Myanmar on juuttunut syvälle sisällissotaan, josta on tullut yhä monimutkaisempi

Monimutkainen, monikerroksinen, kaiken aikaa elävä pattitilanne. Esimerkiksi näin voisi kuvailla asetelmia Myanmarissa, jossa tulee pian kuluneeksi vuosi siitä, kun asevoimat kaappasi vallan.

Kukaan ei uhkaa kunnolla Myanmarin asevoimien eli Tatmadaw’n asemaa maan johdossa, mutta sotilasjuntta ei myöskään pysty kitkemään kaikkea vastarintaa. Myanmar onkin ajautunut pitkittyneeseen sisällissotaan, josta ei näytä olevan ulospääsyä.

Vallankaappaus 1. helmikuuta oli Myanmarissa epäsuosittu ja aiheutti laajoja mielenosoituksia, joihin juntta vastasi kovin ottein. Protestien yhteydessä on paikallisen tarkkailijaryhmän mukaan kuollut tähän mennessä yli 1400 ihmistä.

Syrjäytetyn siviilihallinnon johtaja Aung San Suu Kyi, 76, on yhä vangittuna, ja vaikuttaa siltä, että juntta pyrkii tekaistujen syytteiden avulla hiljentämään hänet pysyvästi poliittisena toimijana.

Ulkopoliittisen instituutin vieraileva johtava asiantuntija Olli Ruohomäki luonnehtii perusasetelmaa Myanmarissa niin, että sotilasvallankaappauksen myötä kolmiodraamaa muuttui kaksintaisteluksi.

Kolmiodraaman osapuolet olivat asevoimat, Aung San Suu Kyin johtama siviilihallinto sekä maan lukuisat etniset aseelliset ryhmittymät.

Sotilasjuntta luovutti 2010-luvun alussa valtaa siviilihallinnolle, mutta asevoimat säilytti vahvan aseman maassa. Suhde siviilihallinnon ja asevoimien välillä oli jännitteinen, mutta ne tekivät myös yhteistyötä.

Vallankaappaus poisti siviilihallinnon pelistä ja muutti asetelman asevoimien ja etnisten aseryhmien kaksintaisteluksi. Etnisten armeijoiden rinnalle on syntynyt uusia aseellisia ryhmittymiä, keskeisimpänä entisen siviilihallinnon edustajien ja oppositioaktivistien luoma People’s Defence Force (PDF).

–  Myanmarin konflikti on äärimmäisen monimutkainen, ja monimutkaistunut entisestään, Ruohomäki sanoo.

Myanmarissa on käyty sisäisiä konflikteja lähes jatkuvasti siitä asti, kun maa itsenäistyi vuonna 1948.

–  Oli tämä lyhyt demokratiakokeilun aika, jolloin isossa kuvassa maassa oli kohtuullisen rauhallista. Mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa sotilasvallankaappauksen myötä kehityskulku on mennyt huonompaan suuntaan.

Useimpien kansalaisten vastustuksesta huolimatta asevoimien valta-asemaa on vaikea horjuttaa.

–  Loikkauksia armeijan piiristä on ollut hyvin vähän. Siinä on taustalla se, että armeijassa perheet esimerkiksi asuvat kasarmeilla, ja jos yksittäinen sotilas lähtee loikkaamaan, hän vaarantaa perheensä, Ruohomäki sanoo.

Myanmar on ollut suoraan tai epäsuorasti armeijan hallinnassa 1960-luvulta lähtien. Pitkä valta-asema näkyy siinäkin, että kukaan ulkopuolinen taho pysty kontrolloimaan myanmarilaisia kenraaleja, ei edes alueellinen suurvalta Kiina.

–  Kiinalle on tietenkin hyvin tärkeää, että Myanmarissa vallitsisi sellainen vakaus joka suojelee Kiinan investointeja. Mutta en nyt sanoisi, että Kiinakaan täysin varauksetta tukee Tatmadaw’ta. Enemmän se on siellä taustalla.

Tulevat vuodet Myanmarissa näyttävät Ruohomäen mukaan synkiltä. Maa on juuttunut pitkittyneeseen konfliktiin, jollaiset ovat nykyaikaiselle sodankäynnille tyypillisiä.

–  Kuva on sirpaleinen. Se tulee jatkumaan tällaisena elävänä pattitilanteena. Se voi liikkua pikku hiljaa suuntaan ja toiseen edestakaisin, mutta ei se isoa kuvaa muuta.