Keskustan Honkonen miettisi kriisijohtamisen uusiksi – ”Presidentin valtaoikeuksien karsimisessa on menty liian pitkälle”

Koronakriisi

Valtiovallan kriisijohtamiseen tarvitaan uudistus ja uudet mekanismit, katsoo keskustan varapuheenjohtaja Petri Honkonen

Kansanedustaja kirjoittaa Twitterissä tulleensa ”hallituksen ja pääkaupungin välistä vääntöä ja alueviranomaisten käsienpesua ” pohtiessaan yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että presidentin valtaoikeuksien karsimisessa on menty liian pitkälle. 

– En esitä sitä, että presidentille palautettaisiin kaikki sisäpoliittinen valta, mitä presidentillä on ollut. Mutta olen sitä mieltä, että kriisinjohtamislainsäädäntö pitäisi uudistaa ja siinä presidentti on myös mielestäni relevantti toimija, Honkonen perustelee Suomenmaalle. Hän muistuttaa, että presidentillä on sanansa sanottavana valmiuslain käyttöönottoon. 

Honkonen esittää ratkaisuksi presidentin ja valtioneuvoston kanslian alaista ”nyrkkiä”, joka johtaisi kriisinhoitoa poikkeusolosuhteissa.  

Honkonen muistuttaa, että Suomen aiemmin kohtaamissa kriiseissä presidentin rooli on ollut hyvin keskeinen. Presidentti Mauno Koiviston iso rooli 90-luvun laman eri järjestelyissä käy hänen mukaansa hyvin ilmi esimerkiksi Esko Ahon ja Erkki Liikasen tuoreista muistelmateoksista. 

– Kun presidentiltä on sisäpoliittinen valta karsittu, presidentin mahdollisuus puuttua asioihin on tavallaan viety pois.  

Honkosen mukaan korona-aikana on osoittautunut, ettei nykyinen johtamisjärjestelmä ei ole valmis vastaaviin yhteiskunnallisiin pitkäkestoisiin kriiseihin. Kriisin johtaminen eri ministeriöiden kautta ei ole ollut onnistunut malli. 

– Presidentti- ja valtioneuvostotasolla pitäisi johtaa tällaista kriisiä. Ei niin, että yksittäinen ministeriö johtaa aveja (aluehallintovirastot).  

Honkonen huomauttaa muun muassa ex-valtiosihteeri Risto Volasen pitäneen esillä, että sektoriministeriöt ovat torjuneet kriisijohtamisjärjestelmän uudistukset matkan varrella. 

– Näin taitaa ikävä kyllä olla, ja nyt ne tulokset näkyvät. 

Honkosen tulkinta on, että toimivalta-asiat eivät ole selvillä.

– Tämä puoltaa sitä, että maakuntauudistus tarvitaan koko laajuudessaan ja niin että se koskettaa myös valtionhallintoa. Koska selvästikään tämä valtion alueellinen hallinto ei nykyisellään toimi, hän summaa.