Natsien nyrkki perustettiin 90 vuotta sitten – yöllinen koputus ovelle hyydytti monen veren
Tasan 90 vuotta sitten huhtikuussa 1933 perustettiin Saksan kansallissosialistien pahamaineinen salainen poliisi Gestapo.
Natsit olivat juuri ottaneet vallan Saksassa ja Adolf Hitleristä oli tehty valtakunnankansleri. Seuraavana vuonna Hitler yhdisti presidentin ja kanslerin virat ja hänestä tuli diktaattori, Der Führer. Maaliskuun 1933 valtalaki keskitti kaiken vallan natseille ja muut puolueet kiellettiin.
Alun perin Preussin osavaltion salaiseksi valtionpoliisiksi perustettu Geheimes Staatspolizeiamt eli Gestapa muodosti Gestapon ytimen ja hallinnon. Valtapelien tuloksena salaiset poliisit siirrettiin puolisotilaallisen SS:n alle vuoteen 1936 mennessä.
Preussin tuore pääministeri Hermann Göring perusti Gestapan vakoillakseen puolueen vastustajia, mutta myös omia vastustajiaan puolueen sisällä. Muutaman päivän päästä 26. huhtikuuta 1933 hän perusti Gestapon (Geheime Staatspolizei) yhdistämään salaisia poliisivoimia ja poliisitiedustelijoita.
Puolueen sisäinen taistelu poliisivallasta päättyi kuitenkin SS-johtaja Heinrich Himmlerin voittoon. SS eli Schutzstaffel (suojajoukot) oli perustettu 1920-luvulla Hitlerin henkivartiokaartiksi, ja järjestö laajeni myöhemmin natsipuolueen puolisotilaallisiksi eliittijoukoiksi.
SS oli alkujaan osa Sturmabteilungia eli SA:ta, joka oli epäammattimaisempi puolisotilaallinen natsijärjestö. Natsi-Saksan alkuaikana SS itsenäistyi nopeasti ja se sai oikeaa valtaa SA:n taantuessa paraatijoukoksi.
SS:n alaisena toimi tiedustelu- ja turvallisuusorganisaatio SD (Sicherheitsdienst). Gestaposta tuli SD:n alainen poliisijärjestö.
Toisen maailmansodan myötä SD, Gestapo ja rikospoliisi Kripo (Kriminalpolizei) liitettiin pääturvallisuuspalvelu RSHA:n (Reichssicherheitshauptamt) alaisuuteen.
Pelätyin mainituista järjestöistä lienee ollut juuri Gestapo. Sen rooli oli sisäinen turvallisuus sekä toisessa maailmansodassa sisäinen turvallisuus joillain valloitetuilla alueilla. Poliittisena poliisina se jahtasi natsien vastustajia ja vastarintataistelijoita, eli heitä, joita kohtaan natsit olivat erityisen julmia. Tällaisia saastana pitämiään ihmisiä Gestapo kohteli erityisen julmasti.
Gestapo oli tunnettu tehokkuudestaan. Erityisen tärkeää oli kerätä tietoa mahdollisimman monesta ihmisestä ja luoda ilmiantajaverkostoja. Nimenomaan ilmiantajaverkostot auttoivat Gestapoa etenkin sodan aikana tavoittamaan natsien vastustajia.
Populaarikulttuurissa toistuu monesti sellainen käsite kuin yöllinen koputus oveen. Sitä pelkäsi moni myös Gestapon osalta. Valmiina pakoon piti olla mihin kellonaikaan tahansa, ja hyvistä suunnitelmistakaan huolimatta Gestapoa ei päässyt pakoon läheskään aina. Yksi Gestapon mies saattoi koputtaa oveen ja muut vahtivat mahdollisia pakoreittejä.
Gestapo toimi häikäilemättömästi. Vain päämäärällä oli väliä, joten keinovalikoima oli monipuolinen ja julma. Vankeja kidutettiin tiedon saamiseksi, usein hengiltä. Epäiltyjä saatettiin kiristää myös näiden läheisten hengellä ja terveydellä.
Gestapoa johti 1930-luvuln lopulta ja maailmansodan ajan SS-Gruppenführer (SS-kenraaliluutnantti) Heinrich Müller. Müller oli täydellisen agentin perikuva, sillä hän ei ollut mitenkään mieleen jäävä persoona. Nimenäkin Heinrich Müller oli äärimmäisen tavallinen, ja häntä on kuvattu hyvin virkamiesmäiseksi. Müller oli samalla äärimmäisen tehokas ja terävä-älyinen, ja onnistui organisoimaan tehokkaan salaisen poliisin ympäri Saksaa ja valloitettuja alueita.
Müller katosi juuri ennen sodan loppua ja hänen viimeiset vaiheensa ovat edelleen mysteeri. Hänestä on väitettyjä havaintoja 1960-luvulta Münchenistä ja epäilyjä Etelä-Amerikkaan pakenemisesta, mutta todennäköisesti väitteet hänen hautapaikkansa löytämisestä ovat vedenpitävämpiä. Müller todennäköisesti kuoli toukokuussa 1945 sodan loppumetreillä.
Muita tunnettuja Gestapon virkailijoita olivat esimerkiksi sotarikolliset Klaus Barbie ja Adolf Eichmann.
Molemmat pakoilivat ja piileskelivät vuosia sodan jälkeen. Kenties tässä onnistumisessa auttoi Gestapon tarjoama kokemus ja osaaminen.
Eichmann pidätettiin Argentiinassa 1960 ja tiedustelupalvelu Mossadin agentit veivät tämän Israeliin, jossa juutalaisten joukkotuhonnan organisoinut ”kansanmurhan kansliapäällikkö” sai kuolemantuomion, joka pantiin täytäntöön hirttämällä toukokuussa 1962.
Lyonin teurastajana tunnettu Barbie onnistui monen muun natsin tavoin pakenemaan Etelä-Amerikkaan. Hän pysyi turvassa vuoteen 1983 asti, jolloin hänet pidätettiin ja luovutettiin Ranskaan. Oikeudenkäynti alkoi 1987 ja Barbie tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Hän kuoli leukemiaan vuonna 1991.
Haupsturmführer eli SS-kapteeni Barbie ei ollut tavoitelluimpia natseja sodan jälkeen suurempienkin kalojen ollessa vapailla vesillä tai tuomiota odottamassa. Yhdysvallat käytti Barbieta kommunisminvastaisessa työssä melkein kymmenen vuoden ajan, kunnes Barbie pakeni ennakoiden rikostensa mahdollista paljastumista.
Suuri osa Gestapon johtohahmoista pidätettiin Saksan antauduttua ja moni sai kuolemantuomion eri maissa. Gestapo tuomittiin syyskuussa 1946 Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä rikolliseksi organisaatioksi ja organisaationa syylliseksi rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Kaikki Gestapo-poliisit ja johtavat virkailijat todettiin yhteisvastuullisesti syyllisiksi. Alemmat työntekijät ja avustajat jäivät tuomioiden ulkopuolelle, kuten myös Gestaposta ennen joulukuuta 1939 poistuneet.
Gestapon ilmiantajia tuomittiin 603.
Gestapon putsaamisesta pois Saksan julkisesta elämästä ei voi puhua kuin Itä-Saksan osalta. Länsi-Saksan valtiossa noin puolet Gestapon poliiseista sijoittui vielä virkoihin.
Lähteitä:
Ailsby, Christopher: Kolmas valtakunta – Hitlerin Saksan tapahtumat päivä päivältä, Gummerus 2005
Maailmanhistorian pikkujättiläinen, WSOY 2005
McDonough, Frank: Gestapo: Natsi-Saksan salaisen poliisin historia, Atena 2005