"Suhde Venäjään on päivitettävä" – Suomessa palataan jälleen kerran pohtimaan maamme sotiin liittyviä kohtalonhetkiä, toteaa historiantutkija
– Sota ja sen seuraukset tulevat ajatuksiin, koko keho särkee tilanteesta.
Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe tiivistää konkreettisen osuvasti sen, kuinka järkyttävänä ja syvästi koskettavana lähes jokainen suomalainen on kokenut Ukrainassa käynnissä olevan sodan.
Kolben mukaan Ukraina tarjoaa suomalaisille samaistumispintaa, koska taustalla on paljon samantyyppistä historiaa suhteessa Venäjään.
– Molemmat maat, Suomi ja Ukraina, sijaitsevat idän ja lännen kaltevalla rajapinnalla. Historia ja muisti aktivoituvat sekä yksilöllisellä että kansallisella tasolla, kun kriisi eskaloituu.
– Suursotien muistot ovat osa eurooppalaista historiaa. Ja niiden osapuolena on aina ollut Venäjä, hän muistuttaa.
Venäjä on hyvin iso ja maantieteellisesti laaja maa. Omiin kansalaisiin ja sodan ”oikeutukseen” vetoamaan pyrkivää ajattelua on Laura Kolben mukaan liikkeellä nyt monenlaista laatua.
– Sekä näkyvää ja piilotettua. Tässä tilanteessa mielestäni taustalla dominoi totalitaristisen maan vuosia jatkunut Venäjän historian päivittäminen. Sen seurauksena muun muassa suhde Ukrainaan ja muihin imperiumin lähialueisiin on kirjoitettu uudelleen, Venäjän eduksi, Kolbe painottaa.
Jokaisessa kansakunnassa halutaan tutkijan mukaan uskoa menneisyyden suuruuteen ja historialliseen sankaruuteeen, niin Venäjälläkin.
– Historialla politikointi on asettunut olennaiseksi osaksi tämän sodan luomaa tunnemaailmaa. Se osoittaa historiallisen ajattelun voimaa propagangavälineenä, niin hyvässä kuin pahassakin, Kolbe analysoi.
Professorin mielestä on täysin luonnollinen asia, että kaikenlainen taistelumieliala ja kansallishenki on Ukrainan kriisin seurauksena noussut myös Suomessa.
– Kansalaisilla on voimakas tarve asettautua puolustamaan omia arvoja. Suomessa palataan jälleen kerran pohtimaan tämän aggression laukaisemana sekä oman perheen tarinaa että laajemmin maamme sotiin liittyviä kohtalonhetkiä, Laura Kolbe tiivistää.
Tilanteen vertaaminen Suomen kokemaan talvisotaan on Kolben mukaan niin ikään täysin luonnollinen reaktio.
– Muistista vapautuu nopeastikin monenlaisia kerrostumia, joilla on yhtymäkohtia vastaaviin Ukrainassa. Perheen ja suvun sotakokemuksia, evakoiden tarinoita, kotiseudun menettämisen pelkoa ja halua puolustaa Suomea, hän luettelee.
Maanpuolustukselliset teemat nousevat nyt keskiöön ja sen ansiosta myös maanpuolustushenki tulee professorin mukaan edelleen vahvistumaan.
– Kansallinen puolustustahto on ollut Suomessa vahva koko ajan, mutta nyt keskustelu monipuolistuu ja lavenee, Kolbe ennustaa.
Myös monenlaiset tunnemaailmat, kuten viha, katkeruus, aggressiivisuus sekä ”taistele tai pakene” -pohdinnat nostavat Kolben mielestä herkästi päätään.
Kaikissa sodissa tulee kuitenkin asemavaihe. Vaikka tilanne näyttää tällä hetkellä Ukrainassa lohduttomalta, ennen pitkää sota myös joskus loppuu.
Professorilla on tarjota selkeä visio myös sen jälkeisille tapahtumille.
– Alkaa jälleenrakennus, joka koskee koko Eurooppaa, jopa maailmaa. Tulemme näkemään rauhanliikkeiden ja uudenlaisen kansainvälisen yhteistyön paluun. Matkailu ja kiinnostus Ukrainaa kohtaan kasvaa, hän ennustaa.
Yksi asia on Laura Kolben mukaan jo tällä hetkellä varmaa.
– Suhde Venäjään on päivitettävä uudelleen.
