Metsistä tarvitaan yhteiskuntasopimus, esittää vihreiden Saara Hyrkkö – puheenjohtajaehdokas haluaa lopun riitelylle tärkeässä kansallisessa kysymyksessä
Suomi tarvitsee metsäpoliittisen yhteiskuntasopimuksen, esittää vihreiden puheenjohtajaehdokas ja kansanedustaja Saara Hyrkkö.
Hyrkön mallissa yhteisen pöydän ääressä asetettaisiin suuntaviivat metsien kestävälle käytölle, rauhoitettaisiin hakkuukiistoja, luotaisiin turvaa metsäelinkeinoille ja vahvistettaisiin suomalaisten metsätuotteiden kansainvälistä mainetta.
– Olemme tilanteessa, jossa meidän ilmastotavoitteemme lipuu kauemmas, metsäluontomme köyhtyy, metsänomistajat joutuvat olemaan epävarmoja omasta tulevaisuudestaan ja toisaalta metsäteollisuuden kansainvälinen maine kärsii, Hyrkkö perustelee ehdotustaan Suomenmaalle.
Hyrkkö muistuttaa, että Suomen metsäteollisuus on hyvin vientivetoista ja vaikkapa Saksassa ympäristökysymykset ovat olleet perinteisesti iso huoli kuluttajille.
– Ja tämä hiilinieluromahdus ei povaa hyvää markkinaa niille tuotteille siellä.
Hyrkkö näkee, että tilanteessa tarvitaan uudenlaista otetta, ja saman pöydän ääreen istuminen ja luottamuksen rakentaminen olisi tie eteenpäin.
– Siksi olen ehdottamassa tällaista yhteiskuntasopimusta metsäpolitiikalle, Hyrkkö sanoo. Hän heittää pallon asiassa Säätytalolla hallitusta muodostavan kokoomusjohtaja Petteri Orpon suuntaan.
Hyrkön mallissa saman pöydän ääreen koottaisiin esimerkiksi parlamentaariset puolueet, metsäalan toimijat, metsänomistajien edustajat, ympäristöjärjestöt ja tutkijat.
–Ja tätä kautta varmistettaisiin, että politiikka ei heittele hallituskaudesta toiseen, vaan pystyttäisiin saamaan pitkäjänteisyyttä.
Hyrkön mukaan sopia voitaisiin esimerkiksi siitä, kuinka paljon ja missä metsiä suojellaan, millä aikavälillä päätöksiä tehdään, millaisia metsien käsittelyn reunaehtoja ja käytänteitä nykyajassa tarvitaan ja miten niitä tulisi päivittää.
Hyrkkö muistuttaa, että Suomi on jo EU:ssa sitoutunut suojelemaan vanhat ja luonnontilaiset metsät, ja esimerkiksi tämän suojelun toteutusaikataulu ja -tapa voisi olla osa sopimusta, kunhan työ saataisiin mitä pikimmiten käyntiin.
– Tai vaikka se, miten hakkuupaineita pystyttäisiin vähentämään, että meidän hiilinielujemme romahtaminen saadaan pysäytettyä.
Hyrkön mukaan jo noin 10 prosentin vähennys auttaisi paljon. Keskustelua voitaisiin käydä myös metsälain uudistamisesta niin, ettei metsiä hakattaisi liian nuorena ja liian kovalla kädellä.
Hyrkön mielestä pohtia pitäisi myös, miten markkinat saataisiin valjastettua siihen, että metsänomistajat voisivat saada entistä monipuolisemmin tuloja vaikkapa hiilensidonnasta tai luontoarvojen vaalimisesta, eikä vain hakkuista. Yhtenä näkökulmana olisi myös metsien virkistyskäytön ja luontomatkailun turvaaminen.
–Ja toisaalta ajattelen myös, että metsäteollisuuden jalostusarvon nostaminen olisi yksi elementti, josta siinä olisi hyvä pystyä keskustelemaan.
Miten sitten metsien käytön sääntelyyn ärhäkästi reagoivat yksityiset metsänomistajat saataisiin sitoutettua hankkeeseen? Hyrkön mukaan avainasemassa on luottamuksen rakentaminen.
–On ihan selvää, että yksityiset metsät ovat perustuslailla turvattua yksityisomaisuutta myöskin tulevaisuudessa.
Hyrkön mukaan metsänomistajien tulonlähteiden monipuolistaminen olisi kuitenkin yksi avainkysymyksistä: metsäomistajien pitäisi pystyä tienaamaan muutenkin kuin vain hakkaamalla metsää, esimerkiksi hiilensidontaan ja tai luontoarvojen vaalimiseen liittyvillä mekanismeilla.
Hyrkön mukaan jokainen suomalainen on kuitenkin metsänomistaja valtion metsien kautta.
– Ja ehkä tässä olisikin hyvä lähteä liikkeelle siitä, että nimenomaan ne ensi askeleet tehtäisiin siellä yhteisissä metsissämme.
Espoolainen toisen kauden kansanedustaja Hyrkkö on viikonloppuna vihreiden puoluekokouksessa ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. Kilpailijana on kaarinalainen kansanedustaja Sofia Virta.
Hyrkkö sanoo, että haluaisi keskittyä valituksi tullessaan erityisesti kahteen asiaan: johtajuuden ottamiseen julkisessa keskustelussa ja puolueen uudistamiseen kokoavalla tavalla.
Vihreiden pitää Hyrkön mukaan karistaa olemuksestaan tietty kädenlämpöisyys ja ottaa rohkeasti ja monipuolisesti kantaa eri asioihin. Samalla pitää pystytä määrittelemään sitä, mistä Suomessa puhutaan ja tuomaan puolueen omia ajatuksia ja tulevaisuusvisioita esiin, hän linjaa.
– Minusta on selvää, että kuva vihreistä on kaventunut ja liian usein on oltu näkymättömiä, hän summaa.