Rakennemuutoksen rassaamilla seutukaupungeillakin on toivoa

Seutukaupungeilla on mahdollisuus rohkeaan uudistumiseen ja elinvoimansa kehittämiseen, arvioi seutukaupunkien elinvoimaisuutta selvittänyt kaupunkineuvos Antti Rantakokko.

Rantakokon mukaan seutukaupungit ovat teollisen Suomen ydinalueita, joilla on iso merkitys Suomen viennissä.

– Suomessa tarvitaan vahvempaa ja monimuotoisempaa kaupunkipolitiikkaa, jossa myös seutukaupungit ovat mukana, Rantakokko sanoi luovuttaessaan raporttinsa. Hänen mukaansa seutukaupunkien kehittämiseen tarvitaan oma ohjelma.

– Seutukaupungeissa pitää löytää selkeämpi, oma strategisen kehittäjän rooli. Kaupungit voisivat toimia myös erilaisten kokeilujen alustoina.

Seutukaupungit ovat olleet menettäjiä viime vuosikymmenten rakennemuutoksissa.

Muutama seutukaupunki on menettänyt viimeisten vuosikymmenten aikana jopa kolmanneksen väestöstään. Niiden aluetaloudet ovat myös äkillisen rakennemuutoksen kohdatessa erityisen herkkiä.

Seutukaupungit ovat maakunnan sisällä olevia yleensä yli 15 000 asukkaan ”kakkoskaupunkeja”, jotka eivät ole maakuntiensa hallinnollisia, taloudellisia tai kulttuurisia keskittymiä, eivätkä sijaitse sellaisten välittömässä läheisyydessä.

Suomessa on seutukaupunkeja kaikkiaan 61, joista 14 sai selvityksessä muita syvällisemmän käsittelyn.

Rantakokon selvityksen mukaan seutukaupungeilla on pulaa riskirahoituksesta. Miettimistä rittää myös sote-uudistuksen tuomissa muutoksissa aluesairaaloiden toimintaan ja maakuntauudistukseen liittyvässä kasvupalvelu-uudistuksessa.

Myös toisen asteen ja ammattikorkeakoulutasoisen koulutuksen merkitys on seutukaupungeille suuri, Rantakokko muistuttaa. Hänen mukaansa koulutusjärjestelmän tulee olla kiinteämpi osa paikallisen työelämän tarpeita.

Rantakokon mukaan liikenneyhteyksien toimivuus on seutukaupunkien elinehto. Haasteita kuitenkin riittää sekä valtateiden kunnostamisesa että junayhteyksissä.

Myös seutukaupunkien ja seutujen sisäinen liikenne kaipaa kehittämistä.

– Liikenteeseen tarvitaan uusia mobiilisti toimivia ratkaisuja, sillä nykymuotoinen taksilupamenettely on usein liian kallis.

Selvityshenkilön mukaan yritystoiminnan edellytysten turvaaminen seutukaupungeissa edellyttää myös yritys- ja kuljetustukien ja työmatkavähennysten säilyttämistä.

Raportin vastaanottivat keskustan ministerit Anu Vehviläinen, Kimmo Tiilikainen ja Mika Lintilä. Kaikki kannattivat Rantakokon ehdottaman seutukaupunkiohjelman laatimista.

Kunta- ja uudistusministeri Vehviläinen piti selvitystä tärkeänä avauksena ajankohtaiseen kaupunkipoliittiseen keskusteluun.

Vehviläinen huomautti, että kaupunkien kesken toimii jo monenlaisia niiden itse perustamia verkostoja, tuoreimpana suurten kaupunkien C21-kokoonpano.

Vehviläisen mielestä väestömäärää painottavien verkostojen rinnalle voisi muodostua myös temaattisia verkostoja ja ekosysteemejä.

– Esimerkiksi kestävän kehityksen kaupungit, osaamisen ja koulutuksen kaupunkiverkostot tai biotalouskaupungit, hän listasi.

Elinkeinoministeri Lintilä korosti seutukaupunkien teollista merkitystä.

Ministerin mukaan rakennemuutokset jatkuvat, mutta paikoin myös erittäin myönteisesti, kuten Varsinais-Suomessa. Työvoiman saatavuudessa ja infrastruktuurissa on kuitenkin omat ongelmansa, jotka pahimmillaan haittaavat myönteistä kehitystä.

– Työvoiman liikkuvuuden lisäksi tulisikin puhua myös työn ja tuotannon liikkuvuudesta, Lintilä katsoi.

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen arvioi, että joustavuus ja sujuvuus valtion puolelta on tärkeää seutukaupunkien kehityksen tukemisessa.

Tiilikaisen mielestä seutukaupungilla on usein tarjottavanaan monen suomalaisen asumisihanne: viihtyisä asuinympäristö yhdistettynä hyvään palvelutarjontana ja luonnonläheisyyteen.