Festarit ja lomailu jäivät sikseen, kun vapaapalokuntalaista tarvittiin Kalajoen palavassa metsässä – "Pakko siellä on vaihtomiehiä olla"
Kemin Kaivoksella työskentelevä Hannu Leppimaa oli lähdössä mökiltään takaisin kotiinsa Nivalaan, kun Kalajoella sunnuntaina syttyneen maastopalon sammutustöihin kaivattiin apua.
– Kun lähdettiin kotiin, sanoin veljelleni, että olen varmasti tuolla loppuloman, hän kertoo STT:lle päästyään lepäämään ensimmäisestä, yön yli kestäneestä sammutusvuorostaan.
Nivalan vapaapalokunnassa vanhempana sammutusmiehenä toimiva Leppimaa oli viettämässä kesälomaansa, jonka viimeisen viikon suunnitelmat muuttuivat palavan metsän takia.
– Ajattelin, että tuo on niin iso keikka, että loma joutaa jäädä vähän kesken. Minulla oli Qstock-festivaaleillekin jo liput, mutta lahjoitin ne pois. Tämä menee kuitenkin sen edelle. Maasto on haastavaa, ja se on niin väsyttävää hommaa, että pakko siellä on vaihtomiehiä olla.
Pohjois-Pohjanmaalla Kalajoella on jo viikon riehunut sinnikäs maastopalo, jonka sammutustöihin on osallistunut pelastuslaitosten henkilökuntaa ympäri Suomea. Apuun on riennetty lomilta, mökiltä ja pääkaupungista asti.
Myös Jokilaaksojen pelastuslaitoksen päätoimista henkilökuntaa on määrätty vapailta ja lomilta töihin työaikalain mahdollistaman hätätyön nojalla.
Hälytysosaston päällikkö Jesper Allén saapui perjantai-iltana Helsingin pelastuslaitokselta auttamaan sammutustöissä. Ensimmäinen työvuoro alkoi heti lauantaiaamusta. Tarkoituksena on tehdä pari 12 tunnin vuoroa ennen kotiinpaluuta.
– Kysyttiin, että löytyisikö lähtijöitä meiltä sopimuspalokunnista, ja aika äkkiä heidät saatiin kasaan, Allén kertoo.
Maastopalon sammutuksessa tärkeään osaan nousee myös järjestelyistä huolehtiva henkilöstö. Tarja Roininen kuuluu Pulkkilan puolivakinaiseen palokuntaan ja pyörittää muun muassa Kalajoen sammutustöiden työvuoroja, kauppa-asioita, kuljetuksia ja muonituksen järjestämistä.
– Olen käynyt yhden yön välillä nukkumassa kotona, muuten majoitus on täällä. Aika pitkää päivää teen, sillä käyn nukkumassa muutamia tunteja kerrallaan. Seuraava suunnitelmani on, että saisin nukkua vaikka neljä tai viisi tuntia putkeen. Nyt aion pitää taukoa, Roininen kertoi lauantaina.
Myös Roinisen kesäloma kuluu pitkälti ensi viikolla jatkuvien sammutustöiden järjestelyissä.
Apuun tulleet eivät ole kuitenkaan matkanneet turhaan.
– Apua on tullut, ja sitä kyllä tarvitaan, sanoo pelastuskomppanian johtopaikalla työskentelevä päivystävä palomestari Matti Virtanen.
Hän mainitsee muonituksen, sammuttajien ja huollon lisäksi tärkeiksi osallisiksi ulkopuoliset urakoitsijat, jotka ovat raivanneet metsää sammuttajien tieltä. Raskaaseen työhön tarvitaan muun muassa metsäkoneita, kaivinkoneita, ajokoneita ja muuta yksityisten urakoitsijoiden kalustoa, sillä maasto on erittäin vaikeakulkuista. Sammutustöitä ovat vaikeuttaneet myös itsestään kaatuilevat puut.
Vanhempi sammutusmies Leppimaa kertoo olleensa sammuttamassa palopesäkkeitä yön ajan alueella, jossa palo oli viimeisimpänä lähtenyt leviämään.
– Kyllähän se on hurjan näköistä, kun sinne keskelle paloaluetta menee. Kaatuneita puita, eikä eläviä puita näe juuri missään. Pohjakasvillisuus on mustana, juuret paistavat läpi. Hämärän tullessa piti varoa, kun puut alkoivat kaatuilla, ettei alle jää. Työturvallisuus on muutenkin älyttömän haastavaa, hän kuvailee.
– Onhan se synkän näköistä, kun menet metsään, missä ei ole oikeastaan muuta kuin kaatuneita hiililäjiä. Ne olivat aivan hiilikenttiä suureksi osaksi, Leppimaa jatkaa.
Perjantai-iltapäivänä sammuttajien avuksi saapui hetkellisiä sateita, mutta lisää sateista säätä toivotaan. Luontoäidiltä kaivataan apua.
– Kyllähän luonto korjaa tällaista tilannetta omalla ajallaan, mutta metsän ja alueen kannalta tässä on isoa vahinkoa jo käynyt, sanoo pelastuskomppanian johtaja Petri Lehkonen.
Kukaan haastatelluista ei ole aikaisemmin ollut osana vastaavaa sammutusoperaatiota.
– Kyllä tämä ainutkertainen on, ja toivottavasti sellaiseksi jääkin, Lehkonen toteaa.
Ensi viikon sää on ratkaiseva tekijä sammutustöiden etenemisessä. Lehkonen arvioi, että runsas sade ja vähätuulinen sää kirittäisivät urakan valmistumista alle viikkoon.
– Toivon, että tästä selvitään nopeasti, ja ennen kaikkea pystytään vapauttamaan muiden alueiden resursseja niin, että oma organisaatio hoitaa loput.
Louhikkoista ja vaikeakulkuista maastoa on palanut Kalajoella viime sunnuntaista asti. Alkuviikosta palo saatiin rajattua noin 70 hehtaariin, mutta keskiviikkona palo pääsi karkaamaan puuskittaisten tuulten avulla rajoituslinjojen yli ja eteni nopeasti latvapalona. Lauantaiaamuna paloalueen koko tarkentui 290 hehtaariin.
Jo ennen palon leviämistä latvapaloksi sammutustöissä on ollut mukana lukuisten Jokilaaksojen pelastuslaitoksen yksiköiden lisäksi esimerkiksi Puolustusvoimien virka-apuosasto, sopimuspalokuntien henkilöstöä sekä muiden pelastuslaitosten henkilökuntaa. Mukana on myös Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen helikopterit.
Palon syttymissyystä ei ole tietoa, mutta alue, josta palo syttyi, on tiedossa.
Jopa yli 20 vuoden uran palokuntatoiminnassa tehneet haastateltavat eivät muista vastaavaa maastopaloa uransa ajalta. Yli 50 vuotta sitten, vuonna 1970, Kalajoella koettiin kuitenkin yksi Suomen suurimmista metsäpaloista. Silloin Tyngällä ja Etelänkylällä paloi liki 1 600 hehtaaria metsää.
