Hullu vuosi Norjassa – Ruotsin viimeinen sota ei ollut Kustaa-kuninkaan Suomen-töppäys
Usein Suomessa ajatellaan, että Ruotsi ei ole käynyt sotia vuoden 1809 jälkeen. Tuolloin Ruotsi menetti Suomen Venäjälle edellisvuonna alkaneessa Suomen sodassa.
Kuningas Kustaa IV Aadolf joutui luopumaan kruunusta, sillä hänet katsottiin syylliseksi Suomen heitteillejättöön ja sitä kautta menetykseen. Kustaa Aadolfin seuraaja Kaarle XIII teki Ranskan marsalkka Jean-Baptiste Bernadottesta (myöh. kuningas Kaarle XIV Juhana) kruununperillisen, ja tämän noustua valtaistuimelle 1818 on Ruotsia hallinnut tähän päivään saakka Bernadotten suku.
Suomesta tuli 1809 Venäjän keisarin alainen autonominen suuriruhtinaskunta, kun se tätä ennen oli ollut vain kokoelma Ruotsin itäisiä maakuntia. Suomen historian merkittävät vaiheet saavat unohtamaan, että Ruotsi kävi sotaa vielä myöhemminkin.
Ajanjakso on kuitenkin sama. Viimeisen sotansa Ruotsi kävi vuonna 1814 Norjaa vastaan. Sota tunnetaan Ruotsin–Norjan sotana. Tämän jälkeen Ruotsi ei ole sotinut.
Nykykorviin voi kuulostaa kummalliselta, että rauhalliset Pohjoismaat sotivat keskenään, mutta ajan valtapolitiikassa ja Napoleonin sotien melskeissä se ei ollut tavatonta.
Norjan viimeinen sota taas on samalta ajalta kuin Suomenkin viimeinen sota. Natsimiehitys poistui Norjasta 1945, jota ennen suomalaiset olivat ajaneet saksalaiset Lapista Lapin sodassa.
Ruotsi pysyi puolueettomana ja rauhantilassa molempien maailmansotien läpi. Ruotsin historiaan peilaten tämä on merkillepantavaa, sillä Ruotsi oli etenkin 1600-luvulla aggressiivinen, hyökkäävä ja menestyksekäs, maailman kärkeä ollut sotilasmahti.
Marsalkka Bernadotten ja Kaarle-kuninkaan joukot aloittivat taistelut Norjan kuningaskuntaa vastaan päivälleen 210 vuotta sitten, 26. heinäkuuta 1814 päättäen Ruotsin sotahistorian muutamaa viikkoa myöhemmin.
Norjalle vuosi 1814 oli eräänlainen hullu vuosi. Vuoden alussa Norja oli yhä unionivaltio Tanskan kanssa, mutta Tanskan tultua brittien saartamaksi osana Napoleonin sotia Norja luovutettiin Kielin sopimuksella Ruotsille.
Tähän norjalaiset eivät olleet saaneet itse sananvaltaa, ja Norja julistautui itsenäiseksi kuningaskunnaksi toukokuussa.
Ruotsin oli kuitenkin tarkoitus pitää Norja omanaan. Pakottaakseen norjalaiset hyväksymään Kielin sopimuksen Ruotsi hyökkäsi heinäkuun lopulla.
Ruotsin laivasto hyökkäsi ensin. Norja evakuoi tämän vuoksi armeijansa Hvalerista, ja Norjan laivasto onnistui pakenemaan. Meritaisteluita ei käyty enää tämän jälkeen.
Maavoimat hyökkäsivät rajan yli Haldenissa maiden eteläisellä maarajalla. Ruotsi onnistui piirittämään Fredrikstenin linnoituksen. Melko lähellä 6000 sotilasta nousi maihin Kråkrøyssa.
Norja pysäytti Ruotsin kahdesti elokuun alussa. 3. elokuuta kuningas Kristian VIII saapui rintamalle, ja hän valmisteli vastahyökkäyksen, joka kuitenkin peruttiin.
Viimeinen suuri taistelu käytiin 9. elokuuta. Norja ajoi ruotsalaiset pois Langnesista, mutta Ruotsi sai ratkaisevan voiton ja tien auki pääkaupunki Kristianiaan (nyk. Oslo) 14. elokuuta, jona päivänä sota myös loppui.
Norja oli saanut voittoja, mutta tiesi häviävänsä. Kristian VIII ei nähnyt järkeä sodan jatkamisessa, ja Norja suostui neuvotteluihin. Molemmat osapuolet halusivat nopean rauhan.
Ruotsin ja Norjan yhdistyneet kuningaskunnat eli Ruotsi-Norja oli valtiona olemassa vuoteen 1905 asti. Tuolloin Norja itsenäistyi.
Maa oli personaaliunioni, eli Norjallakin oli oikeuksia omiin asioihinsa, autonomia. Norjalla oli oma valuuttansakin.
Norjan ja Suomen autonomian kehityksessä oli eroja 1900-luvulle tultaessa. Norjan itsenäistyminen alkoi näyttää selvältä, kun taas Suomi joutui kovemmin Venäjän valvontaan. Kehitystä Suomen kannalta toki tapahtui esimerkiksi eduskuntauudistuksen muodossa.
Norjan itsenäisyysliike oli tosin kiristänyt tilannetta niin, että sotaakin Ruotsia vastaan pidettiin mahdollisena.
Vuonna 1905 Norja järjesti kansanäänestyksen personaaliunionin purkamisesta. Murskaluvuin 368 208 vastaan vain 184 ääntä norjalaiset ilmaisivat tahtonsa, ja Ruotsi suostui tähän.
Norja palautti kuningashuoneensa. Kuninkaaksi nousi Glücksburgin sukua edustanut Haakon VII, joka oli vallassa peräti 52 vuotta.
Norjan kuningaskunnan hallitsijat ovat olleet pitkäaikaisia. Nykyinen kuningas Harald V on vasta kolmas itsenäisen nyky-Norjan kuningas. 87-vuotias kuningas on ollut vallassa tammikuusta 1991 alkaen. Haakonin ja Haraldin välissä hallitsi vuosina 1957–1991 Olavi V. Muutoin kuningashuone on ollut Oslossa, mutta natsimiehityksen aikana Haakon VII ja pakolaishallitus toimivat Britanniasta käsin.
Norjan hallitusmuoto on perustuslaillinen monarkia, ja maassa toimii vakaa demokratia. Maa on sotilasliitto Naton jäsen, mutta ei Euroopan unionin jäsen.