Lasten omaishoitajia ei tunnisteta tarpeeksi
Lasten omaishoitajat ry:n mukaan lasten omaishoitajat ovat yhteiskunnallisesti näkymättömiä, eikä heitä tunnisteta tai tunnusteta tarpeeksi yhteiskunnan eri tasoilla.
– Yleisesti luotetaan siihen, että vanhemmat hoitavat kyllä lapsensa joka tapauksessa – oli hoitoisuutta miten paljon tahansa, toteaa Lasten omaishoitajat ry:n puheenjohtaja Carmen Villman.
Villmanin mukaan moni lapsen omaishoitaja tekeekin omaishoitajan työtään ilman virallista sopimusta. Hän sanoo, ettei omaishoidon kriteeristö tunnista lapsia omaishoidettavina riittävän hyvin.
– Kriteeristö tulisi rakentaa tunnistamaan hoidon sitovuutta, jotta niissä ei keskityttäisi pelkkiin haasteisiin ja diagnooseihin, Villman painottaa.
Villman toivoo, että myös mielenterveyden ongelmia ymmärrettäisiin omaishoidon toimintaohjeita luodessa paremmin. Hoidon sitovuus kun voi olla lääkinnällistä, valvonnan tarvetta tai kaikkea siltä väliltä.
Esimerkiksi lapsia, joilla on erilaisia neuropsykologisia haasteita, kuten ADD tai Touretten oireyhtymä, ei Villmanin mukaan tunnisteta vieläkään tarpeeksi hyvin.
Villmanin mielestä omaishoidettavan lapsen diagnoosilla ei pitäisi olla merkitystä, sillä lasten kohdalla diagnoosin saaminen voi kestää useita vuosia, jos ei kyseessä ole esimerkiksi mikään selkeä sairaus.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtavan asiantuntijan Sari Kehusmaan mukaan työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ongelmallista lasta hoitavalle.
Omaishoitaja joutuu usein rajoittamaan työntekoa, mikä johtaa ansionmenetykseen. Eläkeikäisillä perustoimeentulon turvaa eläketulo, johon omaishoito ei vaikuta.
Villmanin mukaan lasten omaishoitajien kohdalla tilanne usein eskaloituu niin, että omaishoitaja luopuu työstään, jotta voisi toimia omaishoitajana.