Miten Venäjän kanssa toimitaan, jos Ukrainassa tulee rauha? Entinen Moskovan-suurlähettiläs avaa asiaa uudessa kirjassaan
Kaikki sodat päättyvät joskus, myös Ukrainassa pian neljä vuotta jatkunut.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan keväällä 2022 muutti Suomen Venäjä-suhteen täydellisesti, ja katkaisi käytännössä kaiken kanssakäymisen naapurien välillä.
Mutta mitä tapahtuu sitten, kun Ukrainaan saadaan rauha, ja pakotteita aletaan purkaa? Suomen entinen Moskovan suurlähettiläs Antti Helanterä pohtii myös tätä uudessa kirjassaan Muistiinmerkintöjä Moskovasta (Siltala).
Helanterä näkee, että Suomen suhteet Venäjään ovat pitkään pääasiassa riskinhallintaa, eivät sisältöä. Suhteita ei kannata hänen mukaansa miettiä paluuna johonkin aikaisempaan.
Aiempi suhderakenne oli Helanterän mukaan seurausta ja yhdistelmä hallitustason, laajan viranomaiskentän, elinkeinoelämän, järjestöjen ja tavallisten kansalaisen halukkuudesta ja valmiudesta toimia Venäjän kanssa.
– En mitenkään näe mahdollisena, että halu ja valmius toimia palaisivat pitkään aikaan edes vuoden 2019 tasolle puhumattakaan ajasta ennen Krimin laitonta miehitystä, Helanterä arvioi kirjassaan.
Kun hetki tulee, sen tarpeet määrittävät ne tavoitteet, mitä suhteilla halutaan saada aikaan, Helanterä näkee. Hänen mukaansa Venäjä tekee siinä kohdassa oman harkintansa, eikä sillä ole enää kannustinta toimia tavalla, jolla se toimi helmikuuhun 2022 asti.
– Myöskään siinä epätodennäköisessä skenaariossa, että hyökkäyssota päättyisi kestävään ja jännitteet purkavaan rauhaan, Suomen asema ei palaudu sotaa edeltävään tilaan. Hetken kehikko on laajempi Euroopan turvallisuustilanne ja Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteet, joihin näkyvyys on huono.
Lännen ja Venäjän laajemman lähentymisenkään osalta Venäjä ei näe aihetta optimismiin. Sukupolvi sitten liberaali länsimainen demokratia oli menestyvä esimerkki, kilpailukykyisin talousmalli ja yhteistyön suuntana avoin ja houkutteleva.
– Nyt vastaavaa selvää ylivertaisen houkuttelevuuden elementtiä ei meidän järjestelmällämme ole. Markkinatalous tuo vaurautta eikä välttämättä tarvitse demokratiaa rinnalleen.
Helanterän mukaan kummallakaan puolella ei ole tilaa eikä tilausta lähteä yrittämään lähentymistä uudelleen. Venäjä näkee MAGA-laisen Yhdysvallat Eurooppaa mieluisampana mallina, ja myös Kiinan yhteiskuntajärjestys houkuttelee.
Helanterän mukaan taloudessa ei sukupolveen palattane entisenlaiseen keskinäisriippuvuuteen.
– Jos pakotteita joskus lievennetään, kauppa voi vähän elpyä, investoinnit tuskin pitkään aikaan, hän arvioi.
Kirjan julkistamistilaisuudessa Helanterää haastatellut entinen keskustapoliitikko Annika Saarikko kertoi, kuinka hänen 11-vuotias poikansa oli hämmästellyt isoäitinsä muisteluksia seuramatkoilta Pietariin, ja sitä, kuinka hän saattoi matkustaa sinne.
Saarikko kertoi havahtuneensa poikansa kommentista siihen, että Suomeen on kasvamassa sukupolvi, jonka suhde Venäjään on todella erilainen kuin aiempi.
– Hänelle se oli maa, jonne kenenkään ei kuuluisi koskaan mennä. Paha kansa, paha maa.
Helanterä sanoi ymmärtävänsä hyvin 11-vuotiaan näkemyksen. Hän huomautti, että asetelma on tosin sama myös rajan toisella puolella.
– Raja on kiinni, kukaan ei ole voinut käydä Suomessa. Kukaan ei lähde enää länteen tai Eurooppaan opiskelijavaihtoon.
Venäjän katsannon maailmaan voi Helanterän mukaan johtaa kadotetusta 1800-luvun poliittisesta järjestyksestä, jonka ankkureina on moninapaisen järjestelmän muodostavia ja toistensa oikeuksia ja etupiirejä kunnioittavia suurvaltoja.
– Koko järjestyksen pohjimmaisena ajatuksena on globaalilla tasolla padota Yhdysvaltojen arvo- ja vaikutusvaltaa sekä laskea sen statusta. Vuosisadan toisen kvartaalin alussa Yhdysvallat tekee tätä itsekin, Helanterä huomauttaa.
Helanterän osaksi tuli Venäjän hyökkäyssodan alettua olla ensimmäinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs, joka edusti virallisesti epäystävälliseksi määriteltyä Suomea. Nykyisen ulkoasianneuvoksen ja ulkoministeriön strategiajohtajan kirja perustuu pitkälti hänen lähettiläsvuosinaan 2020-2024 kirjoittamiinsa päiväkirjoihin.
Helanterä on anonymisoinut keskustelukumppaninsa, mutta pyrkinyt kuvaamaan heidän asemansa ja taustansa.
– He luottivat minuun, kun tulivat kun kylään ja puhuivat avoimesti. Siksi en halua heitä saattaa vaaraan tai pettää heidän luottamustaan jälkikäteenkään nimeämällä heitä, hän perustelee.