjassaan.
Stubb korostaa, ettei kanna asiasta minkäänlaista kaunaa Kataista kohtaan.
– Ymmärsin Jyrkiä tuolloin ja nyt entisenä pääministerinä ymmärrän Jyrkiä entistä paremmin. Jos minulle olisi kolmen vuoden jälkeen annettu mahdollisuus siirtyä pääministerin tehtävästä eteenpäin komissaariksi, olisin itse varmaan tehnyt samoin, Stubb sanoo.
Valtiovarainministerin tuolilta Stubb putosi hävittyään puolueen puheenjohtajakilvan Petteri Orpolle viime vuonna.
Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi Luxemburgiin lähtevä Stubb sanoo, että kotimaan politiikka on hänen osaltaan nähty. Eduskuntavaaliehdokkaana häntä ei enää nähdä, mutta Mäntyniemen herraksi pyrkimistä Stubb ei tyrmää yhtä suoraan.
– En suunnittele elämää niin pitkälle. Jos Suomi jonain päivänä tarvitsee kansainvälisen presidentin, niin silloin sitä joutuu miettimään.