Keskusta on nyt oikealla tiellä, ex-puoluesihteerit linjaavat – "Meille mikään ei tule ilmaiseksi"
Suunta on oikea, mutta tähän ei voida tyytyä. Niin voisi tiivistää keskustan entisten puoluesihteerien Seppo Kääriäisen, Pekka Perttulan ja Jouni Ovaskan näkemyksen puolueen nykytilasta.
Haastattelupäivänä eli keskiviikkona keskusta sai Helsingin Sanomien gallupissa 13,2 prosentin kannatuksen. Kyselyssä puolue hätyytteli jo perussuomalaisia jääden siitä 1,1 prosenttiyksikön päähän.
Kääriäisen mukaan keskustan luku on “ihan kohtalainen,” kun otetaan huomioon, millaisessa alhossa puolue on viime vuodet rypenyt.
– Mutta siinä tehdään suuri virhearvio, jos tähän tulokseen ruvetaan olemaan ylenmäärin tyytyväisiä. Gallupeista on aina pitkä ja kivinen matka vaalitulokseen, konkaripoliitikko kiteyttää.
Perttula on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa puoluejohdossa kannatusnousut tulkitaan usein helposti omasta erinomaisuudesta johtuviksi.
– Se on aina se ensimmäinen kriittinen kohta, jossa kannattaa kysyä, että johtuuko tämä kuitenkin jostain muusta, kenties muiden heikkoudesta. Ei tässä vielä mitään ole saavutettu, hän summaa.
Ovaskan mukaan luottamuksen saaminen takaisin vie aikaa. Nyt nähty nousu on hänen mukaansa tulos pitkäjänteisestä työstä.
– Ihmiset eivät ole saaneet etenkään perussuomalaisten politiikasta sellaista vastinetta, mitä he ovat olettaneet. Keskustan pitää nyt vain haastaa hallitusta entistä voimakkaammin.
Merkitystä keskustan gallup-kannatuksen nousulla kuitenkin on.
Kääriäisen mukaan tulos osoittaa, että puolue on oikealla tiellä. Riemunkiljahduksiin ei vielä ole aihetta, mutta tiettyä itsevarmuutta kannatuksen koheneminen puolueelle antaa.
Keskusta voi Kääriäisen mukaan ainakin vähän enemmän rauhassa keskittyä jatkamaan sillä tiellä, minkä se on nyt valinnut.
Erityisen tärkeää kannatusnousu on kevään alue- ja kuntavaalien ehdokasasettelun kannalta. Kääriäinen uskoo, että tulos rohkaisee ihmisiä asettumaan keskustan ehdokkaiksi, kun puolueen menestys ei näytä aivan toivottomalta.
– Alue- ja kuntavaaleissa ainakin puolet tuloksesta tulee suoraan ehdokasmääristä ja siitä, kuinka vetovoimaisia ehdokaslistat ovat. Puolueelle tämä antaa varmasti vauhtia ehdokkaiden etsimiseen, vielä on pari viikkoa aikaa.
Perttulan mukaan gallupnousu ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Kunnon ajoitus näyttäisi olevan kohdillaan vaaleja ajatellen.
– Tämä luo heti sellaista uskoa ehdokashankintaan, mutta myös itseluottamusta siitä, että keskusta on vaihtoehto eikä pelkkä täydentävä tekijä.

Tulevissa vaaleissa ratkaisevaan rooliin noussevat lähipalvelut, haastateltavat arvioivat.
Ovaskan mukaan ilmassa on valtavan paljon huolta ja pettymystä. Joulukuussa hallitus teki kiistellyn sairaalapäätöksen, joka lakkautti yöpäivystyksen useilta alueilta. Ovaskan mukaan ihmisiä mietityttävät nyt sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen ja rahoitukseen liittyvät kysymykset.
– Onko palveluita saatavilla jatkossakin? Mitä meidän vanhusväestölle ja ikääntyneiden palveluille tapahtuu? Miksi hoivapaikkoja ei ole riittävästi? Pääsevätkö nuoret mielenterveyspalveluihin? Näissä vaaleissa mennään oikeasti sinne ihan arjen tasolle, hän summaa.
Keskusta on hänen mukaansa niissä kysymyksissä vahvoilla. Puolue on haastanut hallituksen sote-politiikkaa pitkin matkaa ja aikoo tehdä niin jatkossakin.
– Keskustan voima on edelleen paikallisuudessa ja alueiden tuntemisessa.
Maailmassa mylläävät nyt kuitenkin tummanpuhuvat tuulet. Kansainvälisen politiikan tilanne luo monien ihmisten mieliin turvattomuutta. Sekin saattaa Ovaskan mukaan vaikuttaa tuleviin vaaleihin, vaikkei turvallisuuspolitiikka varsinaisesti alue- ja kuntavaalien aihe olekaan.
Kääriäinen ja Perttula ovat samaa mieltä. Kääriäisen mukaan se voi jopa yllättää, millaiset kysymykset lopulta ratkaisevat.
– Turvallisuuspoliittinen tilanne on nyt hyvin uhkaavan oloinen. Luulen, ettei sitä teemaa voida ohittaa vaalikeskusteluissa, hän sanoo.
Perttulan mukaan turvallisuuspolitiikka on oikeastaan mitä tärkein alue- ja kuntapoliittinen teema. Esiin nousevat muun muassa huoltovarmuuteen, energiaomavaraisuuteen ja hajautettuun yhteiskuntamalliin liittyvät kysymykset.
Perttulan mukaan vaaleissa on mahdollisuus myös koettaa rakentaa kansallista yhteisymmärrystä. Polarisaatio on pirstonut viime vuosina väestöryhmiä erilleen. Turvallisuuspolitiikan näkökulmasta kansakunnan yhtenäisyys olisi kuitenkin elintärkeää.
– Nämä teemat ovat keskustan vahvuuksia. Erityisesti puolueen puheenjohtajalla on entisenä puolustusministerinä paljon mahdollisuuksia näissä kysymyksissä, Perttula sanoo.

Niin, Antti Kaikkonen. Hänen tavassaan johtaa keskustaa tuntuu olevan jotain sellaista, joka puree ihmisiin ja on omiaan herättämään kansalaisten luottamusta.
Kääriäisen ja Perttulan mukaan Kaikkosen persoona on yksi keskeisimpiä selittäviä tekijöitä sille, miksi keskustan kannatuslukemat ovat vakiintuneet ja lähteneet jopa pienelle nousu-uralle.
Kääriäisen mukaan Kaikkosen vahvuus on ennen kaikkea uskottavuus. Sellaisen hän onnistui hankkimaan kansalaisten silmissä puolustusministerivuosinaan ja Nato-prosessin aikana.
Kaikkosessa on hänen mukaansa myös tietynlaista vakautta ja rauhallisuutta sekä sopivaa huumorin pilkettä.
– Se on riittänyt pitkälle, mutta nyt tarvitaan muutakin. Keskusta ei voi tuudittautua siihen, että pelkkä puheenjohtajan persoona voisi nostaa puolueen 14 tai 15 prosentin kannatukseen.
Kääriäisen mukaan puolue tarvitsee leveämpää kärkeä julkisiin esiintymisiin. Puheenjohtajan rinnalle pitää tulla muitakin näkyviä ja uskottavia henkilöitä.
– Terävyyttä voisi olla myös enemmän. Omien teemojen puolesta pitää olla kovana, sortumatta silti räksyttämiseen ja kilpailijoiden nöyryyttämiseen, Kääriäinen lisää.
Myös Perttula kaipaisi Kaikkosen johtamalta keskustalta enemmän terävyyttä.
Hänen mukaansa puolueessa on henkisesti hyväksytty keskustan rooli eräänlaisena politiikan täydentävänä tekijänä.
Menestyvän puolueen pitäisi kuitenkin olla ennen kaikkea suunnannäyttäjä, jolla on visio tulevaisuudesta ja selkeät linjat siitä, miten tavoitteisiin päästään.
Se vaatisi puolueen sisäistä keskustelua, jossa uskallettaisiin sanoa erilaisia näkökantoja ääneen. Keskustan sisälle niitä tunnetusti mahtuu.
– Keskustelua ei pidä pelätä, vaikka mielipiteet eroaisivat rajustikin. Vain sitä kautta voidaan löytää yhteenkuuluvuutta ja näkökantoja, joista voi tehdä varteenotettavia aloitteita.
Perttula odottaisi puoluejohdolta näkyvämpää roolia sisäisen keskustelun aktivoimiseen.
– Vain sellainen puolue on vahva, joka pystyy keskustelemaan asioista avoimesti mutta toisia kunnioittavasti. Kaikkosella on hyvä sosiaalinen silmä ja muutenkin sellainen olemus, että hänen johdollaan sellaista keskustelua voitaisiin käydä.

Ovaskan mukaan keskustan pitää keskittyä ennen kaikkea omaan vaihtoehtoon.
Hallituksen politiikassa riittää kyllä arvosteltavaa. Hänen mukaansa heti lonkalta voi sanoa vaikkapa sen, että leikkauspolitiikka on epäreilua, talousluvut karmeita ja kasvutoimet riittämättömiä.
Oppositiopuolueen rooli on muistuttaa ja haastaa niistä. Vielä tärkeämpää olisi kuitenkin kertoa, miten keskusta itse hoitaisi asiat.
– Meidän pitää pystyä vielä terävämmin iskemään ja tuomaan esiin, että meillä on vaihtoehto, joka on kestävämpi kuin hallituksen linja.
Työtä vaikeuttaa Ovaskan mukaan se tosiasia, että keskusta on vasta toiseksi suurin oppositiopuolue. Menestys vaatii kaikilta keskustan kansanedustajilta paljon työtä ja hikipisaroita.
– Joskus politiikassa on myös aikoja, jolloin kannatus saattaa nousta ilman, että puolue varsinaisesti sanoo mitään. Sellainen tilanne on nyt SDP:llä, joka hyötyy pelkästä oppositioroolista. Mutta meille mikään ei tule nyt ilmaiseksi.