Euroopassa mietitään jälleen, mitä tehdä keskimatkan ohjusten kanssa

Presidentit Mihail Gorbatshov ja Ronald Reagan allekirjoittivat joulukuussa 1987 sopimuksen, joka poisti Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain Eurooppaan sijoittamat lyhyen ja keskimatkan ohjukset.

Samalla INF-sopimus tuli kieltäneeksi kokonaisen asekategorian: maalta laukaistavat 500–5 500 kilometriä kantavat ohjukset.

Pitkään tekohengityksessä olleen sopimuksen voi julistaa lopullisesti kuolleeksi perjantaina, kun Yhdysvallat irtautuu siitä kuusi kuukautta presidentti Donald Trumpin ilmoituksen jälkeen.

Yhdysvallat on jo ennen Trumpiakin syyttänyt Venäjää sopimuksen rikkomisesta.

Yhdysvaltain mukaan Venäjä on ottanut käyttöön uuden risteilyohjuksen, jollaista INF-sopimus ei salli. Venäjä on luonnollisesti eri mieltä.

Euroopan näkökulmasta tarjolla näyttää olevan INF:n jälkeen lukuisia huonoja vaihtoehtoja.  Jos Yhdysvallat toisi euro-ohjuksensa takaisin, historian vaarallinen vastakkainasettelu uhkaisi toistaa itseään.

– Jos Eurooppa taas yksimielisesti torjuisi (ohjusten sijoittamisen), se rapauttaisi entisestään transatlanttista suhdetta sekä Naton yhtenäisyyttä eikä estäisi Venäjää sijoittamasta omia asejärjestelmiään, kirjoittaa Bruno Lété, joka työskentelee German Marshall Fund of the United States -tutkimuslaitoksessa.

Euroopan yhtenäisyyden kannalta olisi pulmallista myös se, jos osa liittolaisista suostuisi ottamaan ohjukset vastaan ja osa ei.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg vakuutti heinäkuussa, että sotilasliitossa valmistellaan toimia INF-sopimuksen kaatumisen varalle.

Hänen mukaansa suunnitelmissa ei kuitenkaan ole keskimatkan ydinohjusten tuominen takaisin Eurooppaan. Venäjä ei vakuutu.

– Mitä enemmän Nato sanoo, ettei sillä ole suunnitelmia tai aikeita, sitä vähemmän me niin uskomme, varaulkoministeri Sergei Rjabkov muotoili Sky Newsin haastattelussa.

Vaikeassa tilanteessa on pohdittu mahdollisuuksia pitää Eurooppa vapaana INF-ohjuksista sopimuksen kaaduttuakin.

Ajatuksen on nostanut esille myös presidentti Sauli Niinistö, joka aiemmin tänä vuonna Münchenin turvallisuuskokouksessa korosti puhuvansa ”Uralilta Atlantille” ulottuvasta Euroopasta.

Eräät tutkijat ovat jopa pohtineet mahdollisuutta, voisiko asiasta sopia EU:n ja Venäjän kesken.

Mutkikkaamman asiasta tekee se, että syntytilanteesta poiketen INF-sopimuksen kaatumisen syyt ovat nyt suurelta osin muualla kuin Euroopassa, erityisesti Kiinassa.

Sekä Venäjä että Yhdysvallat ovat olleet huolestuneita Kiinan sotilaallisen kyvyn kasvamisesta.

IISS-tutkimuslaitos on arvioinut, että nykyinen INF-sopimus kieltäisi Kiinalta lähes kaikki ballistiset ja risteilyohjukset.

Kiina onkin johdonmukaisesti torjunut ehdotukset uudesta, laajemmasta INF-sopimuksesta.