Näkökulma: Tiedostava asiakas ei ole enää se vaikea tapaus – ravintoloiden täytyy jatkossa ilmoittaa lihan kotimaa, ja sillä on laaja vaikutus

Toukokuun alusta alkaen ravintoloiden ja kahviloiden täytyy kertoa, mistä maasta niiden valmistama ja tarjoilema liha tulee asiakkaan lautaselle. Se on merkittävä uudistus, jolla on taatusti vaikutusta sekä kuluttajien että ravintoloiden valintoihin.

Olen usein ollut se vaikea asiakas, joka ruokalistaa silmäillessään kysyy tarjoilijalta, onko annosten liha suomalaista. Lähes poikkeuksetta tarjoilija ei tiedä vastausta, vaan kipittää keittiöön kysymään kokilta.

Odottelun jälkeen saatu vastaus on valitettavan usein kielteinen. Silloin tieto lisää tuskaa niin, että päädyn valitsemaan muuta kuin liharuokaa.

Lounassalaattia hakiessa olen poistunut kahvilasta tyhjin käsin, koska olen kuullut salaatin kanan olevan thaimaalaista tai brasilialaista.

Viimeksi kun kysyin kahvilassa, mistä maasta sämpylän välissä oleva liha on kotoisin, tarjoilija pyöritteli paperiin käärittyä evästä hetken käsissään ja sanoi, että eipä tässä lue.

Maa- ja metsätalousministeriön vuosi sitten teettämän kyselyn mukaan noin 80 prosenttia suomalaisista haluaisi tietää ruokansa alkuperän, mutta vain joka viides uskaltautuu kysymään sitä ravintolassa.

Itsekään en useimmiten viitsi kysyä lihan alkuperää, ja yksi syy on se, etten halua kuulla vastausta. Ravintolan ruokalistalta ei välttämättä löytyisikään mitään syötävää, ja sellainen pilaisi kivan lounashetken perheen tai kaverin kanssa.

Olen kokenut suurta voimattomuutta asian edessä. En halua syödä eläintä, jota on pidetty huonoissa olosuhteissa ja lääkitty reilulla kädellä.

Antibioottien kanssa ei ole leikkimistä. Ne päätyvät eläimistä ihmisiin, ja bakteereista tulee ennen pitkää vastustuskykyisiä lääkkeille. EU ei onneksi sentään salli broilerien ruhojen desinfiointia kloorilla, mikä on tavallista Yhdysvalloissa.

En haluaisi tukea kaukomaiden lihantuotantoa myöskään siksi, että jotkut niiden tehtaat käyttävät pakkotyövoimaa. On kuitenkin tuntunut siltä, että lihan alkuperän jäljittäminen on usein pienelle ihmiselle liian vaivalloista.

Thaimaalainen kana herättää suomalaisissa negatiivisia mielleyhtymiä, mikä saa ravintoloissa aikaan myös koomista kikkailua. Maaseudun Tulevaisuus selvitti toissavuonna, että pikaruokaketju Subway tuo muihin maihin kananlihan Thaimaasta, mutta Suomeen Irlannista, Iso-Britanniasta, Tanskasta, Saksasta, Ranskasta, Espanjasta, Belgiasta ja Hollannista.

Iso syy kotimaisen lihan suosimiseen on se, että haluan tukea puhdasta, antibioottivapaata ja kansainvälisesti vertailtuna hyvin eettistä ruuantuotantoa, ja samalla suomalaista työtä.

Suomalainen jauheliha on ekotuote verrattuna pelkästään lihan vuoksi kasvatettavaan ulkomaiseen karjaan. Kotimainen nauta tuottaa lihan lisäksi maitoa. Suomessa riittää vettä sekä peltoja laidunnettavaksi. Meillä lehmiä ei ruokita soijalla tai maissilla eikä lihaan ei päädy vastaavia ympäristömyrkkyjä kuin muualla maailmassa. Kaukaa lennätettävän elintarvikkeen hiilijalanjälkikin on suuri.

Ravintoloita koskeva alkuperäasetus on keskustalaisten pitkäaikainen haave, joka toteutui nyt maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän johdolla. EU-komissio antoi sille maanantaina siunauksensa. Myös maa- ja metsätalousvaliokuntaa johtava Anne Kalmari on ollut alkuperämerkintöjen asialla jo pitkään.

Hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti keskusta on tosissaan lisännyt hallituksessa ruuan alkuperän avoimuutta. Aluksi alkuperämerkinnät tulivat pakollisiksi kaupoissa myytäviin liha- ja maitotuotteisiin silloisen maa- ja metsätalousministerin Kimmo Tiilikaisen toimesta, ravintoloita koskeva asetus on sille luonteva jatko. Molemmat ovat aluksi kahden vuoden kokeiluja.

Suomi haluaisi alkuperämerkinnät EU-lainsäädäntöön, mutta koska asia ei ole edennyt, ensin toimitaan kansallisten asetusten puitteissa.

Alkuperämaata ei tarvitse merkitä ravintolan ruokalistaan, vaan kukin ruokapaikka voi valita itselleen sopivan tavan, oli se sitten lappu tiskillä tai teksti liitutaululla.

Idea on, että asiakkaat voivat tehdä tietoisia valintoja syömänsä lihan suhteen. Sellainen olo, että tiedostava asiakas on myös vaikea asiakas, jää nyt historiaan. Varmaa on, että alkuperämaan ilmoittaminen luo ravintoloille painetta vaihtaa ulkomainen liha kotimaiseen.

Laki koskee myös esimerkiksi koulujen ruokaloita, joissa oppilailla on mahdollisuus tehdä valintoja.

Jos tarjolla on kasvis- ja liharuokaa, lihan alkuperämaan täytyy olla koululaisen nähtävillä. Kuulostaa isolta vastuulta pienelle ihmiselle, mutta toivottavasti laki vaikuttaa niihin aikuisiin, jotka lapsille ruokaa tilaavat. Toisaalta lapset oppivat tiedostaviksi kuluttajiksi pienestä pitäen.

Lain tarkoitus on nimenomaan auttaa valintojen tekemisessä, joten se ei koske esimerkiksi tilanteita, joissa annos tuodaan sairaalassa potilaan eteen.

Käytännössä alkuperä pitää ilmoittaa silloin, kun liha tulee Suomeen raakana ja se kypsennetään ja valmistetaan täällä.

Laki ei siis koske puolivalmisteita kuten hampurilaispihvejä, nugetteja tai lihasuikaleita, jotka ainoastaan lämmitetään. Tämä siksi, että niiden mahdollisesti monien vaiheiden kautta tulevan lihan alkuperä on katsottu vaikeaksi jäljittää.

Jatkossakin lounassalaatin tai -sämpylän sisältö saattaa siis jäädä mysteeriksi, mutta uusi laki on vasta ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.

Alkuperävaatimus koskee tässä vaiheessa koskee naudan, sian, lampaan ja vuohen sekä siipikarjanlihaa. Kala ei päässyt listalle, koska sitä säädellään EU:n kalastuspolitiikan puitteissa. Mikään ei kuitenkaan estä ravintoloilta avoimuutta lihan ja kalan alkuperän suhteen jo nyt.