Sotilastiedustelu: Venäjältä menee vuosia Ukrainan sodan lopusta voimiensa vahvistamiseen Suomen rajalla
Ukrainan sodan sitomalla Venäjällä ei ole tällä hetkellä lihaksia uhata tosissaan Suomea sotilaallisesti, ja Suomen lähiseudun joukkojen vahvistamiseen kuluu vuosia – vielä Ukrainan sodan lopun tai jäätymisen jälkeenkin.
Näin arvioi STT:lle Pääesikunnan tiedustelupäällikkö, prikaatikenraali Pekka Turunen.
Venäjä on itsevaltaisen presidentti Vladimir Putinin johdolla luvannut kasvattaa joukkojaan luoteisrajallaan vastauksena Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen. Suomen sotilastiedustelun mukaan nämä muutokset Suomen rajalla ovat toistaiseksi olemassa lähinnä paperilla.
– Jonkin verran on tällaista liikehdintää sen suhteen, että joukkoja koulutetaan ja varuskuntia kunnostetaan, mutta mitään merkittävää muutosta ei ole tapahtunut, kertoo Turunen.
– Välitöntä sotilaallista uhkaa Suomea kohtaan ei ole. Ukrainan sota vie resurssit ja painopiste toiminnassa Venäjän asevoimilla on siellä Ukrainassa.
Miten kauan Venäjältä menee voimiensa palauttamiseen ja joukkojen lisäämiseen rajalla? Turusen mukaan kaikki riippuu Ukrainan sodan lopusta.
– Onko se jäätynyt konflikti vai täydellinen rauhansopimus? Jos se on jäätynyt konflikti, se sitoo edelleen jonkin verran Venäjän asevoimia eikä Venäjä pysty täysin irtautumaan kriisitilanteesta.
Suomen sotilastiedustelun ympärillä olevaa salaisuuksien verhoa raotettiin tänään julkaistussa vuoden 2025 julkisessa katsauksessa.
Viime vuonna Venäjä perusti uudelleen Suomen tuntumaan vanhan Leningradin sotilaspiirin, jota halutaan vahvistaa tulevaisuudessa. Venäjän suunnitelmissa Kuolan alueen armeijakunta muutetaan armeijaksi, Karjalaan perustetaan kokonaan uusi armeijakunta ja useita prikaateja kasvatetaan divisiooniksi.
Suomen sotilastiedustelun arvion mukaan toteutuessaan nämä muutokset kasvattavat Suomen lähialueella olevien joukkojen vahvuutta noin 30 000:sta noin 80 000 sotilaaseen.
Raportin mukaan on todennäköistä, että niin kauan kuin Ukrainan sota jatkuu nykyisenkaltaisena kulutussotana, Suomen lähialueella oleva sotilaallinen voima ei kasva merkittävästi. Ukrainan sodan päättymisen jälkeen Venäjä kuitenkin todennäköisesti priorisoi luoteista suuntaansa.
Suomen sotilastiedustelu arvioi, että Venäjän talous mahdollistaa toistaiseksi sodan jatkamisen Ukrainassa, vaikka kustannukset myös Venäjälle itselleen ovatkin yhteiskunnallisesti kovat.
– Eriytyessään maailmantaloudesta sen talous kääntyy yhä enemmän sisäänpäin. Samalla Venäjän toiminta todennäköisesti muuttuu entistä arvaamattomammaksi, raportissa arvioidaan.
Venäjän varjolaivastoon kuuluvien siviilialusten Itämerellä aiheuttamia kaapelirikkoja on julkisuudessa laajalti epäilty tahalliseksi sabotaasiksi, vaikka valtiojohto onkin välttänyt Venäjän suoraviivaista syyttämistä.
Missä menee raja, jonka jälkeen voidaan sanoa, että Suomi on hyökkäyksen tai valtiollisen terrorin kohteena?
– Ehkä sellaista rajaa ei ole. Sitä ei kukaan osaa määrittää, milloin se raja ylittyy, Turunen sanoo.
Turusen mukaan hybridivaikuttamisen tavoitteena on luoda epäsymmetrinen tilanne, jossa vastustaja ei tiedä tarkkaan, mitä on tapahtumassa. Länsimaissa sota ja rauha on perinteisesti nähty eri tilanteina, joiden välillä ei juuri ole päällekkäisyyttä. Venäjä sen sijaan suosii konfliktia, joka pysyy sodan ja rauhan välisessä harmaassa maastossa.
Venäjän pakottamana myös lännessä on jouduttu myöntämään, että sodan ja rauhan väliin jää tällainen harmaa alue. Itämeren Nato-maiden kokouksessa Helsingissä presidentti Alexander Stubb luonnehti nykytilannetta ”rauhattomuuden aikakaudeksi”. Aiemmin Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson sanoi, että Ruotsi ei ole sodassa, mutta ei myöskään rauhassa.
Venäjällä on tällä harmaalla alueella tietty etulyöntiasema, toteaa Turunen.
– Venäjän johtamisen malli on yhden henkilön johdossa oleva diktatuuri. Se on johtamisen malli, jota vastaan on vaikea toimia, ja kyllä tämä toimintamalli tarjoaa etulyöntiaseman.

Ukrainan suurhyökkäyksen alussa nöyryyttäviä tappioita kärsinyt Venäjä on käynnistänyt laajan asevoimiensa reformin. Asevoimien kokoa pyritään kasvattamaan 350 000 sotilaalla aina 1,5 miljoonaan. Kuinka todennäköistä on, että Venäjä onnistuu näin kovassa tavoitteessa?
– Voisiko tässä käyttää termiä fifty-fifty? Venäjällä on huono tilanne demografisesti, sen ihmismäärä on laskevalla suunnalla ja henkilöstön rekrytointi on haaste. Se puolentoista miljoonan saavuttaminen on oikeasti haaste Venäjällekin – mutta ei mahdotonta.
Venäjän asettama ”intohimoinen tavoite” vuoteen 2026 mennessä valmistuvasta asevoimien paisumisesta jäänee silti toteutumatta, Turunen arvioi. Putin allekirjoitti määräyksen asevoimien kasvattamisesta kolmen vuoden sisällä vuoden 2023 alussa.
Venäjän epäonnistumisia Ukrainan suuren hyökkäyksen alkuvaiheessa on selitetty muun muassa asevoimien korruptiolla. Suomen sotilastiedustelun johtaja ei usko, että Venäjän asevoimat koskaan vapautuu tästä vitsauksesta, vaikka sitä onkin yritetty.
– Korruptiota on kovalla kädellä puolustusministeriön johdon vaihdon jälkeen pyritty suitsimaan, mutta kyllä se korruptio on niin syvällä rakenteissa kaikilla tasoilla, ihan alkaen alemmasta soturitasosta päätyen kenraalikunnan ja ministeriön johtoon, että en usko, että sitä ikinä saadaan kitkettyä pois siitä yhteiskunnasta, Turunen sanoo.
Sotilastiedustelun raportin mukaan Venäjän tavoitteena on taivuttaa länsi hyväksymään etupiirijako, jonka se on asevoimin pakottanut Itä-Eurooppaan. Raportin mukaan tällainen ratkaisu saattaisi tuottaa hengähdystauon Ukrainan sotaan, mutta pitkällä aikavälillä seuraukset olisivat arvaamattomat.
– Jos Venäjä saa tavoitteitaan läpi Ukrainassa voimankäytöllä ja uhkailulla, se todennäköisesti kokeilee toimivaksi havaitsemaansa strategiaa uudestaan. Venäjän vaatimuksiin alistuminen tekisi todennäköisesti tulevista eskalaatiokierroksista entistäkin vaarallisempia, katsauksessa kirjoitetaan.
Missä Venäjä sitten kokeilisi onneaan seuraavan kerran?
– Se strategia voisi toteutua ihan missä suunnassa vain lähialueen maissa. Ehkä kaikkein kriisialttiimpia alueita ovat Pohjois- ja Etelä-Kaukasian sekä Keski-Aasian maat, Turunen arvelee.
Todennäköisimpänä Suomeen lähitulevaisuudessa kohdistuvana uhkana Turunen pitää lisääntyvää laaja-alaista vaikuttamista kuten gps-häirintää sekä hybridioperaatioita.
Katsauksessa sotilastiedustelu esittää vastikään uudistettujen tiedustelulakien kaipaavan vielä viilausta. Raportissa ehdotetaan, että pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan liittyvä tiedustelukielto olisi joko poistettava kokonaan tai muutettava siten, ettei kielto koskisi valtiollista toimijaa, kuten ulkomaista tiedustelu-upseeria.
Nykytilanteessa Suomessa toimiva vakooja nauttii oman kotinsa seinien sisällä vahvaa yksityisyydensuojaa tiedustelulta.
– Se on pieni porsaanreikä, joka tässä laissa on, ja sitä me yritämme poistaa, Turunen sanoo.
Turusen mukaan Nato-aika on tuonut sotilastiedustelun arkeen ”paljon töitä”.
Nato-jäsenyys on näkynyt muun muassa Suomen ilmatilassa jo rutiininomaisesti lennettävinä liittolaismaiden tiedustelulentoina, jotka sahaavat itärajaa ja keräävät tiedustelutietoa Venäjältä.
– Samalla se on myös viesti siitä, että olemme täällä, olemme yhdessä ja olemme valppaina, Turunen sanoo.
Yhdysvalloissa ensi viikolla toisen presidentinkautensa aloittava Donald Trump on ulkopolitiikassaan usein suhtautunut lämpimästi Venäjään ja Putiniin. Venäjän geopoliittisia kantoja on julkisuudessa myötäillyt myös Tulsi Gabbard, jota on esitetty Yhdysvaltojen kansalliseksi tiedustelujohtajaksi Trumpin uudessa hallinnossa.
Onko Trumpin Yhdysvallat enää Suomelle luotettava kumppani arkaluontoisten sotilastiedustelutietojen jaossa?
– Luulen, että on. Pidän erittäin todennäköisenä, että muutoksia meidän käytännön tekemiseen ei tule ollenkaan tai ne ovat kovin vähäisiä, sanoo tiedustelupäällikkö Turunen.
Mitä riskejä Suomelle liittyy siihen, kun Putinin valtakausi jonain päivänä päättyy – viimeistään kuolemaan?
Turusen mukaan Venäjä astuu silloin tienhaaraan, josta lähtee kaksi eri tulevaisuutta.
– Tämänhetkinen koneisto on rakennettu sellaiseksi, että vain ehdottoman lojaalit henkilöt pystyvät olemaan presidentin lähipiirissä. Se on rakennettu sellaiseksi järjestelmäksi, jota kukaan ei uskalla rikkoa. Jos se suurin johtaja poistuu, niin mitä tapahtuu tälle lojaalien sisäpiirille? Jatkaako se elämäänsä vain uudella kasvolla?
Turusen mukaan tämä on yksi mahdollinen tulevaisuus, jolloin mitään suurta muutosta ei Venäjällä tapahtuisi edes Putinin kuoleman jälkeen. Toinen mahdollisuus on laaja epävakauden aika.
– Se lojaaliuden sisäpiiri murtuu ja tapahtuu suuri murros, joka alkaa valumaan siihen yhteiskuntaan muutoksina. Tässäkin voisi ehkä fifty-fifty-korttia käyttää. On todella vaikea arvioida, kumpaan suuntaan tämä valtio sitten kehittyisi, Turunen sanoo.