Historia | Ehtisivätkö natsit ensin? – Kolmiyhteyden jälkeen ei ollut enää paluuta vanhaan
Tiede edistyi aimo harppauksin 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Kun 1800-luvulla mekaniikka, moottorit ja sähkö teollistivat ja tehostivat maailmaa, seuraavalla vuosisadalla päästiin jo atomitasolle.
1900-luvun alkupuoliskon sodat olivat suoraa perintöä 1800-luvun kehityksestä eli teollisia. Tappaminen oli tehokasta ja tappokoneita valmistettiin nopealla sarjatuotannolla.
80 vuotta sitten tapahtui jotain, joka edelleen muutti sotien luonnetta. Tavalla tai toisella peruuttamattomasti.
Historian kenties kuuluisin tiedemies Albert Einstein kehitti suhteellisuusteoriansa 1900-vuosikymmenellä ja 1910-luvulla. Se muutti paitsi tiedettä myös muutaman mutkan kautta monen ihmisen elämän.
1930-luvulla alkoi olla selvää, että teoriaa voisi soveltaa käytäntöön atomitasolla. Atomin halkaisu voisi tuottaa energiaa.
Se voisi tuottaa myös valtavan räjähdyksen.
Juutalainen Einstein joutui 1930-luvulla pakenemaan kotimaastaan Saksasta kansallissosialistisen puolueen sortoa.
Näin teki moni muukin tiedemies, eikä ainoastaan Saksasta. Italialainen Enrico Fermi muutti fasistihallintoa pakoon Yhdysvaltoihin. Fermi ei itse ollut juutalainen, mutta hänen vaimonsa oli.
Pitkin 1900-luvun alkupuoliskoa Yhdysvaltoihin oli muuttanut myös koko joukko unkarilaisia.
Muualta muuttaneet lahjakkuudet olivat avain sille, että Yhdysvallat onnistui ydinfysiikassa kuten toivoi. Esimerkiksi Fermi oli kehittänyt menetelmän, jolla atomiytimet hajoavat ketjureaktiona.
Osa tiedosta oli jäänyt Eurooppaan, vaikka tietäjät olivatkin muuttaneet rapakon taakse. Eräs sangen merkittävä seikka oli, että tietoa oli jäänyt myös natsi-Saksaan.
Einstein tiesi vallan hyvin, mitä hänen teoriastaan voitaisiin soveltaa kolmannessa valtakunnassa.
Joukko tiedemiehiä pyysi Einsteinia allekirjoittamaan vetoomuksen Yhdysvaltojen presidentille. Vetoomuskirje oli osaltaan käynnistämässä hanketta, joka opittiin tuntemaan Manhattan-projektina.
Hankkeessa oli tarkoitus valmistaa Yhdysvalloille toimiva ydinase ennen kuin saksalaiset ehtisivät onnistua omassa hankkeessaan.
Työt aloitettiin jo alkuvuodesta 1939 eli ennen maailmansodan syttymistä saman vuoden syyskuussa.
Hankkeen johtoon asetettiin insinöörikenraalimajuri Leslie Groves ja tieteellinen johtaja J. Robert Oppenheimer.
Saksalaisten onnistuminen ei hankkeen aikana ollut ainoa suuri pelko. Esimerkiksi kun Fermi vuonna 1942 suoritti ketjureaktiokokeen, sen pelättiin riistäytyvän käsistä ja räjäyttävän vähintäänkin liian paljon. Koe pysyi kuitenkin hallinnassa.
Tällä viikolla tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta siitä, kun ensimmäinen varsinainen atomipommi räjäytettiin.
Trinity-koe oli historian ensimmäinen ydinkoe. Aiemmin Manhattan-projektissa oltiin jo räjäytetty radioaktiivista ainetta, mutta nyt oli edessä varsinainen ydinräjäytys.
Trinity tarkoittaa suomeksi kolmiyhteyttä. Sana viittaa kristinuskon kolmiyhteiseen jumaluuteen.
Fissiopommin räjähtävä aine oli plutonium, ja koe toteutettiin aavikolla New Mexicon osavaltiossa.
Tuolloinkin oli samanlaisia epäilyksiä kuin Fermin ketjureaktiokokeen suhteen. Räjähdys kuitenkin pysyi hallinnassa.
Gadget-pommi, jonka voisi suomentaa Härveliksi, räjäytettiin 16. heinäkuuta 1945 aamulla kello 5.30. Räjähdysvoimakkuus oli 25 kilotonnia.
Plutoniumlataus oli sijoitettu 30 metriä korkean terästornin huippuun. Räjähdyksestä seurasi sokaiseva valoilmiö, tulipallo, paineaalto sekä maanjäristys. Kukaan ei kuollut tai vammautunut räjäytyksessä. Torni haihtui likipitäen kokonaan ilmaan, ja räjähdys jätti jälkeensä kraaterin, josta löydettiin kokeen jälkeen lasittunutta kiveä. Räjähdyksen paineaalto havaittiin peräti sadan kilometrin päässä. Valonleimahdus näkyi yli kahden sadan kilometrin päähän.
Räjähdys selitettiin julkisuuteen ammusvarikon räjähdyksellä.
50 kilometrin päässä räjähdyksestä karjassa havaittiin säteilyn aiheuttamia palovammoja, ja eläimet menettivät karvaansa.
Saksa oli tuolloin jo lyöty, ja Euroopan sotatoimien päättymisen jälkeen havaittiin, etteivät saksalaiset olleet päässeet erityisen pitkälle ydinasehankkeessaan. Ydinpommin valmistus piti perustella toisilla syillä.
Yhdysvallat soti yhä Tyynenmeren alueella Japania vastaan. Yhdysvallat päätyi käyttämään kahta ydinpommia saadakseen Japanin antautumaan, mikä onnistuikin vain viikkoja Trinity-kokeen jälkeen.
Hiroshiman ja Nagasakin pommit ovat ainoat kerrat maailmanhistoriassa, kun ydinaseita on käytetty sodassa. Ainakin toista sataa tuhatta japanilaista kuoli.
Moni Manhattan-projektissa mukana ollut tiedemies koki tunnontuskia Hiroshiman ja Nagasakin jälkeen. Esimerkiksi Oppenheimer siteerasi kuuluisaksi tullutta hindujen pyhää kirjoitusta.
– Nyt minusta on tullut Kuolema, maailmojen tuhoaja.
Seuraava ydinkoe oli Bikinin atollilla kesällä 1946 tehty koe, jonka suoritti niin ikään Yhdysvallat. Kahden koepommin tehot olivat Trinityn tasoa. Hiroshiman ja Nagasakin pommit olivat pienempiä.
Ydinaseiden olemassaolo tarkoitti, että paluuta vanhaan ei enää olisi. Ylivoimainen ase muuttaisi sodankäynnin kuvaa ennennäkemättömän tuhovoimansa ansiosta. Kun Neuvostoliittokin kehitti omat ydinaseensa, alettiin puhua kauhun tasapainosta.
Pahimmat kilpailijat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto eivät voisi ydinsodan pelossa käydä toisiaan vastaan suoraan. Kylmän sodan kuumat vaiheet käytiinkin niin sanottujen sijaissotien kautta kolmansissa maissa.