Historia | Miksi loikkari matkasi samassa bussissa ministerin kanssa? – Johannes Virolainen sotkettiin kuuluisaan kohutapaukseen
Maaliskuussa 1955 Moskovassa pidettiin tiedotustilaisuus. Maailmalla tunnettu italialaissyntyinen ydinfyysikko Bruno Pontecorvo asteli median eteen, esitteli Neuvostoliiton passiaan ja kertoi hymyillen tutkimustyöstään.
Tapaus oli iso kansainvälinen uutinen. Pontecorvo oli kadonnut perheensä kanssa viitisen vuotta aiemmin. Viimeiset varmat havainnot hänestä olivat Helsingistä Svenska Teaternin kulmilta syyskuulta 1950.
Ja nyt maailma sai tietää, missä Pontecorvo oli ollut kaikki nämä vuodet: Neuvostoliitossa.
Mikään yllättävä tieto se sinänsä ei ollut. Alusta alkaen Pontecorvon oli arveltu loikanneen.
Elettiin kylmän sodan ja ydinvarustelun vuosia. Valtioiden ydinohjelmista jotain tietävien tiedot olivat kovaa valuuttaa.
Pontecorvo oli syntynyt italianjuutalaiseen perheeseen vuonna 1913. Hän pakeni toisen maailmansodan alussa Ranskan kautta Yhdysvaltoihin.
Pontecorvo oli mukana Yhdysvaltain kuuluisassa ydinaseprojektissa eli Manhattan-projektissa. Hän toimi tunnetun fyysikon Enrico Fermin avustajana.
Sodan jälkeen Pontecorvo muutti Iso-Britanniaan. Hän sai töitä Britannian ydintutkimuslaitoksesta Hartwellista Oxfordin läheltä. Britannian kansalaisuuskin irtosi ydinfyysikolle suhteellisen helposti.
Vuonna 1950 Pontecorvo lähti vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa lomalle Italiaan.
Sieltä perhe lensi syyskuun ensimmäisenä päivänä vaimon kotimaan Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan. Sukuloimaan perhe ei ehtinyt. 2. syyskuuta 1950 Pontecorvo perheineen lensi Aeron eli nykyisen Finnairin koneella Helsingin Malmin lentoasemalle.
Samassa koneessa istui Johannes Virolainen, tuolloin vielä kansanedustaja. Noin kuukauden päästä Virolaisesta tuli sisäministeri, kun hänen edeltäjänsä Lauri Riikonen siirtyi Kuopion läänin maaherraksi.
Lentokentältä Pontecorvot matkustivat bussilla Helsingin keskustaan. Niin matkusti myös Virolainen ja häntä lentoasemalle vastaan tullut puoliso Kaarina Virolainen.
Pontecorvot jäivät pois Svenska teaternin eli Ruotsalaisen teatterin kulmilla. Heitä oli vastassa yksi tai kaksi miestä. Perheen nähtiin kävelevän kohti Aeron toimistoa. Poliisi kertoi niiden olleen viimeiset varmat havainnot perheestä.
Pontecorvot ottivat kuitenkin taksin ja pyysivät kyytiä Porkkalaan.
Jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen nojalla Porkkalan alue kuului tuolloin Neuvostoliitolle. Alue palautettiin Suomelle vuonna 1956.
Porkkalan alueen rajalla Pontecorvot jäivät runsaiden matkatavaroidensa kanssa taksista. Neuvostoliiton omistamalla alueella heitä odotti muutama auto. Ne tiettävästi kuljettivat perheen Neuvostoliittoon. Virallisten passintarkastusten kautta perhe ei koskaan kulkenut.
Tietoja Pontecorvon loikkauksesta julkaistiin eri medioissa runsaasti. Varma tieto hänen olinpaikastaan saatiin kuitenkin vasta vuonna 1955.
Pontecorvon tapaus aiheutti sotkua myös hänen kanssaan samalla lentokoneella ja bussilla matkustaneelle Johannes Virolaiselle.
Kansainvälisissä lehdissä kerrottiin, että ministeri Virolainen olisi avustanut Pontecorvoa loikkauksessa. Villeimpien teorioiden mukaan Pontecorvo olisi tunnistanut Virolaisen ja luovuttanut hänelle Britannian passinsa.
Virolainen ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin ministeri. Eikä hän sanojensa mukaan saanut Pontecorvolta passia. Virolainen sai selitellä kansainväliselle medialle, että hän oli istunut samassa lentokoneessa Pontecorvojen kanssa aivan sattumalta.
Myöskään Kaarina Virolaisen tuleminen lentokentälle vastaan ja pariskunnan matkustaminen loikkareiden kanssa samassa bussissa eivät liittyneet millään tavalla toisiinsa.
Pontecorvo teki Neuvostoliitossa uran ydinfysiikan parissa. Hän sai työstään myös tunnustusta uudessa kotimaassaan.
Pontecorvo kuoli vuonna 1993 Venäjällä.
Juttua korjattu 3.3.2025: Jutun lopussa viitattiin aiemmin virheellisesti Kyllikki Virolaiseen. Kyse oli Johannes Virolaisen ensimmäisestä vaimosta Kaarina Virolaisesta, kuten jutun puolivälissä sanotaan.