Sote-kuntayhtymistä väittelevä Jouko Luukkonen toivoo maakuntauudistuksen toteutuvan

– Jotain ehkä olisin halunnut tehtävän eri tavalla, mutta silti toivon, että hallituksen sote-uudistus etenee maaliin, sanoo torstaina pidettävään väitöstilaisuuteensa valmistautuva tutkija Jouko Luukkonen.

Lähtöruutuun palaaminen tarkoittaisi sitä, että kansanvaltaista maakuntahallintoa ei perustettaisi. Vaihtoehdoksi jäisivät kuntien perustamat kuntayhtymät.

– Silloin asioista pitää sopia kuntien kesken ja kokemus osoittaa, että mitä enemmän kuntia hankkeessa on mukana, sitä suurempi on vaikeuskerroin.

Luukkonen huomauttaa myös, että ilman maakuntia ei saada muutosta kuntayhtymien ikuisuusongelmaan:

– Yhtymän mielestä kunnat pihtaavat rahoituksessa ja kuntien mielestä yhtymälle ei mikään riitä, hän havainnollistaa.

Kuntien kannalta ongelmaksi jäisi myös se, että jopa yli puolet budjetista kuluisi sellaiseen, johon ei itse voida vaikuttaa.

Väitöskirja käsittelee vuoden 2017 alussa käynnistyneiden maakunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymien syntyprosesseja. Kohdealueina olivat Etelä-Savon Essote – jota Luukkonen oli itsekin rakentamassa – sekä Keski-Pohjanmaan Soite ja Pohjois-Karjalan Siun sote.

Tutkimuksessaan hän löysi paljon asioita, joista voidaan ottaa oppia tulevien maakuntien toimintaa käynnistettäessä.

Tärkeintä Luukkosen mielestä on, että maakunnalle valitaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa johto, jolla on riittävät valtuudet jo siirtymäaikana.

– Tässä mielessä maakuntauudistuksen viivästyminen ei ehkä ole pelkästään huono asia, hän huomauttaa.

Luukkonen on listannut seitsemän eri asiaa, jotka maakuntia rakennettaessa on otettava huomioon. Ehdottomasti tärkein niistä on juuri organisaation rakentaminen.

– Kun maakuntavaltuustot on valittu, niiden ensimmäinen tehtävä on hyväksyä organisaatio ja panna keskeiset virat ulkoiseen tai sisäiseen hakuun.

Muutosprosessilla on oltava selkeä johto. Luukkonen toivoo, että uusi johto voisi keskittyä uuden rakentamiseen, mutta samalla huolehdittaisiin siitä, että vanha organisaatio jatkaa toimintaansa niin pitkään kuin sitä tarvitaan.

Kahden päällekkäisen organisaation ongelma on todellinen ja avainhenkilöitä kuormittava, mutta onneksi väliaikainen.

– Tutkimissani kuntayhtymissä kaikki tiesivät, kuka johtaa prosessia ja kenellä on valtuudet viedä sitä eteenpäin, Luukkonen sanoo.

Tästä kannattaa pitää kiinni myös maakuntia valmisteltaessa.

Henkilöstön keskuudessa tosin ilmeni epätietoisuutta uuden johdon roolista ja valtuuksista. Siksi tutkija ehdottaakin, että maakunnissa henkilöstöjärjestöjä kuunneltaisiin paremmin ja henkilöstö pidettäisiin ajan tasalla kaikesta mitä tapahtuu.

– Näyttää siltä, että näin maakuntien valmistelua onkin viety eteenpäin, hän iloitsee.

Kansalaisten mukana pitäminen onnistui Luukkosen mukaan parhaiten Pohjois-Karjalassa.

– Siun sote sai erityisen hyvää palautetta osallistavasta prosessista.

Väitöskirjassa annetaan kiitosta myös maakuntien keskuskaupungeille: ne osoittivat johtajuutta ja näyttivät suuntaa, mutta ottivat taitavasti huomioon myös pienempien kuntien näkemykset.

Tutkijana ja konsulttina toimiva Luukkonen on syntynyt Raahessa 1968. Hän on aiemmin toiminut Haapaveden kaupunginjohtajana.

Tohtoriopintonsa Luukkonen aloitti vuonna 2013 MBA-tutkinnon suorittamisen jälkeen ja väitöskirjatyö käynnistyi syksyllä 2016 Kunnallisalan kehittämissäätiön apurahan turvin.

– Tarkoitus oli tehdä väitöskirja  kuntaliitosten vaikutuksista, mutta sote-uudistukseen liittyvät kysymykset nousivat ajankohtaisuudessaan edelle.