Seksiturismi on kasvava ilmiö tokiolaispuistossa – "Ulkomaalaisilla ei ole tapana neuvotella hinnasta"

Läntisessä Tokiossa sijaitsevassa Okubo-puistossa seisoskelee ympäriinsä nuoria naisia. Naisten kasvoille heijastuu kylmä valo heidän puhelintensa näytöiltä.

Puisto sijaitsee Kabukichon kaupunginosassa, joka tunnetaan viihdetarjontansa lisäksi myös punaisten lyhtyjen alueena. Seksiturismi on alueella kasvava vetonaula. Virallista tietoa asiasta ei ole, mutta AFP:n keräämät satunnaistodisteet viittaavat siihen, että kasvava määrä ulkomaisia miehiä hakeutuu tänne nähtyään videoita sosiaalisessa mediassa.

Puistossa oleilevat naiset ovat todiste seksiturismin kasvusta. Yksi naisista kertoo, että puistosta on tullut varsinainen turistikohde ja että noin puolet hänen asiakkaistaan on ulkomaalaisia.

– Koska he eivät osaa kommunikoida japaniksi, he kirjoittavat ”paljonko maksaa” puhelimillaan automaattikääntäjää käyttäen, sanoo uutistoimisto AFP:lle Ria, joka ei halua kertoa oikeaa nimeään.

Okubo-puistossa käyvät miehet ovat enimmäkseen Etelä-Koreasta, Kiinasta ja Taiwanista, mutta asiakkaita tulee myös Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Ulkomailla paikan tunnettuus on kasvanut osittain sosiaalisessa mediassa, kuten Tiktokissa tai kiinalaisessa Bilibilissä, julkaistujen videoiden vuoksi. Monet videot seksityöntekijöistä on kuvattu ilman suostumusta, joskus livenä. Osa videoista on saanut satojatuhansia katselukertoja.

26-vuotias Ria ja muut naiset sanovat, että he työllistävät itse itsensä eivätkä työskentele parittajien kanssa. Naiset vievät asiakkaansa lähellä sijaitseviin ”rakkaushotelleihin”.

Keskihinta on noin 15 000–30 000 jeniä eli noin 90–190 euroa, mutta naiset kokevat painetta laskea hintojaan, sanoo Ria. Kohonneet elinkustannukset ja huonontunut ostovoima saavat hänen mukaansa monet japanilaismiehet vaatimaan alempia hintoja.

– Ulkomaalaisilla ei ole tapana neuvotella hinnasta ja he antavat meille yleensä enemmän, Ria sanoo.

Rian vieressä voittoa tavoittelemattoman Rescue Hub -järjestön tiloissa istuu Azu, 19. Hän on samaa mieltä.

– Parhaassa tapauksessa pystyn veloittamaan asiakkaalta 20 000 jeniä tunnissa kondomin kanssa, joskus vähän enemmän, Azu sanoo.

Rescue Hubin johtajan Arata Sakamoton mukaan rahahuolet ovat yksi tekijä, joka ajaa yhä enemmän naisia tekemään seksityötä.

Sakamoto sanoo AFP:lle, että vielä vuosikymmen sitten ei ollut kovin yleistä, että japanilaiset naiset tekivät seksityötä kadulla. Erityisesti koronapandemian jälkeen nuoret naiset ovat kuitenkin alkaneet myydä seksiä halvoilla hinnoilla.

– Luulen, että tämä on yksi syy siihen, miksi ulkomaisten asiakkaiden määrä on kasvanut, Sakamoto sanoo.

Rescue Hubin viihtyisissä tiloissa on ilta-aikaan kymmenkunta naista rentoutumassa, hakemassa pientä purtavaa ja lataamassa puhelimiaan. Täällä he ovat turvassa, mutta naisiin kohdistuu Sakamoton mukaan monenlaisia riskejä niin fyysisen kuin mielenterveydenkin osalta: esimerkiksi seksitauteja, ei-toivottuja raskauksia, abortteja ja ei-toivottuja synnytyksiä.

– Osa naisista on pahoinpitelyn uhreja, tai heidän tekojaan saatetaan kuvata ilman heidän suostumustaan, hän sanoo.

– Heille voidaan myös jättää maksamatta palveluista tai heidän rahansa saatetaan varastaa.

Japanissa vieraili viime vuonna ennätykselliset 36,8 miljoonaa turistia, osittain heikon jenin ansiosta.

Tokion poliisi ei vastannut AFP:n kysymyksiin seksityöntekijöiden ulkomaisten asiakkaiden kasvavasta määrästä. Poliisista kuitenkin kerrottiin, että joulukuusta lähtien poliisipartioita on ollut enemmän. Tämä on saanut seksityöntekijät hajaantumaan ympäri aluetta.

– On tullut turvallisemmaksi valita ulkomaisia asiakkaita kuin japanilaisia, koska ainakin voimme olla varmoja, etteivät he ole siviilivaatteisia poliiseja, Ria sanoo.

Seksipalveluista vain yhdynnän myyminen on Japanissa kiellettyä. Mahdolliset sakot tai jopa vankeustuomiot eivät kohdistu asiakkaisiin vaan kaatuvat seksityöntekijöiden niskaan.

Sakamoton mukaan oikeudellisten seuraamusten määrittäminen asiakkaille auttaisi ehkäisemään seksipalveluiden kysyntää myös muilta kuin japanilaisilta.

– Viranomaisten pitäisi myös järjestää tiedotuskampanjoita useilla kielillä lentokentillä, hotelleissa ja turistialueilla, hän sanoo.