Islanti sai nuorten juomisen laskuun vanhemmuuden tuella ja harrastustakuulla, ja Saarikko haluaa vastaavaa tulevan hallituksen ohjelmaan

Keskustan kansanedustajat Marisanna Jarva ja Pekka Puska sekä perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) ovat huolissaan siitä, miten päihderiippuvaiset pääsevät Suomessa vaikuttavaan hoitoon.

Suomessa on arviolta noin 400 000 alkoholistia, joista suurin osa on työssäkäyviä ja perheellisiä ihmisiä.

Keskustan eduskuntaryhmä järjesti tiistaina eduskunnassa seminaarin, jossa pureuduttiin päihdeongelmien ennaltaehkäisyyn ja alkoholismin hoidon kehittämiseen.

Alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttäjäksi alle kolmekymppisenä ajautunut näyttelijä, teatteritaiteen maisteri Natalil Lintala kertoi seminaarissa, ettei hän saanut Helsingistä maksusitoumusta raittiuteen opettavaan Minnesota-hoitoon, koska näyttöä hänen alkoholismistaan ei kuulemma ollut tarpeeksi.

Hän päätti kuitenkin jättää teatterityönsä ja hoitaa itsensä kuntoon. Lintalan alkoholismi kumpusi täydellisyyteen pyrkimisen paineista.

Eduskunnassa erityisavustajana työskennellyt yhteiskuntatieteiden maisteri Konsta Heikkilä puolestaan sanoi, että hänen elämässään ulkoiset puitteet olivat kunnossa, mutta korkki ei pysynyt kiinni.

Heikkilän mielestä alkoholistien toipumispolut pitäisi rakentaa nykyistä pitkäjänteisemmiksi. Olisi tärkeää päästä eroon kierteestä, jossa alkoholisti käy katkaisuhoidossa ja on siellä pian uudelleen, hän painottaa.

– Katkon jälkeen minulle annettiin lappu käteen ja sanottiin, että soita tuonne ensi viikolla.  Oletus siitä, että päihderiippuvuutta sairastavalla olisi motivaatiota ja voimavaroja hakea apua, on erikoinen.

Saarikon mielestä julkinen keskustelu alkoholista nojaa lähinnä tilastoihin siitä, onko alkoholin kulutus kasvanut vai vähentynyt, ja tilastoja on tuijoteltu erityisen tarkkaan alkoholilain uusimisen myötä.

– Päihteiden aiheuttama haitta ei ole tilastoyksiköitä tai numeroita vaan todellista ihmisten kokemaa kärsimystä, voimattomuutta, pelkoa ja tuhrautumista.

– Ehkä ongelma on siinä, että päihdeongelmien hoito ei aina ole tarpeeksi kokonaisvaltaista. Päihdeongelmaisen koko elämä kietoutuu sairauden vyyhtiin, Saarikko toteaa.

Päihde- ja mielenterveyspalveluja koskevan lainsäädännön uudistamisen jää nykyiseltä hallitukselta kesken muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan ruuhkautuneen tilanteen vuoksi.

– Mutta puolueemme ei sitä unohda, Saarikko korostaa.

Ministeri muistuttaa, että sote-uudistus pyrkii vastaamaan juuri siihen laaja-alaisen tuen tarpeeseen, joita alkoholistit tarvitsevat. Sote-uudistuksen myötä käyttöön tulisivat paljon palveluita käyttävien asiakassuunnitelmat ja paremmin yhteensovitetut palvelut.

– Monista ongelmista kärsivän ihmisen omalle vastuulle ei jäisi palvelurepertuaarin kokoaminen, jonka läpi voi uida vuosikausia niin, ettei oikeasti tullutkaan autetuksi.

Ministeri on kuitenkin tyytyväinen siihen, että alkoholin kulutus ja sitä myötä alkoholihaitat ovat viimeisen 10 vuoden aikana vähentyneet.

– Ehkäisevän päihdetyön toteuttamisen edellytykset vaihtelevat alueittain. Sitä ei joko tehdä riittävästi tai sen vaikuttavuutta ei uskalleta arvioida.

Saarikko haluaa Suomen ottavan mallia Islannista, jossa nuorten päihteidenkäyttö on saatu laskemaan panostuksilla yhteisöllisyyteen, vanhemmuuden tukeen ja harrastustakuuseen.

– Kun nuorella on sellainen olo, että hänestä välitetään ja on jotakin tekemistä, se taitaa olla parasta ennaltaehkäisyä. Pidän tärkeänä, että tuleva hallitus ottaisi vastaavia toimenpiteitä ohjelmaansa.

Suomalainen alkoholinkulutus määritellään Saarikon mukaan normaaliksi eurooppalaiseksi tasoksi, mutta esimerkiksi alkoholin aiheuttamia kuolemia on vuosittain noin 2 000.

– Ne ovat jokainen pohjimmiltaan turhia kuolemia. Eikä yksikään päihdeperheessä elävä lapsi kuulu niin sanotusti normaaliin eurooppalaiseen tasoon, puhumattakaan siitä, että tänäkin vuonna syntyy satoja alkoholin vammauttamia vauvoja.

Ministerin mukaan päihdehoitoa ja alkoholipolitiikkaa tulee tarkastella seuraavassa hallituksessa etenkin lasten ja perheiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Saarikko sanoo, ettei hän ole vielä tavannut suomalaista, jonka suvussa ei olisi viinaan menevää tai vahvasti alkoholista riippuvaista ihmistä.

– Se on kuva Suomesta, riippumatta ihmisen omasta suhteesta alkoholiin.

Kansanedustaja Jarva sanoo, että häpeä estää usein sen, että päihderiippuvainen pääsisi hoitoon ajoissa.

Jarvan mukaan mallia olisi katsottava muista Pohjoismaista, joissa tabuja aiheessa on purettu. Ruotsissa 80 prosenttia alkoholisteista ohjataan hoitoon työkaverien tukemana työterveyshuollon kautta, Jarva toteaa.

Kansanedustaja Puska katsoo, että alkoholismin eri hoitomuotojen vaikuttavuudesta ja tarjoamisesta on tarpeen tehdä kattava kansallinen selvitys.