Turhaan ruokaan menee jopa viidennes suomalaisten kauppabudjetista, tutkimus paljasti
Suomalaisten ruokaan käyttämästä rahasta jopa viidennes käytetään ravitsemuksellisesti tarpeettomiin ruokiin, kertoo tuore tutkimus.
Ravitsemuksellisesti tarpeettomiksi ruoiksi luokiteltiin makeiset, makeat leivonnaiset, jälkiruoat, suolaiset naposteltavat, sokeri ja muut makeutusaineet, sokeroidut ja sokeroimattomat virvoitusjuomat ja mehut, alkoholijuomat, kaakao, kahvi ja tee.
Helsingin ja Tampereen yliopistojen sekä Luonnonvarakeskuksen yhteisessä tutkimuksessa vertailtiin eri proteiininlähteitä, eli punaista lihaa, siipikarjan lihaa, kalaa tai kasviproteiinia, suosivien kotitalouksien kokonaisostoja.
Lähes 30 000 S-ryhmän asiakasomistajaa antoi suostumuksensa tutkimukselle.
Ravitsemuksellisesti tarpeettomien ruokien osuus ostoista oli suuri, noin viidennes käytetystä rahasta, riippumatta siitä suosittiinko ostoksissa liha- vai kasviproteiinin lähteitä.
Ruokaostojen ympäristövaikutuksista suuri osa oli peräisin näistä tuotteista, esimerkiksi ilmastovaikutuksesta keskimäärin yli viidennes. Ilmastovaikutuksen lisäksi tarkasteltiin makean veden ja meriveden rehevöitymistä sekä maan ja veden käyttöä. Samansuuntaisia löydöksiä on myös esimerkiksi Australiasta ja Ruotsista.
Tulos on merkittävä, koska monilla ravitsemuksellisesti tarpeettomiksi luokitelluista ruoista on painoyksikköä kohti pieni ympäristövaikutus. Kun näiden ruokien vaikutukset lasketaan yhteen, näyttää tilanne toiselta.
– Hiilijalanjäljen vähentämisestä puhuttaessa tulisi eläinperäisten ruokien rinnalla puhua myös ravitsemuksellisesti tarpeettomista ruoista, yliopistotutkija Jelena Meinilä Helsingin yliopistosta sanoo tiedotteessa.
– Niiden vähentäminen parantaisi myös ostojen ravitsemuksellista laatua, sillä ne kattoivat vajaan viidenneksen ostojen energiamäärästä ja 60 prosenttia lisätystä sokerista.
Proteiininlähteisiin käytetty rahamäärä ruokavalion energiasisältöön suhteutettuna oli sama, vaikka proteiininlähteiden osuudet vaihtelivat ryhmien välillä merkittävästi.
Punaista lihaa suosivat käyttivät proteiininlähteisiin 1,6 euroa per 2500 kaloria, ja käytetystä rahamäärästä 46 prosenttia kului punaiseen lihaan. Kasviperäisiä proteiininlähteitä suosivat käyttivät proteiininlähteisiin 1,5 euroa per 2500 kaloria.
Käytetystä rahamäärästä yksi prosentti kului punaiseen lihaan.
– Tämä viittaa siihen, että terveyttä ja ympäristöystävällisyyttä tukeva proteiinisiirtymä kohti kala- ja kasvipainotteisuutta ei ole ensisijaisesti hintakysymys, Meinilä sanoo.
Kasviproteiinin lähteitä suosivien ostoissa oli enemmän kuitua, folaattia ja rautaa sekä vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa.
B12- ja D-vitamiinipitoisuudet olivat muita proteiininlähteitä suosivia pienemmät, mihin kasvipainotteisuuteen siirryttäessä on kiinnitettävä huomiota. Runsaimmin B12- ja D-vitamiinia oli kalaa suosivien ostoissa, mikä puoltaa kalan sisällyttämistä ruokavalioon. Tämä edellyttää, että kala on kestävästi pyydetty tai tuotettu.
Tutkijat painottavat, että väestön ruoankulutuksen muuttamista ympäristöystävälliseen ja terveyttä tukevaan suuntaan ei voida jättää yksilöiden harteille vaan tarvitaan rakenteellisia muutoksia.
Ruokatarjonnan, asettelun ja hinnoittelun tulee tehdä ympäristöä ja terveyttä tukevien valintojen suosimisen helpoksi. Uudet pohjoismaiset ja kansalliset ravitsemussuositukset tarjoavat hyvän viitekehyksen tarjonnan ja kulutuksen muutokselle, tutkijat näkevät.