Peruna saapui Inkooseen ja sokeri saatiin kiisseleistä – Tässä neljä faktaa suomalaisten ruokatapojen muutoksesta
Vielä 70 vuotta sitten suomalaisten lautasilleen lappama ruoka oli hyvin toisenlaista kuin nykyään.
Toimittaja, tietokirjailija Mari Koistinen selvittää Lautasmatka-kirjassaan, miten tutut elintarvikkeet ovat kotiutuneet ruokavalioomme ja miten niiden kulutus on vuosien aikana muuttunut.
Ei enää puolta kiloa pottuja päivässä
Inkat alkoivat kasvattaa perunoita Andeilla noin 8000 vuotta sitten. Villiperunat aiheuttivat helposti myrkytysoireita, mutta inkat keksivät upottaa perunat savesta ja vedestä valmistettuun ”kastikkeeseen”, joka auttoi välttämään oireita.
Eurooppaan peruna saapui niin sanotun kolumbiaanisen vaihdon kautta 1400-luvulla. Uppsalan kasvitieteellisen puutarhan luettelossa vuodelta 1658 mainitaan ”perulainen”.
Suomessa viljely käynnistyi laajemmin 1730-luvulla Inkoossa, jonne saksalaiset sepät olivat tuoneet perunoita. Vähitellen peruna syrjäytti suomalaisten aiemmin suosiman nauriin. Sen etuna oli sopeutuvuus erilaisiin olosuhteisiin ja pienillekin maatilkuille.
Peruna on edelleen tärkeä osa suomalaisten ruokavaliota, vaikka sen kulutus onkin pudonnut 70 vuoden aikana kolmannekseen. Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset söivät vuonna 2016 perunaa keskimäärin 46 kiloa, kun vuonna 1950 kulutus oli peräti 142 kiloa.
Sokeri ennen kiisseleistä, nyt karkeista
Sokeriruoko on kotoisin Tyynen meren saarilta, mistä sitä vietiin viljeltäväksi moniin eri paikkoihin. Esimerkiksi arabit viljelivät sokeria orjatyön voimin jo 1100-luvulla.
1600-luvulla sokerista tuli Euroopan tärkein tuontituote. Seuraavalla vuosisadalla eurooppalaiset tajusivat, että sokeriruo’on makeuden synnyttävää sakkaroosia saadaan myös sokerijuurikkaasta. Alkuun sen sakkaroosimäärä oli matala, mutta jalostuksen ansiosta viljely saatiin kannattavaksi.
Myös Suomessa sokerintuotanto omavaraistui toisen maailmansodan jälkeen. Nykyisin kotimainen sokerijuurikas täyttää hieman alle puolet sokerin kysynnästä.
Suomalaisten sokerinkulutus oli huipussaan 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin keskivertokansalainen popsi sitä yli 40 kiloa vuodessa. Nyt kulutus on alle 30 kiloa.
Aiemmin suomalaiset saivat sokeria esimerkiksi kiisseleistä ja leivonnaisista, kun taas nykyisin suuri osa kulutuksesta tulee makeisten ja virvoitusjuomien kautta.
Vähemmän suolaa, mutta silti liikaa
Suola on välttämätöntä nisäkkäiden elimistölle. Aikoinaan ihmiset saivat sitä riittävästi luonnosta, mutta tarve alkoi kasvaa viljelyyn ja kotieläintalouteen siirtymisen myötä.
Varhaisimmat viitteet suolan valmistuksesta ovat noin 8000 vuoden takaa. Ensin sitä haihdutettiin merivedestä tai lähteistä, sitten opittiin suolan louhiminen. Varhaisia suolantuottajia olivat ainakin Kiina ja Egypti.
Suomessa suola oli tärkein tuontiaine 1800-luvun puoliväliin asti. Suomessa ei ole ollut suolakaivoksia ja Itämeri on liian vähäsuolainen suolan kannattavaan tuotantoon.
Suolan kulutus on laskenut huippuvuosista reilusti. Nykyisin suomalaiset saavat sitä noin 3–15 grammaa päivässä, kun sata vuotta sitten määrä oli peräti 40 grammaa. Kulutus ylittää silti edelleen monilla suosituksen, joka on 5 grammaa päivässä.
Broileri syrjäyttää sianlihan
Ihminen on syönyt lihaa kautta aikojen, mutta vielä 70 vuotta sitten määrät olivat vaatimattomia verrattuna nykykulutukseen. Vuonna 1950 keskivertosuomalainen söi lihaa vain 30 kiloa vuodessa. Vuonna 2021 määrä oli lähes 80 kiloa.
Kulutus lasketaan tilastoissa raakana, luullisena lihana. Kypsää lihaa syömme noin puolet tilastoiduista määristä.
Lihankulutusta on nostanut varsinkin broilerin suosion kasvu. Vuonna 1970 Suomessa syötiin siipikarjanlihaa vuosittain vain kilon verran kansalaista kohti, vuonna 2000 jo 13 kiloa ja 2020 peräti 27 kiloa. Siipikarjanliha onkin nousemassa suosiossa sianlihan ohi.
Broilerin kulutusta on nostanut sen maine terveellisenä lihana ja helppo kokattavuus. Vielä 1980-luvulla kaupoissa myytiin lähinnä kokonaisena pakastettuja broilereita. 1990-luvun hitti olivat hunajamarinoidut suikaleet, ja nykyisin broileria on saatavilla lukuisissa eri muodoissa.
Mari Koistinen: Lautasmatka. Poimintoja ruuan historiasta. Aula & co, 178 s.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä helmikuussa 2023.
Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä. Lehden voit tilata täältä.