Siviilitiedustelua ei voi tällä hetkellä tehdä ihmisten kodeissa, mutta asiaan saattaa tulla muutos

Siviilitiedustelua ei voi tällä hetkellä tehdä lainkaan kotirauhan piiriin kuuluvissa paikoissa, esimerkiksi kodeissa. Siviilitiedustelulainsäädäntöön valmistellaan nyt kuitenkin muutoksia, jotka mahdollistaisivat myös tämän.

Muutos ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tiedusteluviranomaiset tuosta vain rynnisivät kenenkään koteihin.

Siviilitiedustelulain muutoksia valmistelevan työryhmän puheenjohtaja, sisäministeriön kansallisen turvallisuuden yksikön johtaja Petri Knape sanoo STT:lle, että mahdollinen muutos koskisi tilanteita, joissa kotirauhan piirissä olevassa paikassa harjoitetaan toimintaa, joka voi vakavasti vaarantaa kansallista turvallisuutta eli siellä esimerkiksi suunnitellaan terrori-iskua tai rakennetaan pommia, ja tiedustelumenetelmän käyttö on välttämätöntä tietojen saamiseksi.

– Tiedonsaanti tällaisesta toiminnasta on se ydin, eikä se, että ihmisten koteihin tiedusteluviranomaiset haluavat mennä keräämään yleisesti tietoja, Knape sanoo.

– Sen pitää siis olla ihan oikeasti terrorismiin, vakoiluun ja tämän tyyppiseen toimintaan liittyvää, hän jatkaa.

Edellisen hallituksen tiedusteluselonteossa todetaan, että nykyinen lainsäädäntö liittyen ”pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan” tarkoittaa sitä, että kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan valmistelu voi olla tiedonhankinnan ulottumattomissa.

Jos muutos tulee voimaan, Knapen mukaan tiedustelu kotirauhan piiriin kuuluvissa paikoissa edellyttäisi laissa säädettyä toimivaltuutta ja konkreettisia perusteluita.

Siihen tarvittaisiin siis Knapen mukaan tietyntasoisen virkamiehen tekemä päätös sekä tuomioistuimen myöntämä lupa. Lisäksi päätökset pitäisi perustella, dokumentoida ja olla laillisuusvalvojan valvottavissa.

Tälläkin hetkellä merkittävimpien siviilitiedustelumenetelmien käyttö edellyttää lähtökohtaisesti tuomioistuimen päätöstä, joka tehdään suojelupoliisin kirjallisesta vaatimuksesta. Tietyissä kiireellisissä tilanteissa suojelupoliisin päällikkö voi tehdä päätöksen tiedustelusta ilman tuomioistuimen lupaa, mutta asia on vietävä tuomioistuimen ratkaistavaksi tällöinkin viimeistään vuorokauden kuluessa.

Tiedustelumenetelmiä ovat esimerkiksi telekuuntelu, televalvonta, suunnitelmallinen tarkkailu ja peitetoiminta.

Tiedustelumenetelmiä on mahdollista käyttää tietojen hankkimiseen kaikkein vakavimmista kansallisen turvallisuuden uhkista kuten terrorismista, joukkotuhoaseiden valmistamisesta ja yhteiskuntajärjestystä uhkaavasta kansainvälisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Muutoksia valmistellaan myös niin sanottuun palomuurisääntelyyn siten, että suojelupoliisi voisi nykyistä laajemmin luovuttaa tiedustelutietoja poliisille ja muille viranomaisille.

Lähtökohtaisesti rikosprosessia varten tietoja voidaan hankkia vain sellaisilla keinoilla, jotka on tarkoitettu rikosprosessiin.

Tiedustelutoimivaltuuksilla hankitun tiedon tarkoitus on suojata kansallista turvallisuutta ja saada mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tietoa hankkeesta, joka vaarantaa kansallista turvallisuutta. Tiedustelumenetelmien käytön lähtökohtaisena tarkoituksena ei siis ole hankkia tietoa rikoksista.

– Näin ollen tiedustelutoimivaltuuksilla saatuja tietoja ei sellaisenaan voi käyttää rikosprosessissa, koska se ei ole oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta hyväksyttävää, koska tiedustelutiedonhankinnan tarkoitus ei ole rikosprosessi. Tästä on kuitenkin poikkeuksia muun muassa törkeiden rikosten osalta, Knape sanoo.

Suojelupoliisilla on tietyissä tilanteissa velvollisuus ja tietyissä tilanteissa oikeus ilmoittaa vakavasta rikoksesta keskusrikospoliisille tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle asiasta.

– Kriteeristössä on soveltamisen aikana havaittu rajoitteita, joita on syytä arvioida.

Tiedusteluselonteon eduskuntakäsittelyssä hallintovaliokunta totesi, että nykyinen palomuurisääntely kaipaa selkeyttämistä. Esimerkiksi tiedusteluvaltuutettu ja eduskunnan oikeusasiamies ovat olleet eri linjoilla, miten nykyistä sääntelyä pitäisi tulkita.

Suojelupoliisin tiedustelutoimivaltuuksia on lisäksi tarkoitus päivittää niin, että ne vastaavat teknologiseen kehitykseen. Tarkoituksena on muun muassa mahdollistaa tiedustelu laite- ja järjestelmäketjuihin.

Muutos koskisi Knapen mukaan esimerkiksi kyberhyökkäyksiä, joiden haittaohjelmarakenteissa laitteistot keskustelevat teknisesti toistensa kanssa.

– Ne vaihtavat salamannopeasti esimerkiksi reitittimestä toiseen tai päätelaitteesta toiseen. (Nykyinen) järjestelmämme esimerkiksi televalvontaa ja telekuuntelua koskevissa tiedustelutoimivaltuuksissa perustuu siihen, että tunnetaan ja tiedetään laitteiden käyttäjä, laitteen nimi sekä imsi- ja imei-koodi eli käytännössä puhelinnumero.

Ratkaisu telekuuntelusta ja televalvonnasta tehdään aina siis laite kerrallaan.

– Jos tällainen verkosto alkaa toimia teknisesti vauhdilla ja ne vaihtavat vaikka minuutein välein laitteesta toiseen, kukaan ei ehdi hakea lupia siinä vaiheessa, kun se siirtyy seuraavaan laitteeseen. Silloin pitäisi määritellä laitteiden muodostama kokonaisuus sillä tavalla, että järjestelmissä oleviin laitteisiin saadaan televalvontaa ja telepakkokeinoluvat voidaan kohdistaa, hän sanoo.

Jatkossakin teleliikenteeseen kohdistuvien tiedustelutoimivaltuuksien käyttö edellyttäisi lähtökohtaisesti tuomioistuimen lupaa. Lisäksi valmistelussa selvitetään viestin sisältöön kohdistuvien hakuehtojen käyttöä tiedustelutoiminnassa.

Siviilitiedustelulainsäädäntö tuli voimaan kesällä 2019, ja se oli kokonaan uuttaa lainsäädäntöä.

Edellisellä hallituskaudella tiedustelulainsäädännöstä tehtiin erillinen tiedusteluselonteko. Selonteossa ja sen eduskuntakäsittelyssä tuotiin esiin asioita, joita on tarpeen muuttaa tai ainakin selvittää, onko tarvetta muutoksille.

Muutosehdotuksia kirjattiin myös Petteri Orpon (kok.) hallituksen hallitusohjelmaan, ja sisäministeriö nimitti ennen joulua työryhmän valmistelemaan muutoksia.

Kyse ei ole kokonaisremontista, mutta muutokset vaativat silti aikaa, sillä tiedusteluun kytkeytyy runsaasti perusoikeuskysymyksiä.

Muutoksien on tarkoitus tulla voimaan kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa on tarkoitus muuttaa palomuurisääntelyä ja tehdä Suomen Nato-jäsenyydestä johtuvat muutokset.

Toisessa vaiheessa tarkastellaan kokonaisuutta, joka liittyy teknologian kehitykseen ja sen edellyttämiin muutoksiin. Vasta viimeisessä vaiheessa tarkastellaan tiedustelutietojen hankkimista kotirauhan suojaamissa paikoissa. Kolmannen vaiheen muutos edellyttää Knapen mukaan muutoksia myös perustuslakiin.

Muutoksia pohtiva työryhmä nimitettiin vasta juuri ennen joulua, joten se vasta aloittelee työtään. Lain lopullinen muoto ja tiedot yksityiskohdista selviävät myöhemmin.