Sote-päättäjät peräävät hyvinvointialueilta luovuutta – "Kustannuspaine on hirveä"
Rahoitus nousee tammikuussa aloittavien hyvinvointialueiden suurimmaksi haasteeksi, arvioivat keskustalaiset sote-vaikuttajat Suomenmaalle.
Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille 1. tammikuuta 2023. Palveluiden käyttäjille se ei välttämättä näy mitenkään, mutta taustalla tapahtuu isoja asioita.
Alueet ovat valmistautuneet kapulan vaihtoon kohtuullisen hyvin, mutta monenlaista jännitettävää riittää, sanoo Pohjois-Savon hyvinvointialueen hallituksen toisena varapuheenjohtajana pian aloittava Markku Rossi. Hän on entinen keskustan pitkäaikainen kansanedustaja.
– Isompi jännäämisen paikka tämä on kuin millenniumina, Rossi veistelee tarkoittaen vuosituhannen vaihtumista reilut parikymmentä vuotta sitten.
Rossin mukaan Pohjois-Savon hyvinvointialueen rahoitukseen näyttää syntyvän noin 100 miljoonan euron vaje. Se pitäisi kyetä jollain tavalla paikkaamaan, jotta riittävät palvelut voidaan turvata.
– Kustannupaine on hirveä, Rossi kuvailee.
Hyvinvointialueiden siirtymäkauden rahoitus perustuu kuntien vuoden 2021 tilinpäätöksiin ja vuoden 2022 sote-puolen talousarviohin.
Kummatkaan niistä eivät kuitenkaan anna todellista kuvaa rahoituksen tarpeista, sanoo Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen hallituksen puheenjohtaja Tapani Tölli.
Hän on entinen kuntaministeri ja pitkäaikainen keskustan ex-kansanedustaja.
Tölli huomauttaa, että vuosi 2021 oli koronavuosi. Valtio tuki kuntia, mutta hoitovelkaa jäi paljon. Kuntien tilinpäätökset jäivät normaalia pienemmiksi. Moni kunta teki vuoden 2022 budjeteistaan alimitoitettuja.
– Sitä korjataan indeksillä, joka on paljon pienempi kuin yleinen kustannusten nousu, Tölli sanoo.
Samaan aikaan aloittavien hyvinvointialueiden on tehtävä suuria investointeja muun muassa tietojärjestelmiin. Myös kiinteistöjärjestelyt ja monet muut muutoskustannukset aiheuttavat isoja menoja. Se laittaa alueet haasteellisten kysymysten eteen.
Tölli ja Rossi arvelevat, että alueet saattavat joutua kääntymään valtiovallan puoleen ja anomaan lisää rahaa.
Satakunnan hyvinvointialueen hallituksen toinen varapuheenjohtaja Juha Korkeaoja on samoilla linjoilla. Hän on entinen maa- ja metsätalousministeri ja niin ikään pitkäaikainen keskustan ex-kansanedustaja.
– Aivan varmasti alueet joutuvat alkuun neuvottelemaan lisärahoitusta valtiolta. Ensimmäisen puolen vuoden aikana nähdään, miten tilanne etenee, Korkeaoja sanoo.
Tilannetta ei yhtään helpota se, että koko sote-sektoria vaivaa kriittinen hoitajapula. Tällä vaalikaudella säädetty hoitajamitoitus taas asettaa haasteita, kun työvoimaa ei ole riittävästi tarjolla.
Samaan aikaan väestö ikääntyy ja sote-palveluiden tarve vain kasvaa. Yleisessä taloustilanteessa häämöttää puolestaan synkkiä pilviä. Valtiovallalle se tarkoittaa suitsien vetämistä tiukemmalle, joten hyvinvointialueet eivät voi olettaa piikin olevan jatkuvasti auki lisämenojen kattamiselle.
– Sillä on tultava toimeen, mitä saadaan. Se on ihan uusi tilanne sote-sektorille, Korkeaoja sanoo.
Tölli puhuu raamibudjetista. Aiemmin sairaanhoitopiirit ovat voineet lähettää laskun erikoissairaanhoidosta kunnille, jatkossa samanlainen toiminta ei ole enää mahdollista.
Rossin mukaan valtion tiukka valvonta on hyvä asia. Talouden reunaehdot ovat kuitenkin sen verran kireät, että se voi jopa olla joillekin alueille kohtalokasta. Mihin se johtaa, jää vielä nähtäväksi.
Rossi huomauttaa, että alueita ei voi täysin verrata toisiinsa. Pohjois-Savossa esimerkiksi sairastavuus on muuta maata korkeampaa.
– Valtiovallan täytyy huutoon vastata. Ei voi työntää liukkaalle jäälle, että koittakaa selvitä.
Tölli, Rossi ja Korkeaoja ovat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että haasteista huolimatta heidän alueensa selviävät. Ongelmatilanteisiin on pyritty varautumaan mahdollisimman hyvin.
Talouden ohella suuria haasteita aiheuttavat tietojärjestelmät. Maallikolle voi olla vaikeaa käsittää niihin liittyvien kysymysten laajuutta. Hyvinvointialueille on valtava projekti yhdistää kaikki mahdolliset kuntien erilaiset järjestelmät yhdeksi kokonaisuudeksi. Miten uudet järjestelmät sitten toimivat vuodenvaihteessa, jää nähtäväksi.
Kaikki mainitsevat myös Helsingin kaupungin palkkasotkun. Sellainen halutaan ehdottomasti välttää. Tuhansien työntekijöiden siirtyminen useilta eri kunnilta jättimäisen hyvinvointialueen leipiin on kuitenkin sen verran iso muutos, että kaikkia ongelmia ei välttämättä voida ennakoida.
– Olemme pyrkineet varautumaan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin etukäteen, mutta yllätyksiä voi aina tulla, Tölli sanoo.
Kolmikko myös painottaa, että muutos on suuri mahdollisuus koko sote-alan uudistamiselle. Hoitajapula, väestön vanheneminen, rahoituksen riittävyys ja muut ongelmat eivät ole mitään uusia asioita, vaan niistä on puhuttu vuosikausia.
Uudistaminen on kuitenkin ollut pirstaleisessa järjestelmässä hankalaa. Kokonaisvaltainen sote-uudistus on taas jumittanut eduskunnassa, kuten hyvin tiedetään.
Koko uudistamispuheesta on tullut monella tavalla väsyttävää. Töllin mukaan uusi tilanne tarjoaa kuitenkin aidolle uudistamiselle mahdollisuuden. Kun sote-palvelut ovat jatkossa yhden, aiempaa huomattavasti isomman organisaation vastuulla, voidaan asioita miettiä kokonaisuutena. Paljon on puhuttu niin sanotuista leveämmistä hartioista.
Töllin, Rossin ja Korkeaojan mukaan mahdollisuuksia piilee ainakin digitalisaatiossa, palveluiden yhtenäistämisessä, uusissa toimintatavoissa ja vaikkapa keinoissa viedä erikoissairaanhoitoa ihmisten luo.
Paljon riippuu johtamisesta. Se pitää saada toimimaan. Vaaditaan myös uutta ajattelua ja luovuutta.
– Olen kuullut usein sanottavan, että kukaan ei ole niin luova kuin nurkkaan ajettu yrittäjä. Ajattelen, että jatkossa se tarkoittaa myös hyvinvointialueita, Rossi sanoo.
Korkeaoja muistuttaa, että sote-alan suurimmat haasteet olisivat olemassa ilman sote-uudistustakin. Silloin ne kaatuvat vain pienten ja ennestään köyhien kuntien niskaan. Isommalla toimijalla on paremmat mahdollisuudet ottaa iskuja vastaan, hän näkee.
– Muutostilanne on hyvä paikka etsiä toimivia keinoja. Vielä edelleenkin välillä kuulee kysymyksen, että tarvittiinko tätä uudistusta. Minulla on vahvistunut se käsitys, että tämä uudistus oli välttämätön.
