Kuuma kysymys: Leikkaako EU maataloudesta? – Näin kommentoivat meppi ja tutkimusprofessori

Maatalous

Maataloustukien tulevaisuus on herättänyt Euroopan unionissa paljon kysymyksiä heinäkuusta asti. 

Tuolloin EU-komissio julkaisi esityksen unionin monivuotiseksi rahoituskehitykseksi vuosille 2028–2034. 

Komissio esittää budjetin roimaa kasvattamista, mutta maatalouteen ja aluetukiin korvamerkityt rahat ovat esityksen mukaan pienenemässä.

EU:n alueella se on tulkittu maatalouteen kohdistuvaksi leikkaukseksi.

Ja siltä se myös esityksen perusteella vahvasti näyttää, sanoo europarlamentaarikko Elsi Katainen (kesk./Renew) Suomenmaalle.

Katainen toimii Euroopan parlamentissa ryhmänsä maatalousvaliokunnan koordinaattorina ja valiokunnan täysjäsenenä sekä aluekehitysvaliokunnan täysjäsenenä. 

Hän huomauttaa, ettei komission esitys tietenkään tarkoita sitä, että se toteutuisi sellaisenaan. 

EU-parlamentin selkeän linjan eteen on hänen mukaansa tehty paljon työtä niin, että se on ollut maatalousvaliokunnan mukainen.

– Maataloudesta ei ole varaa leikata.

Asia etenee seuraavaksi europarlamentin ja neuvoston käsittelyyn. Vaikka monivuotinen rahoituskehys neuvotellaan valtijohtajien kesken, europarlamentin tehtävä on hyväksyä tai hylätä sopu.

Koko budjetin kasvattaminen on herättänyt paljon vastustusta.

Katainen arvelee, että budjetin suuruusluokka tullee vielä alaspäin. Samalla maatalous- ja aluetukiin kohdistuvat heikennykset saattavat loiventua.

Aikaa budjetin lopulliseen hyväksymiseen on vielä kaksi vuotta.

– Kaikkea voi tapahtua sen aikana, Katainen hymähtää.

Mutta huoli on kuitenkin kova. Erityisen paljon Kataista mietityttää se suunta, mihin komissio on valmis menemään.

Vahvistuuko EU:ssa hiljalleen trendi, jossa maatalous- ja aluetukiin halutaan panostaa vähemmän?

Katainen huomauttaa, että Suomi on EU:ssa selkeä nettomaksajamaa. Maatalous- ja aluetukien osalta Suomi on kuitenkin ollut nettosaaja.

– Komission esityksen myötä näyttää nyt siltä, että EU-rahaa kotiutuisi mahdollisesti jatkossa Suomeen vähemmän, varsinkin jos jäsenmaksut EU:n suuntaan kasvavat, hän summaa. 

Maatalouden ja ruokaturvan jääminen sivuosaan on hänen mielestään hyvin huolestuttavaa. Vaarana on muun muassa EU:n omavaraisuuden ja huoltovarmuuden heikentyminen.

Hän korostaa, että ruuantuotanto ja sen riippumattomuus EU:n ulkopuolisista maista on hyvin tärkeä osa eurooppalaisten yhteiskuntien vakautta.

– Pitää muistaa, että EU:n pinta-alasta 80 prosenttia on maaseutua. Rahoituksen leikkaaminen vaarantaisi maaseutualueiden elinvoimaisuuden.

– Komission juhlapuheissa todetaan, että suorien tukien osuus turvataan korvamerkinnällä, mutta maatalous- ja elintarvikeketju on muutakin kuin maatalouden suorat tuet, Katainen miettii.

Huoleen ei kuitenkaan välttämättä ole syytä, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Jyrki Niemi Suomenmaalle.

Hänen mukaansa maataloudelle korvamerkittyjen rahojen pienennys ei suoraan tarkoita sitä, että maatalous saisi vähemmän rahaa.

– Tuki voi parhaimmillaan jopa nousta, Niemi miettii.

EU-komission budjettiesityksessä maatalouteen puuhataan isompaa rahoitusrakenteen mylläystä.

Nykyisin rahoitusjärjestelmä muodostuu kahdesta pilarista: maataloustuista sekä alue- ja koheesiotuista.

Nyt nuo kaksi pilaria yhdistetään uuteen rahoituskokonaisuuteen, jossa mukana ovat myös alue- ja koheesiorahat. Maataloudelle korvamerkitty raha on ollut nykyisellä seitsenvuotiskaudella 386 miljardia euroa.

Komission ehdotuksessa korvamerkintä olisi jatkossa 300 miljardia. Niemen mukaan se on synnyttänyt käsityksen, että maataloustukia oltaisiin pienentämässä 20 prosentilla.

Niemen mukaan mikään ei kuitenkaan estä sitä, että EU:n jäsenvaltiot rahoittaisivat maataloutta entiseen malliin uudesta rahoituskokonaisuudesta.

Siihen kannustaisi hänen mukaansa sekin, että maatalous-, alue- ja koheesiotukien rahaston kokonaissumma olisi jatkossa nykyistä suurempi.

– On aika epätodennäköistä, että jäsenmaiden hallitukset olisivat valmiita leikkaamaan maataloudesta merkittävästi verrattuna nykyiseen. Siksi uskon, ettei maatalouden tuki olisi vähenemässä, jos esitys toteutuisi.

Uutta komission ehdotuksessa on se, että päätösvalta maatalous- sekä alue- ja koheesiotuista tulee aiempaa voimakkaammin kansallisvaltioille.

Se on lähtökohtaisesti hyvä asia, jota EU:ssa on toivottu pitkään.

Niemen mukaan huolta EU:ssa herättää kuitenkin se, kuinka eri tavoin jäsenmaat maataloutta arvostavat. 

Joutuvatko maatalous- ja aluetuet jatkossa kilpailemaan asemastaan muiden rahamenojen kanssa? Rahareikiä kun valtioilla tunnetusti riittää. Erityisesti paine kasvattaa puolustusmenoja on tällä hetkellä valtava.

Niemi ei kuitenkaan olisi asiasta huolissaan. Edelleen maataloudelle olisi korvamerkitty oma osuutensa. Sen alle ei voisi mennä.

Hän myös korostaa, että Suomessa on perinteisesti ollut hyvin vahva konsensus maatalouden tukemisen tärkeydestä eri puolueiden välillä.

Suomessa on myös maksettu tähän asti kansallista osarahoitusta enemmän kuin EU vaatii. Ei ole mitään syytä, miksei niin olisi jatkossakin, Niemi näkee.

– Tulkitsen niin, ettei tämä komission ehdotus merkitsisi toteutuessaan Suomelle välttämättä kovin suurta muutosta.

Niemi kuitenkin myöntää, että asiassa on kysymysmerkkejä. Komission ehdotuksessa ei esimerkiksi oteta kantaa siihen, miten maataloudelle ja aluetuille varatut summat olisi tarkoitus jakaa jäsenmaiden kesken.

Muuttuuko esimerkiksi Suomen saama osuus potista?

Niemen mukaan ilmassa ei ole merkkejä, että edessä olisi merkittäviä muutoksia.

– Suomen tilanne säilyisi nähdäkseni aika lailla ennallaan, mutta asia on toki vielä auki.

Elsi Kataisen mukaan Niemen esittämät pohdinnat ovat eräänlainen ideaali tilanne, jota hänkin on valmis kannattamaan.

Käytäntö ei kuitenkaan usein mene niin kuin positiivisessa ajattelussa uskotaan.

– Valitettavasti olen nähnyt sen liian usein, Katainen huokaa.

Hänen mukaansa suuri huoli on se, että komission ehdotus olisi eräänlainen lähtölaukaus sille, että maataloudesta ja aluetuista voidaan alkaa niistämään.

Ja jos maataloudelle tukea löytyisikin, aluetuille välttämättä ei. Ja se kaikki olisi pois maaseudun elinvoimasta, kehittämisestä sun muusta, joka mutkien kautta tekisi lovensa myös maatalouteen.

– Jos 20 prosenttia leikataan, niin jossainhan sen tuntuu. Ei tällaisia voi tehdä ilman, ettei se missään näkyisi.

Kataisen mukaan jäsenmaiden roolin aiempaa voimakkaampi korostuminen toisi maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen enemmän epävarmuutta.

Suomen ja monen muunkin EU-maan talous on säästöpaineiden puristuksessa. Painetta nipistää maatalous- ja aluetuista on paljon.

Pelkona on, että maatalouspolitiikasta tulisi eräänlainen heilurikello, jonka asentoa olisi vaikea ennakoida.

– Jo nyt viljelijät kokevat investointinäkymät epävakaina. Maataloudessa jouduttaisiin jännittämään aina jokaista budjettiriihtä erikseen. Halukkuus tukea maaseutua taas riippuisi paljon kulloisenkin hallituksen kokoonpanosta, Katainen sanoo.

Kaikki on kuitenkin vielä auki. Ja kaikki tähän saakka esitetty pelkkää spekulaatiota.

Niemen mukaan on hyvin todennäköistä, ettei komission budjettiehdotus tule menemään sellaisenaan läpi.

Isoista jäsenmaista esimerkiksi Saksa on ilmaissut, ettei sille käy EU-budjetin voimakas kasvattaminen. Se kertoo paljon koko hankkeen mahdollisuuksista.

Jos EU:n jäsenmaat kaatavat budjettiesityksen, voi se Niemen mukaan tietää entistä isompia säästöpaineita maatalouteen ja aluetukiin.

Puolustus on sellainen osa-alue, johon EU-maiden on käytännössä pakko laittaa jatkossa valtavan paljon enemmän rahaa. Jos EU-budjettia ei kuitenkaan haluta kasvattaa, on säästöjä haettava muualta.

– Pidän sitä jopa hyvin todennäköisenä, että jäsenmaat joutuvat etsimään säästöjä kaikilta muilta osa-alueilta puolustusmenojen kattamiseksi. Silloin joudutaan ihan tosissaan miettimään, että leikataanko maataloudesta, aluetuista, työllisyystoimista, ympäristötuista vai niistä kaikista, Niemi luettelee.

Katainen jakaa saman huolen. Hänen mielestään koko komission esitys osoittaa, että maaperää pyritään tekemään valmiiksi sille, että kaikesta muusta oltaisiin valmiita säästämään puolustusmenojen vuoksi.

– Monet jäsenmaat ovat laiminlyöneet vuosikymmeniä oman puolustuksensa kehittämisen. Korjausvelka on hirveä.

Katainen muistuttaa, että moni muukin EU-maa kuin Suomi kamppailee kestävyysvajeensa kanssa. Turvallisuusympäristön muutoksiin on sen keskellä aivan pakko kuitenkin reagoida.

– Jäsenvaltioiden taloudet eivät ole iskukunnossa ottamassa vastaan tätä tilannetta. Siksi se huolettaa.

Katainen kuitenkin korostaa, ettei ole syytä luovuttaa. 

Komission esitys on vasta lähtölaukaus vähintään kaksivuotisille neuvotteluille. Maailmantilanne sekä mahdolliset uudet kriittiset painopisteet voivat vielä keikauttaa kaiken uuteen asentoon. Niin kävi edelliselläkin kerralla, kun koronavirus laittoi kaiken uusiksi kesken neuvotteluiden vuonna 2020.

– Kovasti tulen tekemään töitä asian eteen. On myös syytä muistaa, että tarve ruokaturvan varmistamiselle on tässä nykyisessä turvallisuusympäristössä kova. Toivottavasti se ymmärretään laajemminkin.