”Lapsi on mennyt pesuveden mukana” – Uuden hankintalain ulosmyyntirajat närästävät

Monet julkisomisteiset yhtiöt uhkaavat joutua hankaluuksiin, kun ulos saa myydä enää viisi prosenttia liikevaihdosta. Näin myös pesula Siilinjärvellä.
Hankintalaki

Siilinjärveläisen sairaalapesula Sakupen hallissa on tiivis tunnelma ja tekemisen meininki.

Katonrajassa hihnoilla kulkee puhdasta pyykkiä. Parhaillaan siellä lonksuu eteenpäin sairaalan työntekijöiden asuja. Alemmalla hihnalla vaeltaa tyynyliinojen jono.

Joka päivä Sakupen kolmessa tuotantolaitoksessa pestään yhteensä 40 000 kiloa pyykkiä. Sakupen pääasiakkaita ovat kuntayhtymien hallinnoimat sairaanhoitopiirit ja niiden eri yksiköt.

Sen lisäksi pesula on tähän saakka voinut palvella joitakin yksityisiä terveydenhuollon toimijoita sekä elintarviketeollisuutta, kuten Valiota.

Sairaalapesulan pitää pystyä tuottamaan palvelua isolla volyymilla, käytännössä tehdasmaisesti, ja samanaikaisesti varmistamaan korkea hygieniataso. Puhtaista vaatteista ei saa tulla pulaa yllättävissäkään tilanteissa. Rakennuksiin ja laitteisiin on siksi investoitu isosti.

– Pieni ulospäin myynti minimoi tyhjäkäyttöä ja mahdollistaa taloudellisesti tarkoituksenmukaisen toiminnan, toimitusjohtaja Antti Tervo toteaa.

Sakupen kaltaisten julkisomisteisten yhtiöiden taivaalle on kuitenkin kerääntynyt synkähköjä pilviä vuoden 2017 alusta voimaan tulleen uuden hankintalain myötä.

Se kevensi julkisten hankintojen sääntelyä monessa kohtaa, mutta esimerkiksi julkisyhteisöjen in-house–hankintojen osalta lakiin kirjattiin merkittävä tiukennus.

EU-direktiivin perusteella nämä yhtiöt voisivat myydä palveluaan ulos korkeintaan 20 prosenttia liikevaihdostaan. Kansallisella lailla rajaksi säädettiin siirtymäajan jälkeen kuitenkin viisi prosenttia tai enintään 500 000 euroa.

Tarkoituksena on ollut varmistaa, etteivät in-house- eli sidosyksikköhankinnat vaaranna markkinaehtoista kilpailua ja siten esimerkiksi estä uusien yritysten syntymistä. Hyvällä tavoitteella on kuitenkin kääntöpuolensa.

Monissa julkisyhteisöjen omistamissa yhtiöissä koetaan, että kiristys heikentää niiden mahdollisuuksia toimia järkevällä ja kustannustehokkaalla tavalla. Viime kädessä se saattaa näkyä veronmaksajan kukkarossa.

Viime hallituskaudella käytiin hankintalaista kulisseissa tiukkaa vääntöä.

– Omituista oli, että vaatimus in house -yhtiöiden ulospäinmyyntirajojen tiukentamisesta direktiivin 20 prosentista kansallisella tasolla viiteen oli alun perin perussuomalaisista lähtöisin, ex-kansanedustaja Markku Rossi (kesk.) muistelee.

Myös kokoomuksessa oltiin sen kannalla. Keskustan ryhmässä sen sijaan oli halua pitäytyä direktiivin rajoissa.

– On käsittämätöntä, että raja vedettiin niin kireälle. Monet kunnalliset yhtiöt ovat joutuneet hankaluuksiin, Rossi puuskahtaa.

Hän ottaa esimerkiksi maaseudun jätehuollon. Aiemmin yksi auto on hakenut sekä kunnalliset jätteet että yritysten jätteet. Jatkossa samaa reittiä joutuu ajamaan kenties kaksi autoa.

– Se ei ole kyllä ekologisestikaan kovin järkevää.

Rossi ei toisaalta usko, että uusien säännösten myötä saadaan lisää yritystoimintaa.

– Yhtiöt vain joutuvat etsimään kiertoratkaisuja. Toisaalta korjaavien liikkeiden tekeminen hankintalakiin ei ole myöhäistä.

On käsittämätöntä, että raja vedettiin niin kireälle, ex-kansanedustaja Markku Rossi kommentoi ulospäinmyyntirajoja. (Kuva: Jaakko Martikainen)

Suomen Yrittäjät ovat kampanjoineet vahvasti viiden prosentin ja 500 000 euron ylärajan -linjan puolesta.

Elinkeino- ja kilpailuasioiden päällikkö Satu Grekinin mukaan ei ole oikein, jos markkinoilla on toimija, joka voi saada yhden ison asiakkaan ilman kilpailutusta ja toimia muuten kilpailluilla markkinoilla.

– He saavat epäreilua etumatkaa tuottaessaan palvelua omistajalle ja voivat sitten myydä ulos alihinnoittelulla. Yksityiset yhtä tehokkaat kilpailijat syrjäytyvät markkinoilla.

Euromäärärajaa Grekin pitää siksi tärkeänä, että monet kuntayhtiöt ovat levinneet varsin laajoiksi. Omistajia voi olla jopa satoja.

– Kuntalain kuntayhtiöiltä edellyttämät asiat, kuten paikallisuus, yleishyödyllisyys ja hallinnon toissijaisuus toteutuvat kyseenalaisesti, hän katsoo.

Missään muualla unionin alueella ei kuitenkaan ole yhtä tiukkaa ulosmyyntirajaa kuin nyt Suomessa. Puolassa ulosmyynnin raja on 10,5 prosenttia.

Entä jos kilpailua kotimaisilla markkinoilla ei tule? Valtaavatko isot ulkomaiset firmat Suomen markkinat?

Grekinin mukaan on hyvä tiedostaa ulkomaisten jättien rynniminen Suomeen. Hän ei pidä sitä kuitenkaan ongelmana.

– Hankinnat voidaan esimerkiksi jakaa pieniin osiin niin, etteivät ne ole houkuttelevia kaikille. Toisaalta julkisomisteiset yhtiöt voisivat aluksi siirtyä reilusti markkinoille kuten vaikkapa Palmia. Se olisi askel reilumpaan suuntaan.

Elinkeino- ja kilpailuasioiden päällikkö Satu Grekinin mukaan ei ole oikein, jos markkinoilla on toimija, joka voi saada yhden ison asiakkaan ilman kilpailutusta. (Kuva: Markus Sommers)

Hallitusohjelmassa on yhdeksi tavoitteeksi asetettu hankintalain uudelleenarviointi joiltain osin. Esimerkiksi Keski-Suomen keskustapiiri on kannanotossaan vaatinut in house- ostojen rajojen nostamista direktiivin tasolle.

– Suomalaisten in house-yhtiöiden pitäisi päästä samanarvoiseen asemaan muiden EU-maiden vastaavien kanssa. Nyt suomalaiset ovat kinkkisessä tilanteessa kilpaileviin maihin nähden, keskustan äänekoskelainen aktiivi, maakuntaneuvos Leila Lindell sanoo.

Hänen mukaansa ainakin euromääräistä rajaa pitäisi nostaa, jotta markkinat eivät karkaa ulkomaille.

– On erittäin tärkeää, että meillä on tiettyjen palveluiden osalta yhtiöitä, jotka turvaavat omavaraisuuden.

Lindell arvioi, että nykyisen hallituksen arvopohja on sen verran erilainen, että hankintalakia saadaan rukattua.

– Keskusta-aktiivina toivon, että meillä otettaisiin huomioon muutakin kuin isojen yhtiöiden ehdot.

Suomen yrittäjien mielestä hankintalakiin ei pidä mennä koskemaan.

– Olisi suotavaa, etä euromääräiset rajat pidetään ja määräysvaltakriteeriä tarkasteltaisiin kansallisesti. Kilpailu on iloinen asia. Kuntayhtymä voi olla markkinoilla eikä tarvitse ohituskaistoja, Grekin linjaa.

Tervo ei usko, että esimerkiksi Sakupen edustamalla korkeatasoisten pesulapalveluiden alalla kilpailu paranee uusien säännösten seurauksena. Pikemminkin käy päinvastoin.

– Pienet pesulat eivät voi tuottaa samaa palvelua. Tällä hetkellä Suomessa on yksi toimija, joka pystyy tarjoamaan vastaavan volyymin ja hygieniatason kuin me ja muut sairaalapesulat. In-house-säännöt tulevat siten heikentämään kilpailua, hän ennustaa.

Toisaalta se, että julkisomisteiset yritykset toimivat myös yksityisillä markkinoilla, pakottaa ne testaamaan omaa kilpailukykyään. Kustannukset pysyvät kohdillaan.

– Sekin on veronmaksajien etu, Tervo painottaa.

Päinvastaiseen suuntaan vaikuttaa se, jos kuntien omistama yhtiö jää ajoittain tyhjäkäynnille.

– Jatkossa emme voi tehdä edes tarjousta ulkopuoliselle yritykselle, vaikka he pyytäisivät. Yksityisiä toimijoita ei ole, eikä kukaan aivan helposti isojen investointitarpeiden vuoksi sellaisia perusta. Tällöin muun muassa meidän entiset asiakkaamme saavat kilpailutuksiinsa vain yhden tarjouksen. Tämä tuskin on ollut lainsäätäjän tavoite.

Tervon mukaan ulkomailla sen sijaan on isoja toimijoita, jotka saattavat jatkossa löytää tiensä Suomen markkinoille.

Oman yllätysmomenttinsa muodostaa sote-uudistus. On mahdollista, että sen myötä samoissa rakennuksissa toimii sekä yksityisiä että julkisia palveluntuottajia.

– Uuden hankintalain vuoksi pihaan ajaisi ensin julkisen pesulan tekstiilirekka ja sitten yksityinen rekka, joka palvelisi sairaalan viidennessä kerroksessa sijaitsevaa yksityistä firmaa. Seurauksena on taloudellisesti ajateltuna suorastaa hassuja ratkaisuja, Tervo maalailee.

Hän korostaa vielä, etteivät julkisyhteisöjen omistamat yhtiöt halua syödä yrittäjien leipää. Päinvastoin Sakupe tekee paljon yhteistyötä pienempien pesuloiden kanssa ja käyttää niitä alihankkijoina.

– Hekin toivovat, että toimintaedellytyksemme säilyvät. Pienten ja keskisuurten pesulayritysten markkinoille emme tähtää. Perustehtävämme on jatkossakin tuottaa korkealaatuista tekstiilipalvelua teollisessa mittakaavassa sote-sektorille.

Tervo muistuttaa, että muualla unionissa 20 prosentin säännöllä on pärjätty hyvin ja markkinat toimivat.

– Luulenkin, että Suomessa lakia sorvatessa tarkoitus on ollut hyvä, mutta lapsi on mennyt pesuveden mukana.

Tampereen yliopistollisella sairaalalla on kokemusta pesulapalveluiden kilpailuttamisesta puhtaasti yksityisellä sektorilla.

Aiemmin sairaalalla oli oma pesula. Kaluston vanhetessa oli ratkaistava, ryhdytäänkö isoihin investointeihin vai ostetaanko palvelu muualta. Päädyttiin viimeksi mainittuun.

Homma ei sujunut.

– Vaatteiden virtaus sakkasi. Se näkyi milloin minkäkin tekstiilin pulana. Hoidon näkökulmasta se on todella hankala asia, TAYS:n palvelukeskuksen johtaja Pekka Erola kertoo.

Pesulapalveluita kilpailutettiin useampaan kertaan, mutta tilanne ei parantunut. Nyt Tays on Sakupen osakas.

– Saatavuusongelmia ei ole enää ollut. Olemme voineet yhdessä kehittää asioita eteenpäin. Vasta esimerkiksi saimme uudet potilasvaatemallistot.

Erola painottaa myös pitkäjänteisen toiminnan merkitystä. Viiden vuoden kilpailutusjänteellä yritykset eivät helposti lähde esimerkiksi uusimaan vaatemallistojaan, koska vaarana on, että seuraavassa kilpailutuksessa joku muu saa toiminnan hoitaakseen.

Sakupe on voinut tähän asti palvella pienellä osuudella myös esimerkiksi elintarviketeollisuutta, kuten Valiota. (Kuva: Maria Seppälä)

Talousvaliokunnan varapuheenjohtaja Arto Pirttilahden (kesk.) mukaan hankintalakia tarkastellaan nyt kokonaisuutena.

– Ainakin keskustan tavoite on, että in house -sääntöihin saadaan helpotusta. 

Pirttilahden mukaan markkinoilla on ollut jonkin verran ylilyöntejä sekä julkisella että yksityisellä puolella.

– On löydettävä tapoja keskinäiseen yhteistyöhön. Yhteiskunnan on luotava pitkäjänteisiä alustoja toiminnalle. Hallitusohjelman mukaisestti hankintalain epäkohdat tullaan korjaamaan.