Kolmen suuren poliittisen opiskelijajärjestön kiertue herättelee opiskelijoita – "Puolueet eivät saa olla elämästä erillinen, pelottava asia"
Korkeakoulut saatetaan opiskelijan näkökulmasta kokea suljetuiksi, muusta yhteiskunnasta irralliseksi. Tämä ei tietenkään ole totta, eivät korkeakoulut ole suljettuja yhteisöjä, Keskustan Opiskelijaliiton (KOL) puheenjohtaja Auli Piiparinen huomauttaa.
Piiparinen kiertää syksyn aikana eri korkeakouluissa SDP:n ja kokoomuksen opiskelijajärjestöjen puheenjohtajien Jesse Jääskeläisen ja Janika Takatalon kanssa. Ole rohkeasti poliittinen -kiertueen on tarkoitus herätellä opiskelijoiden poliittista innostusta ja kannustaa opiskelijoita mukaan myös puoluepolitiikkaan.
– Kolmen suuren puolueen opiskelijajärjestöt ovat siitä erityisiä, että meillä on erilliset opiskelijajärjestöt. Haluamme tuoda esille nimenomaan opiskelijoiden aatteellista näkökulmaa, kannustaa ja kasvattaa opiskelijoita osallistumaan, Piiparinen kertoo Suomenmaalle.
– Itseäni on aina innostanut opiskelijuuteen liittyvä uteliaisuus ja tiedon äärellä oleminen. Opiskelija on tavallaan alansa aallonharjalla, aina uuden tiedon parissa.
Piiparinen muistuttaa myös korkeakoululaista.
– Korkeakoululakikin sanoo, että opiskelijoita pitää kannustaa yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja aktiivisuuteen. Siksikin on tärkeää, että puoluepolitiikka on opiskelijoiden lähestyttävissä.
Samaa painottavat myös Jääskeläinen ja Takatalo. Puheenjohtajat keskustelivat kiertuepaneelissa Helsingin yliopistolla torstaina.
– Puolueet liittyvät vaikuttamiseen, eivät ne saa olla elämästä erillinen, pelottava asia. Me voimme ylioppilas- ja opiskelijakuntien edustajistojen poliittisilla listoilla, sekä kampuksilla näkymisellä muuttaa kulttuuria, kokoomusopiskelijoiden Takatalo kannustaa.
– Kynnys lähteä mukaan poliittiseen opiskelijatoimintaan voi olla korkea. Tämä johtuu monesti emopuolueisiin liitetyistä mielikuvista. On toki niinkin, että poliittista elämänvalintaa on vaikea muuttaa, demariopiskelijoiden Jääskeläinen arvioi.
Keskustaopiskelijoiden Piiparinen haluaa katsoa demokratiakasvatuksessa myös varhaisempiin ikävuosiin.
Keskusta esitti syyskuun puolivälissä äänestysikärajan laskemista kuuteentoista ikävuoteen. Piiparinen näkee äänestysikärajan laskun olevan mitä parhainta demokratiakasvatusta ja olisi valmis laskemaan sen aina viiteentoista ikävuoteen.
– Jo peruskoulun aikana nuorten olisi tärkeää voida huomata, että heilläkin on yhteiskunnassa mahdollisuus vaikuttaa. Eikä nuorten vallankumousta kannata pelätä. Nuoret ovat ihan yhtä fiksuja ja valmiita vaikuttamaan kuin vanhemmatkin ikäluokat, Piiparinen luottaa.
Edustajistot ovat opiskelija- ja ylioppilaskuntien ylimmät päättävät elimet.
Tampereen ylioppilaskunnan edustajistovaalit aloittivat keskiviikkona edustajistovaalien syksyn.
Marraskuussa ovat vuorossa kaikkien ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien, sekä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit. Lopuissa ylioppilaskunnissa vaalit ovat vain parittomina vuosina.
Puheenjohtajat toivoisivat opiskelijapolitiikalle ja edustajistovaaleille enemmän sekä valtakunnallista että paikallista huomiota.
– Olisi tarpeen, että opiskelijapolitiikka pääsisi paremmin esille julkisuudessa. Sekä medialla että opiskelijakentällä olisi tässä tehtävää, Piiparinen sanoo.
– Opiskelijavaaleja pidetään vain oman kuplansa vaaleina. Opiskelijoiden pitäisi itsekin enemmän viestiä siitä, mistä opiskelijoiden keskuudessa puhutaan, Takatalo arvelee.
– Mediasuhteita pitäisi käyttää enemmän, sillä opiskelija- tai ylioppilaskunnan toiminta ei itsessään ehkä avaudu ulkopuoliselle, Jääskeläinen pohtii.
Seuraavalle hallituskaudelle opiskelijapomoilla on paljon yhteisiäkin tavoitteita. Kaikki painottavat vahvasti mielenterveyspalvelujen tärkeyttä ja saatavuutta.
– Pitkäaikainen tavoite ylioppilasterveydenhuollon laajentumisesta myös ammattikorkeakouluopiskelijoille on vihdoin toteutumassa. Seuraava tärkeä askel on, että jokaiseen korkeakouluun saataisiin opintopsykologit, Piiparinen toivoo.
Korkeakouluverkon kattavuudesta puheenjohtajilla on erilaisia näkemyksiä.
– Etenkin ammattikorkeakoulujen verkko on kuin haulikolla ammuttu Suomen kartalle. Ei ole ensiarvoisen tärkeää, että kaikkialla olisi korkeakoulu, kokoomusopiskelijoiden Takatalo täräyttää.
Piiparinen ei jaa kokoomuslaisen näkemystä.
– Aina ja kaikkialla tarvitaan erilaista osaamista. Joitain koulutuslinjoja voidaan pohtia järjestää keskitetymmin, mutta esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan koulutusta on tärkeää löytyä jokaisesta maakunnasta. Korkeakouluilla on merkittävä alueellinen vaikutus, keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja huomauttaa.
Keskustaopiskelijat ovatkin Piiparisen mukaan rummuttaneet koulutukselle saavutettavuussuunnitelmaa.
– Saavutettavuussuunnitelmaan pitää sisällyttää paitsi alueellinen saavutettavuus, myös tätäkin tärkeämpänä taustan vaikutus koulutukseen hakeutumiseen. Esimerkiksi sosio-ekominen asema tai etninen tausta voivat olla tällaisia taustatekijöitä. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus opiskella ja kehittää itseään, hän päättää.