Rauhanliike haluaa hävittäjäkaupat poliittiseen keskusteluun – ”Jos 64 koneesta pidetään kiinni, voidaan ostaa vain ruotsalainen Gripen”
Suomalainen rauhanliike haluaa hävittäjäkaupat puolustusministeriön ja ilmavoimien uumenista kunnolliseen poliittiseen keskusteluun.
Sadankomitean ja muutaman muun rauhanjärjestön webinaarissa arvosteltiin hävittäjähankkeen valmistelutapaa ja nostettiin esille kauppaan liittyviä taloudellisia ja turvallisuuspoliittisia näkökulmia.
Kauppatieteiden tohtori, Palkansaajien tutkimuslaitoksen entinen tutkimuskoordinaattori Eero Lehto katsoo, että nyt käytetyssä mallissa kustannuksia ja suorituskykyä ei punnita keskenään kunnolla. Hallitus ja puolustusministeri ovat liikaa sotilaiden arvion varassa.
– Olen tullut siihen käsitykseen, että tämä on mahdoton päätöksentekoprosessi. Uskon, että puolustusministeri joutuu lipeämään tästä ja viimeistään hallitus.
Lehdon arvion mukaan ”jonkinlainen sotku” on joka tapauksessa luvassa.
– Koska tämä ei kerta kaikkiaan voi mennä niin, että esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset olisivat ikään kuin ilmavoimien päättämiä.
Lehdon mielestä hankkeessa koneiden operointi- ja ylläpitokustannukset ovat jääneet taka-alalle.
– Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että puolustusbudjetissa nämä hävittäjämenot uhkaavat syrjäyttää muita sotilasmenoja tai siviilimenoja.
Lehto sanoi päätyneensä omissa laskelmissaan siihen, että 64:n ruotsalaisen Jas Gripen E-hävittäjän hankinnan kokonaiskustannukset ovat yhtä suuret kuin 18:lla Lockheed Martin F35A -hävittäjällä.
– Koneen valinnalla voi olla iso merkitys, hän muistuttaa.
Lehto arvioi, että HX-hankkeessakin on jo havahduttu siihen, että jos 64 koneen määrästä pidetään kiinni, voidaan ostaa vain ruotsalainen Gripen. Siten jatkossa alun perin asetetusta lukumäärästä ei ehkä pidetä enää kiinni.
– Mutta toisaalta tämä voi olla myös ilmaus jonkinlaisesta aversiosta (vastenmielisyydestä) tätä ruotsalaiskonetta kohtaan, koska se olisi aika ylivoimainen jos pidettäisiin kiinni 64:stä.
Lehdon mukaan hankinnassa pitäisi käyttää taloudellista asiantuntemusta esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirastolta ja eduskunnan tarkastusvaliokunnalta, joiden pitäisi arvioida kokonaiskustannukset ennen kuin päätös tehdään.
– Ja kokonaiskustannuksille olisi hyvä asettaa jonkinlainen yläraja. Koska jos ajatellaan Suomen kansantalouden ongelmia, kestävyysvajetta, juuri niillä on iso merkitys.
Hornet-kauppoja tutkinut professori Heikki Hiilamo nosti esiin pimennossa valmisteluun liittyvät riskit.
Hiilamon mukaan F-35 -hävittäjien hankintaa valmistellessa Belgiassa paljastui viime vuoden lopulla, että valmistajan tarjous vanhojen F-16 hävittäjien käyttöiän pidentämisestä pidettiin salassa.
Hiilamon mukaan kyse oli siitä, että korkea-arvoiset upseerit halusivat ostaa F-35 -hävittäjiä.
– Tämän takia salattiin myös tieto siitä, että olisi mahdollista pidentää F-16 -hävittäjien elinikää.
Hiilamon mukaan tutkijat päättelivät, että sotilashankinnoissa sotilaat voivat käyttää väärin asemaansa asiantuntijoina edistääkseen omia etujaan veronmaksajien kustannuksella.
– Riskiä lisää se, että hankinnoissa käytetään paljon teknisiä tietoja ja se, että näitä tietoja usein salataan.
Hiilamon mukaan Hornetien uusimiselle olisi muitakin vaihtoehtoja kuin malli, jolla tähän saakka on edetty.
Koneita voitaisiin esimerkiksi hankkia vähemmän kuin ajateltu, vaikkapa sillä perusteella että uudet hävittäjät ovat aiempia tehokkaampia.
Toinen vaihtoehto on Hiilamon mukaan nykyisten hävittäjien käyttöiän pidentäminen ja kolmas osittainen uusiminen, jossa vain yksi laivue uusitaan.
– Meillehän on toimitettu näitä koneita hyvin pitkän ajan kuluessa, kaikki eivät ole samanikäisiä käyttöiältään.
Neljänneksi vaihtoehdoksi Hiilamo nostaa käytettyjen hävittäjien hankkimisen ja viidenneksi hävittäjien korvaamisen kokonaan tai osittain jollain muilla järjestelmillä, kuten miehittämättömillä lennokeilla tai ohjusjärjestelmillä.
Hiilamo ihmettelee myös sitä, ettei hankkeessa käytetä laajempaa ulkopuolista osaamista. Sitä löytyisi hänen mielestään esimerkiksi ulkoministeriöstä, maanpuolustuskorkeakoulusta tai valtiovarainministeriöstä.
– Valmistelussa myös sen puolueettomuutta on horjuttanut se, että monet korkea-arvoiset upseerit ovat siirtyneet myöhemmin hävittäjälobbareiksi.
Hiilamo huomauttaa, että esiselvitys hävittäjien hankinnasta valmistui jo viisi vuotta sitten. Siten voidaan kysyä, onko hävittäjien hinnoista annettu riittävästi tietoa, onko teknologia, turvallisuuspoliittinen näkymä ja taloudellinen pohja muuttunut.
– Mielestäni näihin seikkoihin olisi syytä saada vastaus ja pohtia sitä, olisiko tarpeen käynnistää uusi valmistelu näiden Hornet-hävittäjien korvaamiseksi.
Hiilamon mukaan kustannus- ja hintavertailu olisi reilua, koska poliittinen päättäjä joutuu kuitenkin lopulta pohtimaan, onko järkevämpi ostaa pieni määrä vähän parempia vai isompi määrä vähän huonompia koneita.
Tietokirjailija Pentti Sainio kertoi päätyneensä omissa laskelmissaan siihen, että Hornetien elinkaaren jatkaminen noin kymmenellä vuodella olisi helppoa, koska koneiden käyttöikää on jäljellä vielä noin kymmenen vuotta.
– Nehän ollaan jo poistamassa ennenaikaisesti eli reilulla 4000 lentotunnilla ja niillä lennetään reilu sata tuntia vuodessa, jolloin niillä on hyvinkin 10 vuotta aikaa.
Sainion mukaan Horneteille luvattiin aikanaan vähintään 6000 lentotuntia per kone, mikä saavutettaisiin vasta 10 vuoden kuluttua.
– Se mitä nyt haluttaisiin joissakin järjestelmissä päivittää, maksaisi ehkä 500–700 miljoonaa euroa, hän arvioi.
Hävittäjähankintaa käsitelleen seminaarin järjestivät Sadankomitea, Rauhanpuolustajat, Taiteilijat rauhan puolesta PAND, Vapaus valita toisin ja Ydin-lehti.
Korjattu klo 20.40 professori Heikki Hellman Heikki Hiilamoksi.
