Haave omasta pientilasta toteutui – Armi Jokitalo tekee nyt sitä työtä, mihin luonto hänet tarkoitti
Joka aamu Armi Jokitalo heräilee ensin ihan rauhassa ja lähtee sitten kiertelemään Kiiminkijoen varressa sijaitsevan kotinsa kasvimaalle. Mielessään hän tekee tärkeysjärjestystä päivän askareista.
– Mietin, onko satanut riittävästi, tarvitseeko kastella tai tehdä rikkaharauksia. Mietin, mikä on tärkeintä juuri tänään, ja alan sitten tehdä niitä toimenpiteitä, Jokitalo kertoo.
Se, mitä milloinkin on to do -listalla, muuttuu luonnollisesti satokauden aikana: keväällä se on penkkien perustamista, alkukesästä taimien istuttamista sekä kylvöä ja kesän kääntyessä loppusuoralle rikkakasvien harauksia, ehkä myös lisäkylvöjä.
Tänä kesänä on tullut erityisen hyvin sipulia sekä monenlaista vihreää: lehtikaalta, pinaattia, mangoldia, yrttejä. Joistakin, kuten kaaleista, satoa on saanut odottaa syksyyn.
Ensimmäistä kertaa satoa on saanut omalta maalta myyntiin asti.
Työtä Jokitalon tiluksilla eli Jokitilalla on riittänyt kesän aikana aamusta iltaan, mutta vihdoin Jokitalo ajattelee tekevänsä sitä, mikä tuntuu omalta.
– Vaikka jonkun silmin tämä näyttää työläältä, silti päivärytmini on sellainen, ettei ole kiireen tuntua. Iltaisin keho saattaa olla fyysisesti aika väsynyt, mutta itse olen tosi tasapainossa, kun rasitan kehoa.
Lukion jälkeen tekstiiliartesaaniksi valmistunut, myöhemmin sisustus- ja tekstiilimuotoilua Lapin yliopistossa opiskellut Jokitalo työskenteli opiskeluaikoinaan muun muassa rovaniemeläisessä design-liikkeessä. Pikkuhiljaa arvot työrintamalla alkoivat muuttua ja muotoilualan tietynlainen pinnallisuus kyllästyttää.
Pari vuotta sitten Jokitalo muutti perheensä kanssa synnyinseuduilleen Oulun Vesalan kylään, josta löytyi perheen tarpeisiin sopiva koti jokivarsimaisemista. Jokitalo perusti ystävänsä kanssa muotoilutoimiston, mutta jokin veti vielä enemmän omantuntuisen työn pariin.
Puhdas ruoka ja samalla ruoantuotanto olivat alkaneet kiinnostaa jo kaupungissa asuessa, joten mielessä alkoi kyteä ajatus omasta tilasta.
Tämä kesä on ollut Jokitilalla ensimmäinen satokausi. Viime kesä vierähti agrologiopintoihin kuuluvassa harjoittelussa, jossa Jokitalo harjoitteli niitä viljelytekniikoita, mitä tilallaan nyt käyttää.
Ajatuksena on, että ensi keväänä käytössä olisi kumppanuusmaatalousmalli.
– Kumppanuusmaatalousmalli tarkoittaa sitä, että myyn ihmisille keväisin sato-osuuksia ja he saavat heinäkuusta loppusyksyyn joka toinen viikko satokassin. Satokassi sisältää aina sitä, mitä satokausi mihinkin aikaan tuottaa, Jokitalo tiivistää.
Koska satokassin koko voi vaihdella riippuen sadon suuruudesta, viljelyvalikoima täytyy pitää monipuolisena.
– Jos joku ei onnistu, niin joku toinen onnistuu.
Jokitalon mukaan malli on Suomessa vielä todella harvinainen, mutta Euroopassa yleistymään päin. Kumppanuusmaatalousmallissa sato-osuuden ostaneet tukevat samalla viljelijää varhaisessa vaiheessa ja ovat näin jakamassa riskejä.
– Vastapainoksi sato-osuuksien ostajat oppivat tuntemaan, miten ruoka tuotetaan ja saavat henkilökohtaisen kosketuksen tilaan.
Erilaisissa säätiloissa oleminen rauhoittaa tällaista levotonta ihmistä.
Vuoden kierto Jokitilalla menee niin, että jos syksyllä on tehnyt hyvin valmistelut, maaliskuun alussa alkaa viljelysten suunnittelu. Pihalle pääsee puuhastelemaan toukokuussa, ja kesä on luonnollisesti tekemisentäyteistä aikaa.
– Tälle kesälle ostin laadukkaat luomutaimet ja tein esikasvatusta itse. Se on auttanut siinä, että kaikki lähti tosi hyvin käyntiin. Mikään kasveista ei mennyt totaalisesti pieleen.
Jo kuluneena kesänä tilalta on voinut ostaa satokasseja. Määrällisesti kasseja ei ole mennyt kovin paljoa, mutta vastaanotto on ollut hyvä.
– Ihmiset ovat olleet kasseja purkaessaan ihan hämmennyksissä, että raskiiko näitä syödäkään. Palaute on lämmittänyt mieltä.
Viljelyn lisäksi Jokitalo on vetänyt erilaisia kursseja, jotka hän on sittemmin keskittänyt kerran kesässä pidettävään Luonnostaan-festivaaliin. Minifestivaalin teemoina on luontoyhteyden vahvistamiseen liittyviä juttuja.
– Villiyrtit kiinnostavat, ja myös perinnekädentaidot ovat minulle tosi tärkeitä.
Luonnostaan-festivaali on järjestetty nyt kaksi kertaa pienimuotoisesti – ja sellaisena sen on tarkoitus pysyäkin.
– Tosi hyvä tunnelma on ollut molemmilla kerroilla. Tapahtuman järjestäminen helpottuu koko ajan, ja siinä oppii itsekin tapahtumatuotannosta.
Marraskuun jälkeen on aika rauhoittua. Jonkin verran Jokitalo tekee talvisin muotoilupuolen töitä.
– Vuoden kierrossa on luonnollista hidastaa talvella. Sitten toivottavasti on aikaa luovuudelle ja ehkä vähän taiteelle. En tavoittele sitä, että talvella pitäisi keksiä joku toinen projekti, johon kuluttaa energiat.
Jokitilalla on ollut alusta asti myös eläimiä: 10 kanaa, yksi kukko, neljä lammasta sekä kissa. Viime vuonna tilalla oli mehiläisiäkin, mutta ne eivät selviytyneet talven yli.
– Mehiläispuoli kiinnostaa tosi paljon, joten siihen aion panostaa ensi keväänä. Pölytyshommat ovat myös tilan kannalta tärkeitä, mehiläistarhaustakin opiskellut Jokitalo suunnittelee.
Suurimpana tavoitteena on kuitenkin saada viljely pyörimään suunnitellusti kumppanuusmaatalousmallilla. Tällä hetkellä tila on siinä mittakaavassa kuin Jokitalo haluaa sen pitää.
Jokitalo toteaa toistamiseen, että on löytänyt nyt sen työn ja elämäntavan, mitä on vuosikaudet hakenut. Myös uuden alan opiskelu on ollut antoisaa: agrologin ammattikorkeakouluopintoja on jäljellä vielä puolitoista vuotta.
– Toimeliaalle ja touhukkaalle persoonalleni tämä on todella tasapainottava työ. Erilaisissa säätiloissa oleminen rauhoittaa tällaista levotonta ihmistä. Kuitenkin tämä on myös loputonta oppimista ja uusien juttujen kokeilemista.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä syyskuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.
