Pakkoavioliittojen uhrien ei odoteta rynnistävän tuomioistuimiin lakimuutoksen myötä
Mahdollisuus saada pakolla solmittu avioliitto kumottua tuo tuskin hakemusvyöryä tuomioistuimiin. Hakemusten määrä voi jäädä ainakin aluksi hyvin pieneksi, ehkä joihinkin tapauksiin vuosittain. Oman haasteensa saattaa tuoda myös se, miten pakkoavioliitto saadaan todistettua oikeudessa.
– Kun tieto avioliiton kumoamismahdollisuudesta lisääntyy, opimme tunnistamaan pakkoavioliittoja paremmin ja pakolla solmittuja liittoja tulee enemmän ilmi, voi olla, että hakemusten määrä kasvaa. Mutta todennäköisesti alussa puhutaan yksittäisistä tapauksista, sanoo Saara Pihlaja, joka haastattelun aikaan työskenteli vielä erityisasiantuntijana Rikosuhripäivystyksessä. Nykyisin hän on töissä oikeusministeriössä.
Myös apulaisjohtaja Katri Lyijynen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä ennakoi, ettei hakemusten määrä ole ainakaan alkumetreillä kovin iso. Lyijysen mukaan heidän asiakkaidensa piirissä kumoamismenettelystä ei ole ainakaan toistaiseksi erityisemmin keskusteltu.
– Tämä ei ole ollut meidän asiakaskunnassamme mikään erityinen kysymys, hän muotoilee.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä on osa Maahanmuuttovirastoa.
Pakkoavioliitolla tarkoitetaan yleensä liittoa, jossa toinen tai kumpikaan puolisoista ei ole voinut itse vaikuttaa suhteen solmimiseen tai puolison valintaan. Usein taustalla on painostus tai uhka suvun tai muun yhteisön suunnalta.
Vielä nyt voimassa olevan lain mukaan pakkoavioliiton purkaminen onnistuu samalla tavalla kuin vapaaehtoisesti solmittu liitto eli hakemalla avioeroa. Avioero on sinällään kohtalaisen yksinkertainen tapa purkaa ei-toivottu liitto, mutta joissakin maissa ja yhteisöissä siihen liittyy hyvin voimakas stigma.
Lokakuusta lähtien pakottamalla solmitusta avioliitosta voi päästä eroon myös toisella tavalla, kumoamismenettelyllä. Asian voi pistää vireille käräjäoikeudessa ilman hakemusmaksua puoliso, joka on pakotettu avioliittoon. Hakemuksen tekemiselle ei ole määräaikaa.
Avioliiton kumoaminen poikkeaa avioerosta siinä, että molempien puolisoiden siviilisäädyksi palautuu se, mikä oli ennen kyseisen liiton solmimista. Väestörekisterijärjestelmässä ei siis lue avioliiton kumoamisen jälkeen ”eronnut” vaan ”naimaton”, jos henkilö ei ole ollut esimerkiksi aiemminkin naimisissa.
Muutoin oikeusvaikutukset ovat samat kuin avioerossa, eli esimerkiksi puolison oikeus yhteisesti hankittuun omaisuuteen tai lasten oikeus elatusapuun tai perintöön eivät katoa.
Hallituksen esitystä valmisteltaessa tutkittiin myös avioliiton mitätöinnin vaihtoehtoa, mutta siihen ei lähdetty.
– Mitätöinnissä avioliittoa ei olisi katsottu olleen millään muotoa olemassa. Se olisi ollut avioliittoon pakotetun ja mahdollisesti liitosta syntyneiden lasten kannalta heikko ratkaisu, sanoo lainsäädäntöneuvos Outi Kemppainen oikeusministeriöstä.
Pakkoavioliiton uhrin kannalta haastavaksi saattaa muodostua kumoamismenettelyssä se, miten antaa oikeudessa uskottava näyttö siitä, että avioliitto on solmittu vastoin omaa tahtoa. Lain mukaan tuomioistuimen on varattava myös toiselle puolisolle tilaisuus tulla kuulluksi. Ja jos vaikkapa oikeudessa on sana sanaa vastaan -tilanne, lähipiiri ei halua kertoa mitään ja muita todisteita avioliiton solmimisesta pakolla ei ole, tilanne voi olla kinkkinen.
– Pakkoavioliittojen uhrien kannalta toivon, ettei näyttökynnys muodostu hirveän korkeaksi, Pihlaja sanoo.
Hänen mukaansa lokakuussa voimaan astuvalla lakimuutoksella on ennen kaikkea symbolinen merkitys. Se viestii siitä, että avioliittoon pakottaminen on vakava ihmisoikeusloukkaus ja että sitä ei Suomessa hyväksytä.
Vaikka mahdollisuus saada pakkoavioliitto kumottua on merkityksellinen uhrille, hänen asemansa voi Pihlajan mukaan pysyä avioliiton purkamisenkin jälkeen hyvin haavoittuvaisena. Esimerkiksi pakkoavioliittoa kannattaneelle puolisolle tai suvulle ei ole välttämättä merkitystä sillä, että liitto on Suomen lain mukaan purkautunut – eikä vaikkapa kunniaan liittyvän väkivallan uhka poistu.
Uhrien kannalta olennaisen tärkeää onkin erilaisten lakimuutosten lisäksi se, että heille turvataan kattavat tukipalvelut kaikissa erilaisissa tilanteissa.
Pakkoavioliittojen uhreja on ohjautunut viime vuosina aiempaa enemmän auttavien käsien piiriin, ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä ja Rikosuhripäivystyksestä kerrotaan.
Suomessa on keskusteltu viime vuosina myös pakkoavioliittojen rangaistavuudesta. Suomen nykyisessä rikoslaissa ei ole erillistä nimikettä avioliittoon pakottamisesta, mutta teosta voidaan rangaista ihmiskauppana, törkeänä sellaisena tai pakottamisena.
Jo viime hallituskaudella oli sovittu, että pakkoavioliittojen kriminalisoinnista tehdään erillistä selvitystä. Vuonna 2021 julkaistussa oikeusministeriön arviomuistiossa tultiin siihen päätelmään, ettei nykyisiä rikoslain säännöksiä ole välttämätöntä muuttaa. Säännökset ovat riittävän kattavat.
Mahdollisena vaihtoehtona nostettiin esiin kuitenkin se, että ihmiskauppaa koskevaa osiota täsmennetään niin, että siellä mainitaan suoraan avioliittoon pakottaminen.
– Nykyisin ihmiskauppaa koskevassa säännöksessä viitataan ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin, mitä kautta rangaistavuuden on katsottu ulottuvan myös pakkoavioliittoihin, sanoo lainsäädäntöneuvos Leena Mäkipää oikeusministeriöstä.
Hänen tiedossaan ei ole, että Suomessa olisi annettu yhtään tuomiota ihmiskaupasta, törkeästä ihmiskaupasta tai pakottamisesta, jossa olisi ollut kyse nimenomaisesti avioliittoon pakottamisesta. Myöskään Rikosuhripäivystyksestä tai ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä ei osata sanoa, että tällaisia olisi ollut.
– Täytyy ottaa huomioon, että arviomuistion antamisesta on mennyt kaksi vuotta eikä minulla ole tuoreimpia tietoja. Asia on tietysti sellainen, mikä tulee todennäköisesti uudelleen selvitettäväksi, Mäkipää sanoo.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelmassa sanotaan muun muassa, että hallitus seuraa pakkoavioliittojen kumoamista koskevan sääntelyn toimivuutta ja vaikutuksia sekä ryhtyy tarvittaessa toimiin lainsäädännön tarkistamiseksi.
Kriminalisoinnin osalta puolestaan todetaan, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin avioliittoon pakottamisen rangaistavuuden selkiyttämiseksi rikoslaissa.
Mitä kaikkea edellä sanotut asiat käytännössä tarkoittavat, jää nähtäväksi, kunnes oikeusministeri Leena Meri (ps.) pääsee kunnolla kiinni työn touhuun.