Leijonaa mä metsästän – 30 vuotta sitten Ruokolahdella kuhisi
Keskikesällä vuonna 1992 suomalaismediat tai ainakin lööpit täytti uutinen, jota monet olisivat toisena ajankohtana epäilleet tavallista epäuskottavammaksi aprillipilaksi.
Itärajan pinnassa Imatran lähellä väitettiin nähdyn naarasleijonan, jonka uskottiin karanneen suomalaisiin metsiin venäläisestä kiertävästä sirkuksesta. Varmuutta asiasta tai koko leijonan olemassaolosta ei koskaan saatu, ja juttua epäiltiin hiljaisten kesäkuukausien keksityksi uutisankaksi.
Leijonan perässä oltiin myös tosissaan. Ensihavainnon leijonasta teki metsäteknikko ja kokenut metsästyksen harrastaja Martti Auvinen. Auvinen väitti, että hänen havaitsemansa naarasleijona oli katsonut häntä suoraan silmiin 20 metrin päästä, minkä jälkeen se oli poistunut taimikkoalueelta metsään.
Metsäteknikko pakeni omien sanojensa mukaan paikalta. Seuraavana päivänä hän kertoi asiasta paikalliselle poliisille.
Leijonajahtiin lähti Ruokolahden nimismies Markku Häkkinen, joka otti mukaansa suurpetoihin erikoistuneen eläintutkija Erik S. Nyholmin.
Iltapäivälehdet, torispekulaatiot ja jotkin ulkomaisetkin mediat kävivät innolla aiheen kimppuun.
Seuraavana päivänä ympäristöministeriön luonnonsuojelutoimiston ylitarkastaja Matti Osara kertoi Iltalehdelle kuulleensa, että venäläisen sirkusseurueen eläinkuljetusrekka oli kaatunut itärajan takana ja rekasta oli päässyt joukko eläimiä karkuun.
Ministeriön tietojen mukaan onnettomuus oli kuitenkin tapahtunut jo huhtikuussa, eikä siitä saatu varmistusta Venäjältä. Tiedonkulku oli tuolloin erilaista kuin internetaikaan, ja viranomaisilla voi veikata Neuvostoliiton hajoamisen kaaoksessa olleen muutakin tekemistä kuin selvitellä suomalaisten leijonahavaintoja.
Suurin kysymys oli alusta asti se, mitä leijonan kanssa tulisi tehdä, mikäli siitä todella tehtäisiin havainto. Ampua vai nukuttaa ja ottaa elävänä kiinni? Minne se tulisi sijoittaa?
Korkeasaari ehti jo kertoa, että vieras leijona tarhan laumaan ei ole hyvä ajatus. Ympäristöministeriön Osara totesi, että eläin tulisi mieluiten palauttaa takaisin Venäjälle.
Ruokolahteen levisi joka tapauksessa varsinainen leijonakuume.
Eräs paikallinen kertoi ottaneensa kuvankin leijonasta, mutta jäi tulkinnanvaraiseksi, oliko kuvassa karhu tai vain suurikokoisempi koira. 50 karhunmetsästäjän joukko oli lähdössä Pohjois-Suomesta ampumaan leijonan.
Heinäkuun ensimmäisten päivien jälkeen havainnot tai ”havainnot” leijonasta vähenivät. Viimeistään Helsingin Etyk-kokouksen myötä aihe hävisi mediasta, vaikka Iltalehden mukaan viimeisin havainto (tai ”havainto”) leijonasta oli tehty muutaman kilometrin päästä rajasta Niska-Pietilän lounaispuolella.
Se on noin 60 kilometrin päässä paikasta, jossa Ruokolahden leijona havaittiin ensimmäisen kerran.
