Kiistely hoitajamitoituksesta käy kuumana – Ministeri Lindén pitää ratkaisevana lain tulkintaa

Politiikka

Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén (sd.) on valmis tarkastelemaan 0,7:n hoitajamitoituksen sisältöä, mutta hoitajapulaan nopeasti tehoavat toimet löytyvät hänen mukaansa ensisijaisesti kentältä.

Sosiaali- ja terveysalan työntekijäpula on eskaloitunut kesän aikana etenkin päivystyksissä. Lisäksi Iltalehden selvityksen mukaan vanhuspalveluissa lakiin kirjattu sitova hoitajamitoitus on vaikuttanut niin, että osa vanhuspalveluiden asiakaspaikoista on pidetty tyhjillään.

STT kysyi perhe- ja peruspalveluministeriltä, miten tilanteeseen reagoidaan.

Hoitajamitoitukseen liittyviä ongelmia Lindén ratkoisi tällä hetkellä siitä näkökulmasta, miten huhtikuussa voimaan tulevaa 0,7:n hoitajamitoitusta tulkittaisiin ja mitä henkilöstömitoitukseen katsottaisiin kuuluvaksi.

–  Tällä hetkellä voimassa olevasta 0,6:sta en ole ainakaan nyt valmis luopumaan. Se olisi valtava taka-askel ja tarkoittaisi sitä, että me toteaisimme, ettei vanhuksia pidäkään hoitaa, Lindén sanoo.

Vuonna 2020 tuli voimaan laki tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon yksiköiden sitovasta henkilöstömitoituksesta eli niin sanotusta hoitajamitoituksesta. Mitoitus on kiristynyt asteittain.

Vuoden 2020 lokakuun alusta mitoitus oli 0,5 työntekijää asiakasta kohti. Tämän vuoden alusta alkaen mitoitus on ollut 0,6 työntekijää asiakasta kohti. Ensi vuoden huhtikuusta mitoituksen pitäisi olla 0,7.

–  Ero nyt voimassa olevan 0,6:n ja tulevan 0,7:n välillä on 3  200 hoitajaa. Onhan se suuri määrä ja ihan jokainen ymmärtää, ettei muutos ole helposti tehtävissä.

Lindén sanoo, että tällä hetkellä hän tarkastelisi enemmän mitoituksen sisältöä ja selitystä kuin itse mitoitusta.

Hänen mukaansa esimerkiksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran ulostulo kesäkuussa oli erittäin hyvä. Kesäkuussa Valviran ohjeistus mahdollisti sen, että hoiva-avustajia voidaan käyttää aiempaa laajemmin.

–  Sehän toi satoja työntekijöitä lisää kunnille, mutta tietysti myös nämä hoiva-avustajat on löydettävä jostain.

Hän sanoo suhtautuvansa hoitajamitoitusta koskevan lain tarkasteluun avoimesti, mutta muutos edellyttäisi virkamiesten ja asiantuntijoiden tarkkoja laskelmia ja mietintää siitä, mikä on tässä tapauksessa viisainta.

Valviran kesäkuussa julkaiseman ohjeen mukaan hoivakodin työvuorossa voi työskennellä yksi hoiva-avustaja kahta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöä kohden. Tällöin viitteellinen hoiva-avustajien enimmäismäärä on yksi hoiva-avustaja kymmentä asiakasta kohden. Ennen uutta ohjetta yhtä hoiva-avustajaa vastaava asiakasmäärä on ollut viisitoista.

Huhtikuun alussa ensi vuonna vanhuspalvelulain mukainen vähimmäismitoitus nousee nykyisestä 0,6:sta 0,7 työntekijään asiakasta kohden. Silloin hoiva-avustajien määrää on mahdollista edelleen lisätä siten, että kymmentä asiakasta kohden voi olla kaksi hoiva-avustajaa.

Hoiva-avustajat voidaan laskea mukaan henkilöstömitoitukseen, kun he osallistuvat välittömään asiakastyöhön. Välittömässä asiakastyössä he voivat pääsääntöisesti avustaa asiakkaita esimerkiksi peseytymisessä, pukeutumisessa, ruokailussa, liikkumisessa, ulkoilussa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä.

Hoiva-avustajan koulutus ei ole ammatillinen tutkinto, vaan hoiva-avustajan tehtävissä voi toimia, kun on suorittanut hyväksytysti kaksi lähihoitajan tutkinnon osaa.

Sitova hoitajamitoitus säädettiin alun perin siksi, että vuonna 2019 julkisuudessa tuli esiin useita ja vakavia ongelmia vanhustenhoidossa. Valvira lisäksi sulki yksiköitä, sillä asiakkaiden turvallisuus oli vaarantunut.

Lindén sanoo, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä työvoiman saatavuus nähtiin uhkana hoitajamitoituksen toteutumisessa.

–  Silloin oli kuitenkin sellaista optimismia ilmassa, että erilaisilla keinoilla, kuten palkkaratkaisuilla, koulutuksella ja muilla, on löydettävissä sen verran työntekijöitä, että laki voidaan toteuttaa. Se oli sen hetkinen näkemys, hän sanoo.

Lindén sanoo, että vaikka väestön ikääntymisestä johtuva hoitotarpeen lisääntyminen on ollut tiedossa jo vuosia, tähän asti on selvitty lisäämällä runsaasti koulutuspaikkoja ja ala on nähty edelleen houkuttelevana. Korona on kuitenkin muuttanut tilannetta.

Lindén sanoo, että sote-alalla avoimien työpaikkojen määrä oli pysynyt vakiintuneena vuodesta 2006 aina vuoteen 2018. Tilanne on kuitenkin sittemmin muuttunut.

Kritiikkiä on esitetty myös siitä, että ensin säädettiin henkilöstömitoitus eikä varmistettu sitä, että henkilöstö todella riittää. Lindénin mukaan jotain oli kuitenkin tehtävä.

–  Tilanteeseen oli pakko puuttua ja me puutuimme hyvässä uskossa. Jos olisimme lisänneet vain koulutusta ja palanneet asiaan myöhemmin, olisimme vain nostaneet kädet pystyyn, hän sanoo.

Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) sanoi valtiovarainministeriön budjettineuvotteluiden jälkeen odottavansa elo–syyskuun vaihteen budjettiriiheen mennessä saavansa STM:n osastopäällikön Satu Koskelan johtamalta työryhmältä konkreettisia ehdotuksia siitä, miten sote-alan työntekijäpulaan voitaisiin löytää lyhyellä aikavälillä vaikuttavia keinoja.

Lindén katsoo, että nopeita ratkaisuita tilanteeseen on helpommin löydettävissä operatiiviselta tasolta kentältä. Työnantajien on myös itse mietittävä, miten työvoimapulaa voitaisiin helpottaa.

Näiden nopeasti vaikuttavien toimenpiteiden toteuttamiseen sosiaali- ja terveysministeriö esittää budjettiriihessä 150 miljoonan euron lisärahoitusta. Lindén sanoo, että esimerkiksi työpaikkakohtaiset järjestelyt hoitajapulan helpottamiseksi eivät ole valtionhallinnon käsissä.

–  Me haemme sitten niitä pitkän aikavälin ratkaisun avaimia, hän sanoo.

Lindén lisäksi huomauttaa, että hyvinvointialueiden rahoitus on ylipäätään valtion budjetin suurin momentti. Ensi vuoden alusta vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille.

Lindén sanoo, että hyvinvointialueille on tulossa enemmän rahaa kuin kunnat ja kuntayhtymät tällä hetkellä käyttävät, joten hänen mukaansa on mielenkiintoista, jos hyvinvointialueet väittävät, etteivät rahat riitä.

–  Kärkevästi sanottuna tällainen asetelma, jossa valtio antaa ja joku saa, luo jo rakenteellisesti tilanteen, että saajan mielestä se ei riitä koskaan.

Hänen mukaansa hyvinvointialueiden rahoituksessa on lähdetty siitä, että raha riittää ja rahoitukseen tehdään myös indeksitarkistukset.

Ministeri Saarikko väläytteli, että myös Suomeen paenneet ukrainalaiset voisivat tuoda omalla ammattitaidollaan helpotusta akuuttiin tilanteeseen. Maahanmuutto on muutoinkin nähty yhtenä keinona helpottaa hoitajapulaa. Lindénin mukaan kaikki pienetkin keinot on käytettävä hoitajapulan helpottamiseksi, mutta hän muistuttaa, että hoitajapula, etenkin sairaanhoitajapula, on globaali ongelma eikä se koske ainoastaan Suomea.

Myös kelpoisuusvaatimusten höllentäminen olisi Lindénin mukaan potentiaalinen keino vastata työntekijäpulaan.

STM:n osastopäällikkö Satu Koskela sanoo STT:lle sähköpostitse, että lähes kaikista sote-alan työntekijöistä on pulaa ja viime vuosina hoitajapula on pahentunut. Erityisesti päättyvänä kesänä tilanne on ollut todella huono.

–  Valmistautuminen kiristyvään hoitajamitoitukseen näkyy erityisesti perustason palveluissa. Kesän tilanteeseen on osaltaan vaikuttanut koronasta johtuva lomavelka ja muutenkin koronapandemian vaikutukset henkilöstötilanteeseen ovat edelleen näkyvissä, Koskela sanoo. 

Hän sanoo, että sijaisia on vaikea saada ja oma osuutensa on saattanut myös olla vaikealla työmarkkinatilanteella.

–  Kesän 2022 vaikea tilanne erityisesti päivystyksissä on monen tekijän summa. Päivystysten ruuhkiin on edellä mainittujen seikkojen lisäksi vaikuttanut se, että potilaat ovat joutuneet odottamaan jatkohoitopaikkaa sairaalan osastolle tai terveyskeskuksen vuodeosastolle. Päivystykseen on päätynyt potilaita myös siksi, että he eivät ole päässeet oikea-aikaisesti perustason palveluiden piiriin, hän sanoo.

Koskelan mukaan sote-uudistuksen uskotaan tuovan helpotusta tilanteeseen, kun jatkohoitopaikkoja ja henkilöstön käyttöä voidaan suunnitella ja palveluita sovittaa yhteen laajemmalla alueella kuin yhdessä kunnassa.

Lisäksi lähihoitajien ja sairaanhoitajien koulutuspaikkoja on lisätty vuodesta 2020.

–  Koulutuspaikkojen lisäys näkyy lähivuosina työmarkkinoilla, mutta erityisesti lähihoitajien kohdalla on melko paljon katoa. Kaikkia opiskelupaikkoja ei saada täytettyä, opintoja keskeytetään tai valmistumisen jälkeen ei hakeuduta alan töihin. Pelkkä hoitotyön opiskelupaikkojen lisääminen ei ole riittävä ratkaisu, Koskela sanoo.

Hän kirjoittaa, että opiskelupaikkojen lisäämisen lisäksi eri ammattiryhmien työnjakoa on kehitettävä ja hoiva-avustajien määrää voidaan hoivakodeissa lisätä.

–  Alkusyksystä selvitetään hoiva-avustajien tarvetta kyselyllä ja suunnitellaan jatkotoimet. Myös muiden ammattiryhmien välistä työnjakoa kehitetään ja erityisesti tarkastellaan hallinnolliseen työhön ja suoraan potilas- ja asiakastyöhön käytettävää resurssia, hän sanoo.

Koskela sanoo, että myös sote-työn houkuttelevuutta on lisättävä. STM on esittänyt Hyvän työn edellytysten ohjelman toteuttamista hyvinvointialueilla.

–  Se sisältäisi muun muassa työkykyjohtamisen, lähijohtamisen ja työn kehittämisen työyhteisöissä, Koskela sanoo.

Hän sanoo, että vaikka ryhmän toimikausi jatkuu vaalikauden loppuun, ohjelman vuoden 2023 budjettiehdotuksen perusteluja eli suunnitelmaa käytännönläheisistä toimista on valmisteltu kevään aikana.

–  Kesän aikana jatkettua työtä kootaan parhaillaan budjettiriihen käyttöön, hän sanoo.