Kannattaako pilvisellä säällä tankata D-vitamiinia purkista? – Tutkija vastaa
Kesät eivät todellakaan ole veljeksiä keskenään. Siinä missä viime vuonna oli 71 hellepäivää, tänä kesänä niitä on ollut vasta jokunen. Pilvisen sadekesän eräs piirre on se, että nyt kannattaa popsia D-vitamiinia purkista myös kesäaikaan.
– Pitäähän se D-vitamiini jostain saada. Tällaisena kesänä auringosta saatava uv-säteily ja sitä kautta D-vitamiinin muodostus iholla on vähäisempää, sanoo tutkimusjohtaja Jyrki Virtanen Itä-Suomen yliopistosta.
Hänen mukaansa ei kylläkään ole tehty vertailuja siitä, millaiset ihmisten D-vitamiinipitoisuudet ovat erilaisina kesinä. Ei siis ole tietoa, paljonko sen määrät vaihtelevat aurinkoisen poutakesän ja viileän sadekesän välillä.
Nykyihminen voi saada D-vitamiinia kolmesta lähteestä. Auringon lisäksi sitä saa joistakin elintarvikkeista, ja tiede on tuonut kolmanneksi pyöräksi vitamiinipillerit.
– Tällä hetkellä pidetään turvallisen saannin rajana yhteensä sataa mikrogrammaa päivässä pitkäaikaisessa käytössä. Suositukset ovat paljon matalampia, 10–20 mikrogrammaa per päivä. Ei ole vielä riittävästi tutkimusnäyttöä siitä, että tuota isommista annoksista olisi merkittävää terveyshyötyä, kertoo ravitsemusepidemiologian dosentti Virtanen.
D-vitamiinin ja terveyden välisistä yhteyksistä on Ruokaviraston mukaan jo runsaasti tietoa. Rasvaliukoisella D-vitamiinilla näyttäisi olevan terveydelle edullisia vaikutuksia erityisesti kaatumisten ja luunmurtumien ehkäisyssä. Lapsilla sen puute voi johtaa riisitautiin.
D-vitamiinia muodostuu ihossa auringonvalon vaikutuksesta Suomessa toukokuusta syyskuuhun.
– Vitamiinin muodostuminen vaatii, että säteilyn uv-indeksi on vähintään kolme. Voimakkaimmillaan säteily ei ole päivällä kello 12 vaan tuntia myöhemmin, Virtanen kertoo.
Entä kuinka pitkäksi ajaksi pari aurinkoista kesäpäivää täyttää vitamiinin tarpeen, jos viettää aikaa ulkona melko vähissä vaatteissa?
– Jos ihmisellä on ulkona kasvot, käsivarret ja sääret paljaana auringossa keskipäivällä, 15–30 minuuttia riittää siihen, että saa tarvittavan vitamiiniannoksen. Jos sen sijaan on enemmän vaatetusta päällä ja on pilvistä, vaadittava aika on selvästi pitempi.
D-vitamiinin saannin tarve ei ole päivittäinen.
– Se varastoituu elimistöön, joka ottaa sitten vitamiinia pikkuhiljaa käyttöön.
Jos tekee talvella parin viikon aurinkoloman vaikkapa Kanarialle, sen aikana kerätyt D-vitamiinivarastot voivat riittää Virtasen mukaan arviolta 4–8 viikkoa.
Harvoja luontaisia D-vitamiinin lähteitä on rasvainen kala, kuten lohi. Lisäksi Suomessa täydennetään nestemäisiä maitovalmisteita ja kasvimargariineja D-vitamiinilla.
– Mutta jos ei noita tuotteita käytä, saa ravinnosta vain vähän tätä vitamiinia, tutkija toteaa.
Toisessa ääripäässä D-vitamiinin liiallisesta saannista voi seurata haittoja, vaikka ne ovatkin harvinaisia. Yliannostuksen oireita saattavat olla esimerkiksi ruokahaluttomuus, laihtuminen ja nestehukka. Vakavissa tapauksissa voi ilmetä munuaisvaurioita.
– Auringonvalo ja ruoka eivät aiheuta yliannostusta. Riskit liittyvät lähinnä suurten annosten ravintolisien käyttöön.
Iällä on merkitystä D-vitamiinin tarpeeseen sikäli, että esimerkiksi 75 vuotta täyttäneille suositetaan 10–20 mikrogramman ravintolisää läpi vuoden. Useimpien muiden kannattaa ottaa D-vitamiinia purkista tarvittaessa, varsinkin talviaikaan.
Aurinkorasva blokkaa pois osan auringon ultraviolettisäteilystä syntyvästä vitamiinista.
– Todennäköisesti sekä kemiallisilla että fysikaalisilla aurinkorasvoilla on tässä sama vaikutus, koska ne estävät uv-säteilyn pääsyä ihosoluihin. Mutta tämä ei ole syy jättää aurinkorasvaa käyttämättä.
Virtanen lisää, että hyvin harva käyttää aurinkorasvaa suositusten mukaisesti eli riittävän paljon.
Tutkimukset ovat Virtasen mukaan osoittaneet, että myös ihonväri vaikuttaa D-vitamiinin muodostumiseen.
– Hyvin tummaihoisilla ihon pigmentti vähentää tämän vitamiinin muodostumista. Vaaleammillakin ihon ruskettuminen jarruttaa D-vitamiinin syntymistä, se vastaa enimmillään aurinkorasvan suojakerrointa neljä.