Kiinan Xi on raivannut tieltään poliittisia vastustajiaan, arvioi Upin Jyrki Kallio – uutta “Mao-kulttia" ei silti välttämättä nähdä

Kiina

Kiinan johtaja Xi Jinping on selvästi pönkittänyt asemaansa raivaamalla tieltään poliittisia vastustajiaan tai opponenttejaan, arvioi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jyrki Kallio.

Kallio sanoo Suomenmaalle, että periaatteessa Xi ja muutkin johtajat ovat tehtävissään edelleen “puolueen armosta”, mutta tietynlaisesta puhdistuksesta on ollut nähtävissä merkkejä.

– Se tietenkin voidaan tulkita Xin omaksi vallanhaluksi, mutta toisaalta siinäkin on minun mielestäni pohjimmiltaan kyllä kyse siitä, että puolue on katsonut että puolueen johdon täytyy olla yhtenäinen. Sitten Xille on annettu vapaat kädet toimia niin, että puoluejohdon yhtenäisyys säilyy.

Kallion mukaan vielä ei voi myöskään sanoa, että Kiinan kommunistinen puolue “söisi Xin kädestä”.

– Ei olla ihan vielä siellä, Kallio arvioi. Hän sanoo odottavansa mielenkiinnolla meneillään olevan puoluekokouksen päätöskirjaa, ja sitä minkälaisia sanamuotoja siinä käytetään Xistä ja hänen idelogiastaan: voimistuuko häneen liitetty henkilöpalvonta sen myötä vai ei.

– Ihan varmaa ei ole, että se voimistuisi.

Kallio huomauttaa, että Xin puoluekokouksessa esittelemässä puolueen keskuskomitean työraportissa todetaan mielenkiintoisesti, että puolueen sisällä ja laajemminkin yhteiskunnassa on enenevässä määrin ihmisiä, jotka ovat epäileväisiä Kiinan tai puolueen tulevaisuudesta. 

– Eli tunnustetaan se tosiseikka, että puolueen sisälläkin on erimielisyyttä.

Kallion mukaan Xille ei ole tällä hetkellä tiedossa selkeää vastavoimaa. Yhden valtaryhmittymän johtajana on pidetty maan entistä presidenttiä Jiang Zeminiä, joka on jo 96-vuotias, eikä ilmeisesti terveydellisistäkään syistä enää osallistu puoluekokoukseen.

– Puolueessa on varmasti erimielisyyttä ja vastustustakin Xin politiikkaa kohtaan, mutta siellä ei ole ketään sellaista, joka olisi selkeästi päätä pidempi muita, jonka ympärille voisi lähteä muodostumaan tällainen vastaryhmittymä. Siinä mielessä Xin asema on kyllä vahva, Kallio myöntää.

Kallio ei usko, että Xistä ryhdytään kuitenkaan muokkaamaan mitään uutta Mao Zedongia, massiivisen henkilöpalvonnan kohdetta.

– Kiinassa on ollut siitä sen verran huonot kokemukset ja puolueen sisäinen vastus siinä kohtaa varmaan nimenomaan kohdistuu juuri siihen, että yhdellä henkilöllä ei pitäisi olla liikaa valtaa, vaan puolueen pitäisi olla kollektiivinen johdoltaan.

Kiina yrittää yhä vetää koronan torjunnassa nollalinjaa, ja tiukat rajoitukset haittaavat jo maan talouskasvuakin. Kallion mukaan kyvyttömyys ottaa riskejä on ollut leimallista Kiinan kommunistiselle puolueelle varsinkin Xi Jinpingin valtakaudella, mikä heijastuu myös koronapolitiikkaan.

Kallio yhtyy arvioihin, joiden mukaan tilanne ei voi jatkua tällaisena enää kovin pitkään.

– Ongelmat, jotka tästä aiheutuvat Kiinan taloudelle ja kansalaisten yleinen tyytymättömyys ovat sellaisia tekijöitä, että puolueen on pakko ottaa ne huomioon.

Kallio huomauttaa, että vaikka Xin puoluekokouspuheessa vakuutettiin nollalinjan olevan horjumaton, siinä todettiin myös, että Kiinan koronapolitiikka pohjautuu tieteeseen.

– Eli annetaan ikään kuin takaportti sille, että jos löydetään joku parempi keino kansalaisten turvallisuus taata, puolue voi tästä nollalinjasta luopua. 

Kallion mukaan olennaista on, että puolueen pitää löytää tähän tapa, joka ei näytä virheen tunnustamiselta, vaan vieläkin paremmalta keinolta pitää tilanne hallinnassa.

– Ja uskon, että näin Kiinassa tullaan menettelemään. Puolue kyllä luopuu vähin äänin tästä nollalinjastaan ja tulee uskottelemaan, että se on täysin hallittu muutos, joka perustuu siihen, että on löydetty tilalle muita, vielä tehokkaampia keinoja. 

Toistaiseksi Kiinan kommunistisen puolueen kokouksen pohjalta ei voi Kallion mukaan vetää mitään suuria johtopäätöksiä Kiinan kannoista meneillään oleviin maailmantapahtumiin tai kehityskulkuihin. Esimerkiksi Ukrainan sotaa, tai mitään konkreettista toimijaa, kuten Venäjää tai Yhdysvaltoja ei ole mainittu nimeltä.

Kallio huomauttaa, että rivien väleistä voi kyllä lukea, että Kiina ei ole mielissään siitä, että kansainvälinen tilanne on epävakaa ja Venäjä on eskaloinut sotaa.

– Sitä ei voi pitää Kiinan intresseissä olevana asiana millään tavalla. 

Kallion mukaan Kiina on peesannut Venäjää niin pitkään kuin se on voinut tehdä sen tavallaan vaarattomasti, eli käyttänyt Venäjää hyväkseen voidakseen arvostella Yhdysvaltoja ja sitä, mitä Kiina kutsuu Yhdysvaltain johtamaksi maailmanjärjestykseksi.

– Tässä suhteessa Venäjällä ja Kiinalla on yhteinen sävel. Mutta konkreettisesti Kiinalla on kuitenkin niin paljon pelissä globalisaation hyötyjänä ja globalisaatioon osallistuvana valtiona, aivan toisella tavalla kuin Venäjällä. 

Kallion mukaan sodan eskaloituminen ja kansainvälisen tilanteen kriisiytyminen entisestään ei ole Kiinan intresseissä.

– Ja on vaikea uskoa että Kiina tulisi antamaan Venäjälle tukea konkreettisemmin, kuin mitä se tähän mennessä on tehnyt, Kallio summaa.