Historia | Konkurssi kaatoi perussuomalaisten edeltäjän 30 vuotta sitten – oppi-isän kanssa oli kahnausta monella tasolla
Vaalikausi 1991–1995 oli tuulinen. Neuvostoliitto hajosi ja Suomi päätti Euroopan unioniin liittymisestä. Lama ja idänkaupan romahtaminen muuttivat Suomen talousasentoja ennen EU-jäsenyyttä.
Kotimaan politiikassa tapahtui murroksia, kun keskustan vaalivoitto katkaisi SDP:n pitkän kauden suurimpana eduskuntapuolueena, ja vanhojen pohjalle perustettiin uusia puolueita. Laitavasemmisto oli yhdistynyt 1990 vasemmistoliitoksi, pienpuoluekentällä puolueita perustettiin etenkin EU-kysymyksen takia, unionia vastustamaan.
Kuolinkorinoissaan laahusti puoluekentän entinen villi kortti, Veikko Vennamon 1950-luvulla perustama Suomen Maaseudun Puolue eli SMP.
SMP oli tullut Suomen politiikkaan jyrinällä vuoden 1970 eduskuntavaaleissa nousten yhden edustajan (Vennamo) ryhmästä 18-jäseniseksi eduskuntaryhmäksi. SMP:n onnistui pitää paikat vielä vuoden 1972 vaaleissakin.
1975 tulos oli puoluehajaannuksen jäljiltä vaatimaton kaksi kansanedustajaa. Kohtalainen nousu tuli jo seuraavissa vaaleissa, ja 1983 SMP nousi jo aiemman suuruutensa tuntumaan 17 kansanedustajalla Pekka Vennamon (edellisen poika) johdolla. Muutamissa seuraavissa vaaleissa tuli tasaista tappiota.
Protestiluonteestaan huolimatta SMP pääsi jopa kahteen hallitukseen Pekka Vennamon kaudella. 1983–1987 SMP oli mukana Sorsan IV hallituksessa ja 1987–1990 Holkerin hallituksessa. Kalevi Sorsa (sd.) johti punamultahallitusta ja Harri Holkeri (kok.) sinipunaa. Maaseutupopulistit kelpasivat kumpaankin pohjaan, mutta lähtivät 1990 Holkerin hallituksesta kansaneläkekysymyksen takia. Tulkinnasta riippuen SMP joko lähti itse tai ajettiin ulos hallituksesta.
30 vuotta sitten SMP hakeutui konkurssiin ja lakkasi olemasta puolueena. Virallisesti SMP poistui puoluerekisteristä vasta 2003.
Kaudella 1991–1995 SMP oli oppositiossa ja sisäisten ristiriitojen kyllästämä. Seitsemän hengen eduskuntaryhmä kutistui kauden mittaan kolmen hengen ryhmäksi.
Vuonna 1993 puolueen entinen puheenjohtaja Heikki Riihijärvi perusti oman eduskuntaryhmänsä ja seuraavana vuonna saman tekivät kansanedustajat Hannu Suhonen ja Tina Mäkelä. Tunnettu poliisikansanedustaja ja kovan äänimäärän kerännyt Sulo Aittoniemi loikkasi 1994 keskustan eduskuntaryhmään.
Erityisesti erimielisyyksiä aiheutti, ja muita ristiriitoja korosti, kysymys Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa, silloin vielä Euroopan yhteisössä EY:ssä.
Pääosin SMP:n kannattajat vastustivat jäsenyyttä, mutta aktiivipolitiitikoissa oli jäsenyyden kannattajiakin. Tunnetuin EU:n puolustaja oli itse Veikko Vennamo, vaikkakin hän lausui suoria kantojaan enimmäkseen kulisseissa. Helsingin Sanomille hän totesi 80-vuotishaastattelussaan kesäkuussa 1993, että EY-jäsenhakemus kannatti tehdä. Ahon hallitus oli jättänyt hakemuksen maaliskuussa 1992.
– Aina pitää neuvotella, jotta nähdään, mitkä ehdot saadaan. Mutta pitää olla ryhtiä. Pitää lähteä siitä, että EY tarvitsee meitä eikä suinkaan että me armosta pääsemme sinne.
EY:n luonteestakin konkari kertoi analyysinsa lehdelle.
– Iso raha ja suuret poliittiset pelurit kuvittelevat, että EY:stä tulee imperiumi. Se on menneisyyttä. Kansallisvaltio säilyy. Tulee eurooppalainen yhteistyö, ja samalla myös henkinen ja valtiollinen itsenäisyys säilyy.
SMP:n puoluesihteerinä tuolloin toiminut Timo Soini on myöhemmin muistellut, että Vennamon puolueen valtavirrasta eroavan kannan takana oli turvallisuuspoliittinen ajattelu. Soini itse ei nähnyt EU-kysymystä siinä valossa.
Vennamon tietoinen tavoite viedä Suomi lännen leiriin, kun taas suurin osa muusta puolueesta korosti itsenäisyyttä.
Nuorempi Vennamo, Pekka Vennamo, on muistellut SMP:n pääosin ajaneen EU-kehitystä.
– Me tuimme ripeää menoa Euroopan yhteisöihin, olimme avoimia maahanmuuttajille, Vennamo vertaili SMP:ta ja tämän perillistä perussuomalaisia Ilta-Sanomien haastattelussa vuonna 2014.
Neuvoa-antava EU-kansanäänestys järjestettiin lokakuussa 1994. Sen pohjalta eduskunnan enemmistö päätyi äänestämään unioniin liittymisen puolesta, ja 1. tammikuuta 1995 alkaen Suomi on ollut EU:n jäsen.
Vuoden 1995 eduskuntavaalit olivat SMP:lle vaikeat. Maaliskuussa pidetyissä vaaleissa puolue sai pidettyä vain yhden paikan. Siihenkään puolueen omat rahkeet eivät olisi ehkä riittäneet, mutta puolueen puheenjohtaja Raimo Vistbacka sai pidettyä paikkansa Vaasan vaalipiirissä kokoomuksen kanssa solmitun vaaliliiton avulla.
EU-kriittiset äänet hajautuivat vaaleissa, ja esimerkiksi Vapaan Suomen Liiton on epäilty vieneen useita SMP:n äänestäjiä. Vapaan Suomen Liitto ja sen seuraajat eivät ole koskaan saaneet kansanedustajia.
Kansanedustajien määrän romahtaminen romahdutti myös puoluetuen.
Ongelmien setvimistä eivät helpottaneet myöskään tulehtuneet henkilövälit. Etenkin Veikko Vennamon ja puoluejohdon välit olivat kireät.
SMP:n omaisuus oli erilaisissa säätiöissä ja yhtiöissä, ja vanha Vennamo hääri vielä kiinteistöomaisuutta hallinneen SMP:n Tukisäätiön johdossa. Lehtiyhtiö Pientalonpoika Oy oli velkaa maksukyvyttömälle puolueelle, puolueella oli velkaa ulkopuolisilta säätiöiltä ja lehtiyhtiöiltä, ja verottajakin vaati verovelkojen maksua.
Päivälleen 30 vuotta sitten, keskiviikkona 17. toukokuuta 1995 puoluehallitus päätti hakea SMP:n konkurssiin.
Syytöksiä oli koko prosessin ajan lennellyt suunnasta toiseen. Veikko Vennamo ei arvostanut 1990-luvun alun puoluejohtoa ollenkaan, eivätkä nämä onnistuneet vetoamaan kansaankaan kuten Vennamot aikanaan.
Puoluejohto piti pääsyyllisenä 1990-luvun alun hallinto- ja talouspäällikkö Hannu Suhosta, Veikko Vennamo Vistbackaa. Vistbackan mielestä konkurssin siemenet oli kylvetty Pekka Vennamon, Heikki Riihijärven ja Tina Mäkelän puheenjohtajakausilla 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa.
SMP:n perilliseksi perustettiin perussuomalaiset. Puolue pääsi puoluerekisteriin lokakuussa 1995. Sillä on siitä lähtien ollut edustus eduskunnassa, kun SMP:n kansanedustaja Vistbacka perusti SMP:n eduskuntaryhmän tilalle perussuomalaisten eduskuntaryhmän.
Timo Soini nosti puolueen suurten joukkoon vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Puolue on noussut hallitukseen eduskuntavaalien 2015 ja 2023 jälkeen. Vuoden 2017 puoluehajaannuksen yhteydessä vennamolais-soinilaiset jättivät puolueen, ja siitä lähtien perussuomalaisia on luotsannut jyrkän maahanmuuttokriittinen siipi.
Lähteitä
Vennamo: mies ja hänen puolueensa. Helsinki: Art House, 2018