Olli Rehniltä tiukat terveiset tulevalle hallitukselle – kestävyysvaje, rakenteellinen työttömyys ja kansantalouden tuottavuus pitää hoitaa kuntoon

Henkilö

Sanat putoilevat verkkaan ja harkiten. Ajatusaikaa antavia täytelauseita tai välisanoja on turha odottaa.

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehnin jokainen lause on informaatiosta raskas ja kokonaisuuden kannalta tärkeä. Hän tietää, että huonosti harkittu sana saattaa aiheuttaa paniikin rahamarkkinoilla.

Entinen ministeri ja Suomen Pankin johtokunnan jäsen Esko Ollila on juuri kuollut.

– Esko Ollila oli hyvä ystävä, joka teki pitkän ja vahvan uran talouspolitiikassa ja keskuspankissa. Pankkikriisin hoito oli hänen suuria haasteitaan, Olli Rehn muistelee.

Haaste se oli myös Rehnille. Keskusta oli voittanut vaalit keväällä 1991, ja Rehn oli puolueen varapuheenjohtajana mukana hallitusneuvotteluissa.

– Huhtikuussa 1991 taloudellisten tutkimuslaitosten ennuste kuluvan vuoden kasvuksi oli plus miinus yksi prosenttia. Todellisuudessa Suomen bruttokansantuote (bkt) supistui seitsemän prosentin vauhdilla, Rehn kertoo.

Kiky on auttanut korjaamaan suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukykyä.

Olli Rehn

Rehn korostaa arvostavansa ekonomisteja ja taloustiedettä. Hän pitää myös tärkeänä ennustemalleja, jotka perustuvat aikaisempaan kehitykseen.

– Mutta samalla pitää tiedostaa, että taloustieteen kyky nähdä epäjatkuvuuskohtia ei ole aina paras mahdollinen. Mallien on vaikea havaita niitä etukäteen.

Rehn suositteleekin taloushistoriaan ja käyttäytymistaloustieteisiin tutustumista. Myös talouden ruohonjuuritason asiantuntijoita kannattaa kuunnella.

– Helsingin taksikuskit tiesivät jo elokuussa 1990, että ollaan menossa sukellukseen.

Harjoitusta pääjohtajan työhön Rehn sai jo ollessaan vuosina 1992 – 1993 valmistelemassa pankkikriisin hoitoon liittyviä ratkaisuja. Hän oli mukana, kun perustettiin roskapankki Arsenal, jonne siirrettiin kriisipankkien ongelmaluotot ja vakuuksina saatuja kiinteistöjä.

Tästä ja monesta muusta tuon ankean ajan opista oli apua Rehnin johtaessa myöhemmin EU:n talouskomissaarina euroalueen velkakriisin hoitoa.

Kotimaisesta kriisistä oli tuskin selvitty, kun uusi iski Atlantin toiselta puolelta tsunamin lailla. Jo vuonna 2007 merkkejä antanut finanssikriisi levisi Yhdysvalloista koko rahoitusjärjestelmään, ja maailmantalous taantui syvästi vuosiksi 2008 – 2009.

Euroalueen tilannetta pahensi Kreikka, jonka vuonna 2009 paljastunut pitkäaikainen taloustilastojen vääristely horjutti sijoittajien luottamusta Kreikan talouteen. Euromaat ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF joutuivat pelastamaan maan satojen miljardien eurojen takuilla.

– Se oli pitkälti myös pankkikriisi. Kotimaan karvaista kokemuksista oli se hyöty, että yhden kriisin nähtyäni tiesin suurin piirtein, mikä sen logiikka oli, Rehn kertoo.

Olli Rehnin mukaan taloustieteen kyky nähdä epäjatkuvuuskohtia ei ole aina paras mahdollinen: mallien on vaikea havaita niitä etukäteen. (Kuva: Jaakko Martikainen)

Rahoitusjärjestelmän romahdus vältettiin ja Kreikka pelastettiin, mutta mikään ei ollut enää ennallaan. Yksi suurimmista muutoksista näkyy keskuspankkien taseissa.

Yhdysvaltain keskuspankin FED:n, euromaiden keskuspankin EKP:n ja euroalueen keskuspankkien taseet ovat turvonneet suuremmiksi kuin koskaan. Esimerkiksi Suomen Pankin taseen loppusumma oli vuoden 2006 lopussa noin 20 miljardia euroa. Nyt se on seitsenkertainen, yli 140 miljardia.

Rajun kasvun lisäksi taseiden sisältö on muuttunut.

Niissä on nyt valtavat määrät vielä vuosikymmen sitten pannassa olleita valtioiden ja yritysten velkapapereita, joita keskuspankit ovat ostaneet markkinoilta. Tätä kutsutaan määrälliseksi keventämiseksi tai likviditeetin ylläpitämiseksi. Jotkut nimittävät sitä myös setelirahoitukseksi tai rahan painamiseksi.

Helsingin yliopiston vieraileva tutkija Antti Suvanto muistutti blogissaan vuonna 2014, jolloin hän työskenteli Suomen Pankissa johtokunnan neuvonantajana, että setelirahoitus tarkoittaa valtion menojen rahoittamista suoraan keskuspankista.

Määrällisessä keventämisessä keskuspankki taas ostaa markkinoilta valtion velkapapereita.

Setelirahoitus on siis finanssipolitiikkaa ja määrällinen keventäminen rahapolitiikkaa. Oli niin tai näin, Suomen Pankin taseessa näitä arvopapereita on nyt noin 40 miljardia, siis tuplasti sen verran kuin koko tase oli noin kymmenen vuotta aikaisemmin.

Mitä riskejä tähän muutokseen ja poikkeukselliseen tilanteeseen liittyy?

– Rahapolitiikan epätavanomaisten toimenpiteiden hyödyntäminen on viimeisen vuosikymmenen tulosta, Rehn muistuttaa aluksi.

Näitä epätavanomaisia toimia ovat velkapapereiden ostojen lisäksi ohjauskoron laskeminen nollan tuntumaan, pitkäaikainen keskuspankkirahoitus ja neljäntenä ennakoiva viestintä kolmesta muusta.

– Näillä on varsinkin vuodesta 2014–2015 alkaen kyetty ylläpitämään likviditeettiä ja keventämään rahoitusoloja. Tämä on tukenut investointeja, kasvua ja työllisyyden vahvistumista Euroopassa. Rinnalla jäsenvaltiot toteuttivat julkista taloutta tasapainottavia ja rakenteellisia uudistuksia, jotka vahvistivat euromaiden talouden perustaa.

Miten näistä poikkeustoimista päästään irti ja palataan normaalitilaan? Vai tuleeko poikkeuksista uusi normaali, kuten julkisessa keskustelussa on kysytty?

– Tätä pohtivat ekonomistit ja keskuspankkiirit ympäri maailmaa. Oma näkemykseni on se, että kun tämä epätavanomaisten toimien käyttöönotto ja hyödyntäminen on kestänyt vuosikymmenen, myöskin rahapolitiikan normalisointi tulee kestämään vuosia, Rehn vastaa.  

Rehn perustelee pitkään jatkunutta poikkeustilaa toimintaympäristöllä, jossa on paljon poliittisia riskejä – kauppasodat, kehittyvien maiden vaihtotase- ja valuuttariskit, Italian finanssipolitiikan jännitteiden kärjistyminen tai Brexitin seuraukset.

Rahapolitiikan epätavanomaisten toimenpiteiden hyödyntäminen on viimeisen vuosikymmenen tulosta.

Olli Rehn

– Epävarmuuden maailmassa on perusteita edetä asteittain ja varovaisesti rahapolitiikan normalisoinnissa. Tämä on se tie, jonka EKP:n neuvosto on valinnut, Rehn painottaa.

Ensimmäiset askelet kohti normaalia on jo otettu.

EKP:n neuvosto päätti vuoden viimeisessä kokouksessaan 13. joulukuuta 2018 pitää ohjauskorkonsa nollan tuntumassa kesään 2019 asti tai niin pitkään kuin on tarpeellista, jotta kyetään saavuttamaan EKP:n hintavakaustavoite.

Tavoite on inflaatio, joka on keskipitkällä aikavälillä ”alle mutta lähelle kaksi prosenttia”.

– Markkinoilla odotetaan ensimmäisen korotuksen ajoittuvan vuoden 2020 alkupuolelle, Rehn täsmentää mahdollisen korkojen noston aikataulua.

EKP:n neuvosto päätti myös lopettaa velkapapereiden netto-ostot vuoden 2018 lopussa. Vanhat velkapaperit sijoitetaan yhä uudelleen niiden erääntyessä.

– Tämä pitää yllä korkeaa likviditeettitasoa ja euroalueen elvyttäminen jatkuu. Suomen näkökulmasta elvyttävä rahapolitiikan viritys on kohdallaan. Se on tukenut meidän talouden kasvua.

Rehnin mukaan talouden hyvien lukujen taustalla ovat muun muassa maailman talouskasvu ja EKP:n elvyttävä rahapolitiikka. (Kuva: Jaakko Martikainen)

Juha Sipilän hallituksen kaudella Suomen talous on ponnistanut nollasta kolmen prosentin vuosikasvuun.

Rehnin mukaan hyvien lukujen taustalla ovat maailman talouskasvu ja EKP:n elvyttävä rahapolitiikka. Kolmantena keskeisenä vaikuttajana Rehn näkee kotimaisen finanssipolitiikan toimenpiteet, esimerkiksi kiky-sopimuksen.

– Kiky on auttanut korjaamaan suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukykyä ja vahvistanut vientiä.

Rehn on tyytyväinen siihen, että kiky syntyi sopimusyhteiskunnan hengessä ja pelisääntöjä noudattaen.

– Kiky oli klassinen sisäinen devalvaatio. Näitä on tehty, mutta taloushistorian oppien vastaisena ne eivät ole koskaan helpommasta päästä. Sen takia jatkuvan uudistamisen periaate on rahaliitossa elävälle pienelle avotaloudelle äärimmäisen tärkeä.

Hyvän kehityksen jatkuminen vaatii paljon toimia, Rehn muistuttaa, ja nostaa esille kolme haastetta, joiden ratkaiseminen on seuraavan hallituksen tärkein tehtävä.

Ensimmäinen haaste on julkisen talouden kestävyysvaje, joka tarkoittaa on Suomen Pankin arvion mukaan noin kolme prosenttia bkt:sta.

– Paljon riippuu soten onnistumisesta ja vaikutuksesta. Mutta tarvitaan monia muitakin keinoja, Rehn täsmentää.

Pitää esimerkiksi löytää lääkkeet rakenteelliseen työttömyyteen ja luoda uusia työpaikkoja pienentämään kestävyysvajetta.

– Tässä välineet ovat seuraavan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen käsissä. Toivon, että yhteisymmärryksessä kyetään tekemään ratkaisuja, jotka vähentävät rakenteellista työttömyyttä ja nostavat työllisyysastetta vähintään 75 prosenttiin.

Kolmantena ongelmana Rehn nostaa esille kansantalouden tuottavuuskehityksen hidastumisen, joka on yleinen ilmiö kehittyneissä länsitalouksissa.

Suomessa tuottavuuden laskun taustalla on erityisesti Nokian tuotannon häviäminen. Sen mukana menetettiin neljä prosenttia bkt:sta, ja korkean teknologian vienti putosi 10 vuotta sitten 12 miljardista neljään.

– Jopa puolet tuosta neljästä miljardista on ollut viime vuosina terveysteknologian vientiä. Oulun seutu on toipunut ja siitä on tullut terveysteknologian vahvuusalue Suomessa, Rehn kertoo.

Myös Helsingin yliopiston Meilahden keskus on Rehnin mukaan hyvä esimerkki yhdistelmästä korkealaatuista lääketieteellistä tutkimusta, ulkomaisia investointeja lääketeollisuuteen, osaavaa työvoimaa ja vahvaa teknologista osaamista, eriytyisesti IT-osaamista.

– Ministeriaikoina käytimme lyhennettä BCD puhuessamme Suomen kärkihankkeista, jotka painottuivat biotalouteen, cleanteckiin ja digitalisaation.

Nyt Rehn lisäisi loppuun H-kirjaimen.

– Healthtech, terveysteknologia, on yksi Suomen vahvuuksista. Ei ehkä aivan Nokiastoori, mutta yksi keinoista, jonka avulla talous kasvaa ja hyvinvointi paranee edelleen.

Juttu on julkaistu alunperin Suomenmaa-lehdessä 11.1.2019. Suomenmaan voit tilata täältä.