Yhdysvallat löysi yhteisen sävelen Lähi-idän jättivaltion kanssa
Iranin ja Yhdysvaltojen välillä on viime viikkoina käyty neuvotteluja uudesta Iranin ydinohjelmaa koskevasta sopimuksesta. Osapuolet ovat kertoneet neuvottelujen sujuneen hyvin, ja kaikesta päätellen käynnissä on vakava ponnistus uuden ydinsopimuksen aikaansaamiseksi.
Tämä saattaa tuntua hämmentävältä, sillä Yhdysvaltain presidenttinä aloitti tammikuussa Donald Trump, joka ensimmäisellä presidenttikaudellaan vuonna 2017 veti yksipuolisesti Yhdysvallat pois Iranin kanssa solmitusta ydinsopimuksesta.
Hän myös määräsi surmaamaan korkea-arvoisen iranilaiskenraalin Qassem Suleimanin ilmaiskulla tammikuussa 2020 ja uhkasi vasta maaliskuussa Irania sotilaallisilla iskuilla.
Mistä siis on kyse? Miksi Iran ja Yhdysvallat näyttävät yhtäkkiä löytäneen yhteisen sävelen?
Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta sanoo, että Iranin hallinnossa näyttää olevan vallalla aiempaa sovittelevampi ja pragmaattisempi linja. Se sopii hyvin yhteen Trumpin tavoitteiden kanssa, sillä Yhdysvaltain nykyhallinto haluaa välttää uudet sodat Lähi-idässä.
Mikä Iranin sitten on saanut sovittelevammalle linjalle?
Alkusyy saattaa löytyä toissa syksystä. Äärijärjestö Hamasin hyökkäys Israeliin ja siitä alkanut Gazan sota eivät Juusolan mukaan olleet Iranille mieluisa kehityskulku.
Iranin asema Lähi-idässä on siitä lähtien heikentynyt huomattavasti. Iranin tärkeimmistä alueellisista liittolaisista libanonilainen äärijärjestö Hizbollah lyötiin viime vuonna polvilleen Israelin surmattua suuren määrän liikkeen johtoa. Joulukuussa Syyrian presidentin Bashar al-Assadin hallinto luhistui.
Nämä olivat Iranille valtavia takaiskuja, jotka heikensivät sen asemaa alueellisessa valtapelissä. Juusolan mukaan olennainen kysymys näiden tapahtumien jälkeen oli, miten Iran reagoi.
– Pyrkivätkö he nopeasti esimerkiksi rakentamaan ydinasettaan vai pyrkivätkö he sovinnolliseen ratkaisuun. Nyt tämänhetkisessä tilanteessa näyttää siltä, että Iranissa ovat vahvoilla ne, jotka haluavat ikään kuin rauhoittaa politiikkaa, vähentää ideologisuutta siinä, ja korostaa enemmän pragmaattisia puolia ja kaupankäyntiä, Juusola arvioi.
Hyvä esimerkki tästä on se, että Iranin suhteet Persianlahden arabimaihin, kuten Saudi-Arabiaan, ovat paremmat kuin moneen vuosikymmeneen.
– He ovat pyrkineet reivaamaan politiikkaansa siihen suuntaan, että haetaan yhteistyötä konfrontaation sijaan. Sama näyttää olevan tällä hetkellä suhteessa myös Yhdysvaltoihin, Juusola sanoo.
– He ovat kuitenkin reaalipoliitikkoja paljon enemmän kuin vaikkapa Hamas.
Myös Trumpin hallinnossa näyttää tällä hetkellä olevan vallalla pragmaattinen linja Irania kohtaan. Juusolan mukaan Trumpilla ei ole mitään syvää ideologista kantaa Iraniin tai mitään periaatteellista syytä vastustaa sopimukseen pääsemistä, vaikka hän sopimuksesta aikoinaan vetäytyikin.
Yhdysvaltojen vetäytyminen ydinsopimuksesta vuonna 2017 ja tiukkojen pakotteiden astuminen takaisin voimaan ovat kurjistaneet Iranin taloutta. Sen vuoksi sopimukseen pääseminen ja pakotteista luopuminen on Iranille erittäin tärkeää.
Iran on sisäisesti varsin epävakaa, ja maassa on laajaa tyytymättömyyttä niin heikkoa taloustilannetta kuin poliittista sortojärjestelmääkin kohtaan. Hallinto joutuu olemaan kansan suhteen varuillaan.
– Tämä varmaan on ainakin yksi syy, joka vaikuttaa siihen, että he ovat korostaneet maltillisuutta. Heillä ei ole varaa konfrontaatioon, joka heikentää alueellista tilannetta entisestään.
Juusola arvioi, että Iran tavoittelee varsin samantyyppistä sopimusta, kuin mihin Barack Obaman presidenttikaudella vuonna 2015 päästiin.
– Voi olla että sentyyppiseen lopulta päädytäänkin, mikä on tietysti ironista, kun ajattelee, miten suurella kohulla alun perin vetäydyttiin.
Juusolan mukaan Trump ei missään tapauksessa halua Iran-kysymykseen sotilaallista ratkaisua vaan korostaa taloudellisia intressejä. Tähän suuntaan häntä ohjaavat myös Persianlahden arabivaltiot, jotka ovat Yhdysvaltain tärkeitä kumppaneita ja joissa Trump juuri toukokuussa vieraili.
– Ne korostavat myös hyvin voimakkaasti sitä, että pitäisi päästä rauhanomaiseen ratkaisuun ja sopimukseen. Eli Trumpilla on hyvin paljon erilaisia syitä tavoitella rauhanomaista ratkaisua, ja sama on ehdottomasti Iranin tavoite. Heillä on tavallaan paljon yhteisiä intressejä tässä tilanteessa.
Tässä suhteessa Yhdysvaltain tavoitteet eroavat sen tärkeästä liittolaisesta Israelista. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on ajanut kovempaa linjaa Irania kohtaan ja jopa sotilaallista iskua maan ydinohjelmaa vastaan.
– Mutta Trump ei ole lämmennyt tälle ajatukselle. Hänhän varoitti Netanjahua vaarantamasta näitä neuvotteluja, Juusola sanoo.
– Netanjahun vaikutus ainakin tällä hetkellä näyttää olevan vähäisempää, mikä voi enteillä sitä, että tässä päästäisiin jonkinlaiseen sopimukseen.
Juusola huomauttaa, että Netanjahu ja Yhdysvaltain presidentit ovat olleet jo pitkään erimielisiä Iranista. Niin Obaman, Trumpin kuin Joe Bideninkin perusnäkemys on ollut, että Israelin ei pitäisi iskeä Irania vastaan.
Sotilasasiantuntijat ovat erimielisiä siitä, kuinka laajasti Israel pystyy tekemään tuhoa Iranissa ilman Yhdysvaltojen tukea.
– Joka tapauksessa on pelko Iranin kannalta, että isku tulee joko Yhdysvaltojen tukemana tai ilman sitä. Se olisi ehdottomasti heidän kannaltaan tappio, ja he pyrkivät sitä välttämään.
Juusola huomauttaa, että Iranin oma puolustuskyky on osoittautunut varsin heikoksi. Iranin ilmavoimat ovat vanhentuneet, ja Israel on osoittanut pystyvänsä ohittamaan sen ilmapuolustuksen tehokkaasti.
Lisäksi vielä Iranin kruununjalokivenä pidetty ohjuspelotekin menetti tehoaan, kun Iranin laaja ohjusisku Israeliin viime vuonna onnistuttiin enimmäkseen torjumaan.
Osittain tästäkin syystä Iran on pyrkinyt pitämään yllä valmiutta rakentaa ydinase, vaikka se tuskin nykytilanteessa sellaista haluaisi valmistaa.
Vielä yksi Iraniin vaikuttava viimeaikainen käänne on vuoropuhelun alkaminen Yhdysvaltain ja Venäjän välillä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Venäjän ja Iranin suhde on tiivistynyt, kun eristyksiin jäänyt Venäjä on tarvinnut uusia yhteistyökumppaneita. Iran on muun muassa myynyt Venäjälle Shaheed-lennokkejaan.
Nyt Iranissa on Carnegie-ajatuspajan tutkijan Nikita Smaginin mukaan oltu hermostuneita siitä, että Venäjä saattaisi kääntää selkänsä Iranille lämmitelläkseen suhteitaan Yhdysvaltoihin.
Juusolan mukaan Venäjä-suhde ei ole ollut Iranille missään vaiheessa strategisesti keskeinen.
– Ei siellä koskaan ole ollut syvää luottamusta Venäjään siinä mielessä, että Venäjä ei olisi valmis käymään kauppaa heistä. Eivät he ole koskaan laskeneet sen varaan.
Venäjä ei myöskään ole taloudellisesti niin vahva, että se voisi olla keskeinen apu Iranille lännen talouspakotteiden aiheuttamassa talouskurimuksessa. Tärkeintä yhteistyössä Iranille on tekninen apu, jota Venäjä on pystynyt sille antamaan esimerkiksi ilmapuolustuksen kehittämiseen.
Tiivistyneestä suhteesta huolimatta Iran ja Venäjä ovat myös alueellisia kilpailijoita.
– Ei se mikään pysyvä tai vahva liittolaissuhde ole, Juusola sanoo.
Carnegien Smaginin mukaan Iranin ja Yhdysvaltain ydinsopimus ei ole Venäjän toivelistalla, koska se vähentäisi Iranin riippuvuutta Venäjästä.