Keskustan Mattila: Järjestöiltä leikkaaminen kasvattaa hyvinvointialueiden taakkaa
Järjestöiltä leikattavat eurot voivat tulla yhteiskunnalle takaisin kasvavina sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksina, varoittaa keskustan kansanedustaja Hanna-Leena Mattila.
Mattila huomauttaa kannanotossaan, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksiin kohdistuvat rajut leikkaukset uhkaavat vähentää juuri sitä matalan kynnyksen ja ennaltaehkäisevää työtä, jolla ihmisiä autetaan ennen ongelmien vaikeutumista.
Mattilan mukaan leikkausten mittaluokka on kohtuuton tilanteessa, jossa hyvinvointialueet joutuvat jo valmiiksi sopeuttamaan toimintaansa ja samaan aikaan väestön ikääntyminen lisää palvelujen tarvetta.
– Järjestöiltä leikkaaminen kasvattaa hyvinvointialueiden taakkaa. Kun ihminen ei saa ajoissa neuvontaa, vertaistukea, kriisiapua tai muuta matalan kynnyksen tukea, ongelmat voivat vaikeutua ja avun tarve siirtyä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Silloin säästö yhdellä momentilla muuttuu helposti menoksi toisella, Mattila sanoo.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen STEA-avustukset vähenevät vaalikauden aikana noin puoleen vuoden 2024 tasosta. Vuonna 2027 avustuksiin on käytettävissä noin 190 miljoonaa euroa, mikä merkitsee noin kolmanneksen pudotusta nykyisestä rahoitustasosta.
Järjestöille tehdyn kyselyn tulokset kertovat Mattilan mukaan tilanteen vakavuudesta. Peräti 80 prosenttia sote-järjestöistä arvioi joutuvansa lopettamaan jonkin toimintamuodon tai toiminnon. 40 prosenttia pitää mahdollisena tai todennäköisenä jopa koko järjestön toiminnan lakkaamista.
Leikkausten seurauksena järjestöt arvioivat joutuvansa lopettamaan tai supistamaan vertaistuki- ja ryhmätoimintaa, neuvonta- ja ohjauspalveluita, vapaaehtoistoiminnan koordinointia sekä koulutus- ja valmennustoimintaa. Myös kriisi- ja päivystysluonteinen toiminta on leikkausten kohteena, Mattila huomauttaa.
– Nämä eivät ole ihmisille toissijaisia palveluja. Kohtaamispaikka voi ehkäistä yksinäisyyttä, vertaistuki auttaa jaksamaan sairauden kanssa ja puhelinneuvonta voi olla ensimmäinen paikka, josta vaikeassa elämäntilanteessa oleva ihminen uskaltaa pyytää apua. Järjestöjen työ täydentää julkisia palveluja tavalla, jota hyvinvointialueet eivät pysty sellaisenaan korvaamaan, Mattila painottaa.