Moldova on Euroopan tuntemattomin maa – viiniosaaminen luo uskoa tulevaisuuteen
Euroopan köyhin maa, maanosan tuntemattomin valtio, kuvaillaan Moldovaa usein.
Totta on, että turistien massat eivät Romanian ja Ukrainan ympäröimää 3,5 miljoonan asukkaan maata ole vielä löytäneet.
YK:n alaisen Maailman matkailujärjestön UNWTO:n mukaan Moldovassa vieraili vuonna 2016 vain 121 000 turistia. Se on koko maanosan kolmanneksi vähiten kääpiösarjalaisten San Marinon ja Liechtensteinin jälkeen.
Suomalaisessa mediassa Moldova ei juuri näy. Vaalit tai isot mielenosoitukset saattavat ylittää juuri ja juuri uutiskynnyksen, separatistialue Transnistriakin lehtien ulkomaanosastoissa joskus. Kerran vuodessa Chisinausta toivotetaan hyvää iltaa, kun euroviisupisteitä lasketaan.
Moldovalainen identeetti on lännestä itään ja takaisin revityssä maassa mysteeri osin moldovalaisille itselleenkin.
– Joudumme usein kysymään itseltämme, keitä me oikein olemme, kertoo Moldovan yleisradion toimittaja Victoria Coroban.
Moldova on tilastojenkin mukaan hätkähdyttävän köyhä maa.
Bruttokansantuotteeltaan asukasta kohti Moldova löytyy 5700 dollarillaan Euroopan peränpitäjän paikalta sijalta 168.
Maan pääkaupunki, maanjäristysten, sotien ja sosialismin runtelema noin 700 000 asukkaan Chisinau ei sekään pysty kilpailemaan Euroopan kauneimpien kaupunkien sarjassa.
Potentiaalia turismillekin silti on. Chisinausta löytyy kiinnostavia museoita, vehreitä puistoja ja leveitä bulevardeja. Illan pimettyä himmeästi valaistuilla kaduilla on viehkoa itäeurooppalaista menneen maailman tunnelmaa. Ravintoloissa voi syödä halvalla todella hyvin.
Murenevan neuvostobetonin alta löytyy kuitenkin syviä yhteiskunnallisia ongelmia.
– Sananvapaustilanne on huono, sanoo Nadine Gogu itsenäistä mediaa tukevasta Moldovan Riippumattoman journalismin keskuksesta IJC:stä. Kansalaisjärjestö auttaa toimittajia tuottamaan laadukasta sisältöä ja opettaa kansalaisille medialukutaitoa.
– Oligarkkiomistajien ja poliitikkojen kanssa on suuria vaikeuksia. Myös korruptio on iso ongelma, hän kertoo.
Gogun mukaan tiedotusvälineiden poliittinen häirintä on maassa tavallista. Julkisen palvelun mediallakin on taipumusta vallanpitäjien myötäilyyn.
Sananvapauden puolesta taistelee pieni, mutta pippurinen riippumaton media.
Chisinaussa toimiva Agora on kuuden nuoren naisjournalistin verkkouutiskanava, joka nostaa esiin maassa rehottavaa korruptiota ja paljastaa väärinkäytöksiä. Rahoitusta se saa muun muassa lahjoituksina, jopa Yhdysvaltojen hallitukselta.
Agoran varapäätoimittaja Felicia Nedzelschi on ylpeä nuoresta journalistijoukostaan, joka tekee rohkeaa ja tärkeää työtä vaikeissa oloissa.
Hiljattain Agora käräytti tunnetun poliitikon seksuaalisesta häirinnästä. Vastareaktio tuli nopeasti: uutinen leimattiin toisen osapuolen totuudeksi ja asia vaiettiin unohduksiin.
Oligarkkivalta ja korruptio muodostavat noidankehän, josta on vaikea päästä irti.
Sananvapauden ja demokratian ydinongelmia Moldovassa on oligarkkivalta, joka muuttaa demokratian vähitellen näennäiseksi. Lakien tehtäväksi jää suojella harvoja etuoikeutettuja.
Oligarkkivaltaa Moldovassa käyttää mies nimeltä Vladimir Plahotniuc, joka nousi viime vuosikymmenen vaihteessa tuntemattomuudesta maan vaikutusvaltaisimmaksi poliitikoksi.
– Hän on mies, joka omistaa Moldovan, Nedzelschi kertoo.
Toinen maan mahtioligarkeista on vasta kolmikymppinen israelilaissyntyinen Ilan Shor, jonka epäillään puhaltaneen kolmesta moldovalaispankista lähes miljardi euroa neljä vuotta sitten.
Maan rikkaimpiin ihmisiin kuuluva Shor omistaa muun muassa televisioyhtiöitä, vakuutusyhtiöitä sekä jalkapalloseuran. Shor on ollut useaan otteeseen kotiarestissa ja pidätettynä, mutta oikeusprosessi on yhä sekavassa tilassa.
Oligarkkivalta ja siihen kytkeytyvä korruptio muodostavat noidankehän, josta on vaikea päästä irti. Oligarkit ovat itse korruption tuotteita ja sen levittäjiä. Kun oligarkit seisovat uudistusten tiellä, demokratian ja talouden kehitys pysähtyy.
Kärsijäksi jää kansa, joka joutuu turvautumaan korruptioon itsekin. Chisinaussa lääkäri-opettajapariskunnankaan on omilla ansiotuloillaan mahdotonta hankkia uutta asuntoa.
Moldovalla on EU:n kanssa vapaakauppasopimus ja EU on myöntänyt moldovalaisille viisumivapauden.
Harvalla moldovalaisella on varaa matkailuun, mutta monet hyödyntävät Romanian kautta avautunutta mahdollisuutta eräänlaiseen Euroopan unionin henkilöjäsenyyteen.
Romania tarjoaa nykyisin moldovalaisille mahdollisuutta kaksoiskansalaisuuteen. Passin hankkiminen ei käy aivan noin vain, mutta varsinkin nuorempi koulutettu väestö on hyödyntänyt massoittain mahdollisuutta.
Moldovalaisille nuorille Romanian passi avaa väylän kansainvälistymiseen, mutta käytännössä moni lähtee sen turvin ulkomaille hanttihommiin.
Nuoren koulutetun väestön joukkopako on Moldovan tulevaisuuden kannalta ikävää, mutta ymmärrettävää. Romanian EU-passi antaa liikkumisen vapautta, joka valtiollisella tasolla tuskin on toteutumassa lähitulevaisuudessa.
Kaavailut Romanian ja Moldovan yhdistämiseksi ovat hiipuneet vähitellen, joskin ne ovat saaneet hieman uutta puhtia tällä vuosikymmenellä.
Romanialaiset ovat yhä kiinnostuneita Moldovan asioista, mutta moldovalaisten enemmistö on maiden yhdentymistä vastaan. Maan historiasta johtuen myös Venäjään suuntautumisella on kannatusta, ja maassa on suurehko venäjänkielinen vähemmistö.
Moldovan nykyinen presidentti Igor Dodon kuuluu venäläismielisiin ja vastustaa voimakkaasti Romanian ja Moldovan yhdistymistä ja maan EU-jäsenyyttä.
Lännettymiskehityksen tiellä on kuitenkin presidenttiä paljon isompi este, venäjänkielinen separatistialue Transnistria.
Transnistriaa ei ole tunnustanut mikään muu itsenäinen valtio, ei edes Venäjä, joka käyttää jäätynyttä konfliktia pelinappulana Moldovan lännettymispyrkimyksiä vastaan.
Transnistrialla on kuitenkin oma rajavalvonta, hallinto ja valuutta, eikä Moldovan hallituksella ole alueella mitään valtaa. Käytännössä sitä käyttää Moskova, jonka taloudellisen tuen varassa alue on.
Transnistrian historialliset juuret ovat Neuvostoliiton aamuhämärissä.
Kun Bessarabia eli nykyinen Moldova liitettiin Romaniaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Transnistria jäi osaksi Ukrainaa ja Neuvostoliittoa. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon liitettiin myös nykyisen Moldovan alue.
Irtaantuminen Moldovasta alkoi vuonna 1989, kun silloinen neuvosto-Moldova julisti romanian maan viralliseksi kieleksi. Konflikti jatkui maan itsenäistymisen jälkeenkin ja kärjistyi sisällissodaksi keväällä 1992.
Arviolta noin tuhannen ihmisen hengen vaatinut yhteenotto päättyi kenraali Aleksandr Lebedin johtamien venäläisjoukkojen väliintuloon. Venäläisjoukot jäivät Transnistriaan ja niitä on maassa edelleen.
Noin puolentoista tunnin matka Chisinausta Transnistrian rajalle on melkoista höykytystä huonokuntoisella tiellä.
Rajan ylitys käy yllättävänkin jouhevasti. Passit skannataan ja väliin sujautetaan kymmenen tunnin maahantulokortti, jota ei kannata hukata. Muuten edessä on tiettävästi suurehko sakko ja jonkinlaisia hankaluuksia.
Rajavartijoiden varustus muistuttaa vanhasta Neuvostoliitosta. Tien varteen on kaivettu potero panssariautolle. Lyhyen ajomatkan päässä rajasta vastaan tulee Transnistrian toiseksi suurin kaupunki Bender, jonka tärkein nähtävyys on ottomaanien 1500-luvulla rakentama mahtava linnoitus.
Benderiin ja läheiseen Varnitsan kylään liittyy myös ruotsalaista historiaa.
Pultavan taistelussa 1709 joukkoineen lyöty Kuningas Kaarle XII johti valtakuntaansa paikkakunnalta käsin vuosia. Lopulta ottomaanit kyllästyivät ”Pohjolan leijonaan” helmikuussa 1713 ja ottivat hänet vangiksi Benderin kalabaliikiksi kutsutussa kahakassa.
Pysyväksi muistoksi ruotsin ja suomen kieliin jäi turkkilainen, mellakkaa tai kahakkaa tarkoittava sana kalabalik, kalabaliikki.
Tiraspolia lähestyttäessä tien vasemmalla puolella komeilee jalkapalloseura Sheriff Tiraspolin kotistadion. Seuralla on vyöllään peräti 16 Moldovan liigan mestaruutta ja jonkinlaista menestystä on silloin tällöin tullut myös eurokentillä.
Lähes joka paikkaan Transnistriassa soluttautuneen Sheriffin taustalla vaikuttaa maan entinen presidentti Igor Smirnov klaaneineen.
Maan hallintoon yhteyksissä olevalla yrityksellä on monopoli muun muassa ruokakauppaan. Sama sheriffintähti tulee vastaan niin marketeissa kuin huoltoasemillakin.
Monopoliasemassa haiskahtaa vahvasti korruptio ja oligarkia. Transnistrialaisille yritys on tietenkin suuri hyvinvoinnin tuoja ja hyväntekijä, jota ei kannata ryhtyä arvostelemaan.
Tiraspolissa on noin 200 000 asukasta. Helteisenä perjantai-iltapäivänä kaupunki vaikuttaa kokoaan pienemmältä, uneliaalta ja hiljaiselta.
Jos Neuvostoliitto olisi elänyt näihin päiviin, tältä se todennäköisesti muuallakin näyttäisi. Vanhat Neuvostoliiton symbolit, sirppi ja vasara, ovat Transnistriassa yhä kunniassa.
Perinnetyökalut löytyvät myös maan punavihreästä lipusta, joka on neuvostokauden peruja sekin. Ladoja ja Volgia tulee kadulla vastaan useammin kuin varsinais-Moldovassa.
Maan parlamentin edustaa komistaa yhä suuri Leninin patsas. Tiraspolin pääraitti, Lokakuun 25. päivän katu, on laitettu ilmeisesti venäläisellä rahoituksella siistiin kuntoon.
Vaikka rutiköyhää Moldovaa jäätyneine konflikteineen ei kannata hetkeen odotella eurooppalaisen unioniperheen täysjäseneksi, maan tulevaisuutta ei ole kokonaan varastettu.
Valoa tuo erinomaisesti viininviljelyyn sopivan maan valtava potentiaali laatuviinien vientiin ja valmistukseen. Yksi maan nuorista alan toivoista on laatuviinejä valmistava Dan Prisacaru.
Prisacarun mukaan Moldova tuotti aikanaan suuria määriä bulkkiviiniä Neuvostoliiton kulutukseen, mutta laatuviineihin alettiin panostaa vähitellen vasta itsenäisyyden kaudella.
Venäjän Moldovaan kohdistamat poliittiset viinin tuontikiellot vuosina 2006 ja 2013 aiheuttivat sen, että Moldovassa alettiin etsiä markkinoita EU:sta.
Vaikka läpimurron tekeminen perinteisten viinimaiden hallitsemilla EU-markkinoilla ei ole helppoa, moldovalaiset saivat laatuviineillään jalan oven väliin.
Viime vuonna jo 80 prosenttia Moldovan viinistä vietiin EU-maihin. Samalla Moldova kasvattaa mainettaan myös viiniturismin kohteena.
Maanalainen viiniteemapuisto Cricova lähellä Chisinauta on melkoinen nähtävyys 120 kilometrin tunneliverkostoineen, ja muitakin alan kohteita on.
Ranskan Burgundista viinioppia hakenut Prisacaru sanoo olevansa äärimmäisen onnellinen ratkaisustaan palata kotimaahan viinibisneksen pariin. Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, mutta rakkaus kotimaata kohtaan vei voiton.
– Moldova on pieni ja köyhä maa, mutta meillä on kunnon ihmisiä, hyvä meininki ja hyvää viiniä. En kaipaa mitään muuta, Prisacaru hehkuttaa.
Artikkeli on julkaistu alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 19.10.2018 Lehden voit tilata täältä .