Etiikantutkija kaipaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä Sitran nimityksiin

Koska Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (Sitra) on osa julkisyhteisöä, tulisi sen nimitysprosessien olla mahdollisimman julkisia. Näin sanoo hallintotieteiden emeritusprofessori Ari Salminen Vaasan yliopistosta. Hän peräänkuuluttaa Sitran toimintaan lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Sitran nimityskäytännöt ovat puhuttaneet viime päivinä. Helsingin Sanomat kertoi maanantaina, että poliitikoista koostuva Sitran hallintoneuvosto valitsi yliasiamiehen tehtävään opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan ylijohtajan Atte Jääskeläisen, vaikka Sitran hallitus oli esittänyt tehtävään tutkija Tommi Laitiota.

Hallinnon ja johtamisen etiikkaan erikoistunut Salminen muistuttaa, että Sitra on merkittävä organisaatio. Kun sinne nimitetään henkilöitä, olisi reilua, että menettely olisi avointa ja läpinäkyvää. Ulkoapäin ei saisi syntyä sellaista vaikutelmaa, että johonkin asiaan olisi vaikutettu tavalla, joka ei ole eettisesti kestävää.

– Nyt voi kysyä, syntyykö tässä sellainen pieni epäilys. Mutta onko sillä kuinka suuri merkitys loppujen lopuksi, sitä en osaa arvioida, Salminen sanoo.

Jos nimitysprosessit eivät ole julkisia, alkaa niihin Salmisen mukaan nopeasti tulla hämäriä piirteitä.

Yliasiamiehen tuoretta valintaa on Salmisen mukaan vaikea arvioida ulkoapäin. Julkisuudessa olevista tiedoista ei esimerkiksi pysty päättelemään, kuinka lähellä viimeiselle kierrokselle selvinneet ehdokkaat ovat toisiaan. Hakutekstistä syntyi kuitenkin se vaikutelma, että tehtävään haluttiin pikemminkin hallinto- ja johtamiskeskeistä henkilöä kuin tutkimus- ja kehitystyön osaajaa.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Sitran hallintoneuvosto kumoaa päätöksellään Sitran hallituksen esityksen. Samoin kävi vuonna 2004, kun hallintoneuvosto nimitti Esko Ahon yliasiamieheksi, vaikka Sitran hallitus olisi halunnut tehtävään yksimielisesti yhdysvaltalaisen huippuyliopiston MIT:n kansantaloustieteen professorin Bengt Holmströmin.

– Jollain tavalla tämä hallituksen ja hallintoneuvoston keskinäinen dialogi on joko vähäistä tai hallintoneuvoston politiikkaryhmä sitten vain tekee sen päätöksen, minkä tekee, Salminen arvioi tapahtunutta.

Hänen mielestään kunnon perustelut kuitenkin voisivat olla paikallaan, jos hallintoneuvoston valinta poikkeaa huolellisesti valmistellusta hallituksen esityksestä. Tässä tapauksessa Sitra ei oma-aloitteisesti kertonut edes hallituksen esityksestä poikkeamisesta.

– En tiedä yhtään asiasta, mutta siinä pikkuisen epäilyttää se, mitä julkisessa hallinnossa aina silloin tällöin tulee esille. Että onko tässä ollut jotain muita tarkoituksenmukaisuuskysymyksiä?

Helsingin Sanomat kertoi, että hallintoneuvosto äänesti yliasiamiehestä suljetulla lippuäänestyksellä. Myös tämä kummastuttaa tutkijaa.

– Mitä hyötyä on siitä, että se on suljettu, miksei voi ihan reilusti kertoa, kuka äänesti ketä?

Salminen arvosteleekin ylipäätään sellaisia käytäntöjä, jossa minkäänlaista valvontaa ei voi ulkopuolelta tehdä.

– Voisi sanoa, että meillä on kaikilla oikeus tietää, miten Sitran päätös tehtiin, koska se on julkisyhteisöllinen laitos. Nyt lopputulos on se, että emme juurikaan tiedä mitään.

Salminen korostaa, että Sitran päätöksenteko ei saisi millään tavalla puoluepolitisoitua. Hän ei kuitenkaan sinällään kritisoi politiikassa toimineiden nimittämistä esimerkiksi juuri yliasiamiehen tehtävään, koska muun muassa entiset ministerit ovat usein osaavia ja kokeneita.

Valintaprosessin lisäksi keskustelua on herättänyt Sitran hallituksen puheenjohtajan, opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoisen toiminta. Helsingin Sanomien jutussa Lehikoinen sai kritiikkiä hallinto-oikeuden tutkijoilta siitä, että hän oli käsittelemässä alaisensa hakemusta Sitran johtoon. Tutkijoiden mukaan menettely ei vaikuta asianmukaiselta, koska Lehikoinen ja ylijohtaja Jääskeläinen ovat toimineet esimies–alainen-suhteessa merkittävissä tehtävissä.

Myös Salminen sanoo, että huippujohtajien tai korkeassa asemassa oleville johtajille asetetaan eettisessä mielessä normaalia enemmän vaatimuksia.

– Voisi ajatella, että tässä on joka tapauksessa pieni kauneusvirhe, jos ihan loppuun saakka päässeen hakijan välitön esimies on ollut mukana valmistelu- ja suunnittelutyössä.

– Pieni epäilys tähän jää, onko tällä ollut nimitysprosessin aikana jokin vaikutus.

Salminen korostaa, ettei ota kantaa mahdollisiin juridisiin ongelmiin, vaan arvioi asiaa eettisestä näkökulmasta. Etiikassa kyse on myös siitä, millainen vaikutelma syntyy.

– Tämmöisessä tilanteessa paras ratkaisu, ettei ulkoapäin synny mitään epäilyksiä, on se, että jättäytyy päätöksenteon ulkopuolelle, kun alkaa nähdä, että tällainen tilanne on tullut. Minusta se on aika luonteva tapa.

Helsingin Sanomien mukaan asiaa oli arvioitu ministeriössä etukäteen ja tultu siihen tulokseen, ettei laissa säädettyä jääviyttä ole eikä asia voisi siltä edes näyttää.