Politiikka pidettiin sivussa Hornet-hankinnasta – Elisabeth Rehn myönsi "ruman tempun"

Suomen seuraavan hävittäjäkoneen valinnasta on hätistelty poliitikkoja sivuun.

Nykyinen asiantuntijavetoinen prosessi on ollut käytössä vasta Hornet-hankinnasta lähtien. Vielä kylmän sodan aikaan hävittäjäkaupat olivat läpeensä poliittisia.

Vuosikymmenien ajan hankinnoissa nojattiin puolueettomuuttaan korostavalle maalle sopivana ja luontevana pidettyyn malliin, jossa puolet kalustosta ostettiin idästä ja puolet lännestä.

Ilmavoimien lentäjät kävivät toisinaan testaamassa tarjolla olleita koneita ja sanoivat sanansa, mutta päätökset olivat umpipoliittisia.

Esimerkiksi 1960-luvun alkupuolella Neuvostoliitosta ostetut MiG-21 -hävittäjät hankittiin hallitusten välisellä sopimuksella, tutkimatta hankittavan koneen suoritusarvoja tai soveltuvuutta Suomen oloihin ja tarpeisiin mitenkään.

Menettelytavat muuttuivat vasta 1990-luvun alkupuolella, kun ikääntyvän Draken- ja MiG-kaluston korvaaminen tuli eteen.

Politiikan enää annettu vaikuttaa päätökseen, mikä oli iso ja dramaattinen muutos entiseen. Konetyypin valinnassa painoivat tekniset, toiminnalliset ja taloudelliset tekijät.

Päätös Hornetien hankinnasta tehtiin hyvin pienessä piirissä koko ajan synkkenevässä taloustilanteessa.

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin (r.) kertoman mukaan hän, pääministeri Esko Aho (kesk.) ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) pitivät muun hallituksen tylysti hävittäjähankinnasta sivussa.

Rehnin muistelmien mukaan hävittäjäpäätös päätettiin tietoisesti pitää vain pienen piirin tiedossa ja julkisuudelta piilossa.

– Pelättiin, että se ei etene mihinkään, jos laajat kansanedustajajoukot tai muut päästetään debatoimaan asiasta. Esimerkiksi konetyypin valinnasta tiesi vain noin tusinan verran ihmisiä, Rehnin ja Johanna Vesikallion kirjassa ”Lillan” kerrottiin vuonna 2014.

Rehn myöntää kirjassa itsekin kirjassa, että kyseessä oli ”ruma temppu”.

– Tiedostin kyllä sen, että tällaista ei päätöksenteko saa demokratiassa olla. Suurimmalle osalle ministereitä tämä tuli aivan yllätyksenä. Ministereille ei ollut annettu mahdollisuutta hankkia lisätietoa, joka oli erittäin ruma temppu. Niin jouduttiin tekemään, jotta saatiin tämä läpi.

Ilmavoimien entinen komentaja Heikki Nikunen kertoo puolestaan Pentti Perttulan parin vuoden takaisessa kirjassa ”Paras hävittäjä Suomelle”, kuinka mutkatonta asiointi hallituksen johdon kanssa oli.

Ahon hallituksen alkutaipaleella pidetyssä puolustusneuvoston kokouksessa Viinanen totesi Nikusen mukaan, että ”Totta kai nämä tarvitaan. Eikä tässä mitään helpompia aikoja ole tulossa, joten tehdään päätöksiä”.

Keskiviikkona 6. toukokuuta 1992 valtioneuvosto käsitteli ylimääräisessä istunnossaan periaatepäätöstä ilmavoimien uudesta hävittäjästä.

– Kun esittelin valtioneuvostossa, että Ilmavoimat on päätynyt valinnassaan F-18 Hornetiin, olin varautunut hyvin seikkaperäiseen selvitykseen, mutta Aho sanoi vain: ’Selvä’. Tuli kiva tunne, että Ilmavoimiin luotettiin, Nikunen kertoo.