Konkareilta tiukkaa tekstiä Kanava-lehdessä: Keskustan ohjelmatyö lamassa, olemusta määrittää valta-asema
Kannatusalhoon ajautunut keskusta ei voi paeta identiteettiongelmiaan viestintäpuheiden taakse, puolueen pitkän linjan vaikuttajat Seppo Kääriäinen, Ossi Martikainen ja Pekka Perttula ravistelevat laajassa Kanava-lehden artikkelissaan, joka on julkaistu Suomen Kuvalehden verkkosivuilla.
Keskustakonkarit peräänkuuluttavat puolueeltaan ”realistisen todellisuuskuvan muodostamista”.
– Moni-ilmeinen mutta omaleimainen keskusta on 2010-luvulla muuttunut joksikin muuksi – sen olemusta näyttää määrittävän valta-asema enemmän kuin sisällön selkeys. Kanta moniin asioihin on epäselvä. On kysyttävä, de-ideologisoituuko keskusta samaan aikaan kun kilpailijat ideologisoituvat?
Kirjoittajat surevat sitä, että keskustalaisen politiikan ydinidea on päässyt hukkumaan.
– Keskustalla on pyöreässä vuosikymmenessä ollut viisi puheenjohtajaa ja neljä puoluesihteeriä, mutta ei sellaista sisällöllistä vihreää lankaa kuin puolueen aikaisemmilla Vihreän aallon, Aatteellisen tahtopolitiikan, Luonnonmukaisen sivistys- ja tietoyhteiskunnan tai Työreformin sukupolvilla.
Kääriäinen, Martikainen ja Perttula näkevät, että 2010-luku onkin ollut puolueelle aate- ja ohjelmatyön lama-aikaa.
– Hallituksissa keskusta on leimautunut yhteistyökumppaneidensa kautta. Vain oppositiossa se on erottanut itsensä vaihtoehdoksi.
– Kannatuksen huventuessa on aateperusteista linjanvetoa ruvettu varomaan, kirjoittajat ruoskivat.
Aluepoliittinen ajattelu ja retoriikka ovat kaventumassa puolueen kielenkäytössä ”monipaikkaisuudeksi” ja ”kotiseuturakkaudeksi”.
Keskustalaiset palaavat viime puoluekokoukseen, jossa tuore puoluejohtaja Annika Saarikko sanoi, että keskustoja on ”monta”.
Kirjoittajat kuitenkin painottavat, että yksilötason näkemyseroista huolimatta on puolueen tehtävä sovittaa erilaisia näkemyksiä yhteen sekä säilyttää perustavanlaatuisimmat periaatteet.
– Esimerkiksi aluepoliittinen ajattelu ja retoriikka ovat kaventumassa puolueen kielenkäytössä ”monipaikkaisuudeksi” ja ”kotiseuturakkaudeksi”, vaikka niiden kautta avautuu vain kapea näkökulma Suomen tai EU:n aluepolitiikan ja aluekehityksen laajaan kenttään, kuuluu varoituksen sana.
Keskusta on hukkaamassa koronaepidemian tarjoaman mahdollisuuden nostaa esille perinteisiä vahvuuksiaan, kirjoituksessa huomautetaan.
Kääriäisen, Martikaisen ja Perttulan mukaan puolueen olisi kannattanut kerätä kuluneen vuoden aikana ”kokemustietoa”, joka liittyy paikallisuuteen, kotimaisuuteen, omavaraisuuteen ja paikallishallintoon.
– Jos puolueella olisi nyt nämä asiat esiin nostava ohjelma kuntavaalien pohjaksi ja kentälle annettaisiin siitä tehokasta koulutusta, ihmiset tulisivat kysymään, pääsevätkö he keskustan ehdokkaiksi.
Artikkelissa annetaan synninpäästö keskustan ex-puheenjohtaja Katri Kulmunille, sillä puolueen kannatus ehti romahtaa jo ennen hänen kaudensa alkua.
Kirjoittajat näkevät, että Kulmuni joutui johtamaan keskustaa hyvin ristiriitaisessa tilanteessa.
– Kevään 2019 vaalitappion jälkeen hän katsoi, että puolue kuuluu demokratian pelisääntöjen mukaan oppositioon korjaamaan tilannettaan. Näin katsoi ensin puoluevaltuustokin, mutta nopea ”keskuslähtöinen” muutos vei puolueen hallitusneuvotteluihin ja Antti Rinteen (sd) hallitukseen. Ilmeiset ristiriidat edeltäneeseen politiikkaan nähden eivät olleet helppoa sulatettavaa puolueen kannattajille.
Kolmikon analyysi keskustaan nykyisin luotsaavasta Saarikosta jättää tilaa tulkinnoille.
– Annika Saarikon keskustalla on painolastinaan puolueen pitkä tappiosarja, jossa hän toisaalta yhtenä puolueen 2010-luvun keskushahmoista on itse ollut mukana.