EU-parlamentti on säilyttämässä toimintakykynsä, mutta radikaalin oikeiston nousu Ranskassa ja Saksassa enteilee kovaa vääntöä
Euroopan parlamentti on säilyttämässä EU-vaalien jälkeen toimintakykynsä, mutta Ranskan ja Saksan vaalitulokset voivat aiheuttaa jatkossa lukkotilanteita EU-politiikassa. Näin tulkitsee akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta.
Ranskassa Marine Le Penin Kansallinen liittouma sai EU-vaaleissa yli 31 prosentin kannatuksen, kun taas Emmanuel Macronin Renessanssi-puolue kärsi tappion. Macron päätti hajottaa tuloksen seurauksena parlamentin.
Miettinen pitää Ranskan tilannetta suurempana järistyksenä kuin EU-vaalien aiheuttamia muutoksia Euroopan parlamenttiin. Käytännössä hän povaa Ranskan vaalituloksen aiheuttavan seurauksia unionin jäsenmaista koostuvassa neuvostossa.
– Ranska on ollut tietyllä tavalla se johtava voima, aloitteentekijä. Ja nyt Ranska on yhtäkkiä yksi niistä heikoimmista osapuolista tässä kuviossa, hän sanoo.
Miettinen arvioi, että Macron pyrkii jatkossakin toimimaan EU-politiikassa aloitteentekijänä. Paine ajaa yhä ranskalaisempaa politiikkaa läpi unionissa kuitenkin kasvaa.
Asetelma voi Miettisen mukaan johtaa jopa siihen, että Macron saattaisi suhtautua kriittisesti komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin jatkokauteen. Miettiselle yksi tärkeä seurattava sektori on jatkossa myös se, muuttuuko Macronin suhde ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan aiempaa kriittisemmäksi.
– Jos hän haluaa lähteä tuottamaan tällaista ajatusta katkoksesta tai muutoksesta Euroopan tasolla, niin se komission puheenjohtajan valinta voi olla yksi paikka, missä tätä tehdään.
Toinen vaihtoehto Macronille on hakea ranskalaisen politiikan turvaajaa unionin jäsenmaiden poliittisista johtajista koostuvan Eurooppa-neuvoston johtoon, Miettinen arvioi.
Ranska ja Saksa ovat Euroopan poliittisia jättiläisiä, joiden keskinäinen suhde vaikuttaa olennaisesti EU-politiikan mahdollisuuksiin. Ranskan lisäksi protestiviesti tuli äänestäjiltä myös Saksassa, jossa liittokansleri Olaf Scholz päätyi kolmanneksi kristillisdemokraattien ja äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen taakse.
Demarien, vihreiden ja liberaalien hallitus on ollut jo tähän saakka keskenään eripurainen, mikä on kaventanut maan aloitekykyä ja valtaa unionissa. Myös huonolla vaalituloksella voi olla vaikutuksensa.
– Tämä on vähän tämmöistä lopun alkua tälle Scholzin koalitiohallitukselle, Miettinen tulkitsee.
Miettinen myös arvioi, että esimerkiksi Ukraina-tuessa saksalaiset päättäjät joutuvat jatkossakin huomioimaan uhan laitaoikeiston noususta. Ukraina-tukea ei ole pidetty Saksassa mitenkään ongelmattomana, Miettinen huomauttaa.
– Saksassa on itse asiassa paljon ajattelua, jossa haluttaisiin nähdä Saksan roolin rinnastuvan pikemminkin Itävaltaan ja Itävallan liittoutumattomuus- ja puolueettomuuspolitiikkaan. Siihen, että Saksasta ei tule osapuoli sodassa.
EU:n toimintakyvyn kannalta merkitystä on jäsenmaiden välisten suhteiden lisäksi myös Euroopan parlamentilla, jonka kokoonpanosta vaaleissa äänestettiin. Vaikka esimerkiksi Suomen kannalta olennaisissa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä valta on jäsenmailla, useimmissa politiikkalohkoissa sääntelyhankkeiden hyväksymiseksi tarvitaan sekä jäsenmaiden että parlamentin hyväksyntä.
Kokoomuksen keskustaoikeistolainen kotiryhmä EPP, keskustan ja RKP:n kotiryhmä Renew, demarit ja aika ajoin myös vihreät ovat turvanneet komission aloitteiden etenemisen kuluneella vaalikaudella. Kolme ensimmäistä on säilyttämässä yhä enemmistön parlamentissa.
Parlamentissa suuri tarina oli lopulta jatkuvuus, Miettinen tulkitsee.
– Sellainen Eurooppa-myönteinen enemmistö säilyy kyllä parlamentissa. Siellä on jonkin verran siirtymää ryhmien välillä, mutta sellaista isoa siirtymää tuskin tullaan näkemään.
Tiettyä epävarmuutta arvioinnissa aiheuttaa tosin tällä hetkellä se, että monet voittoja ottaneista puolueista eivät kuulu toistaiseksi mihinkään ryhmään.