Raportti: Ukrainan sodan hiilijalanjälki ylittää jo Hollannin vuotuiset päästöt – Venäjän aiheuttamien ilmastotuhojen hintalappu kymmeniä miljardeja
Sotakaluston ja sotilaiden liikuttelu sodassa vie valtavia määriä polttoainetta. Aseisiin, varusteisiin ja puolustusrakenteisiin kuluu paljon teräksen ja betonin kaltaisia materiaaleja, joiden valmistus tuottaa yleensä paljon päästöjä.
Sotiminen sytyttää paloja maastossa ja öljynjalostamoissa, pitkittää lentoreittejä ja pakottaa ihmisiä pakenemaan kodeistaan.
Kaikki tämä vaikuttaa siihen, että Venäjän sota Ukrainassa on tuottanut tähän mennessä enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin koko Alankomaat tuottaa vuodessa. Näin arvioi asiantuntijaryhmä Initiative on GHG accounting of war Ukrainan sodan päästöjä koskevassa raportissaan.
Ensimmäisten kahden vuoden aikana sota on tuottanut 175 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Hiilidioksidiekvivalentti on yhteismitta, jolla kuvataan eri kasvihuonekaasujen ilmastovaikutusta.
Saman verran päästöjä aiheuttaisi raportin mukaan esimerkiksi 90 miljoonan uuden bensiiniauton tuominen liikenteeseen tai 260 uutta 200 megawatin hiilivoimalaitosta.
Asiantuntijoiden mukaan Venäjän aiheuttamien ilmastotuhojen hintalappu kohoaa jo kymmeniin miljardeihin, eikä laskelmassa ole vielä edes mukana kaikkia sodan ilmastovaikutuksia.
Minkään suuren konfliktin hiilidioksidipäästöjä ei raportin mukaan ole koskaan aiemmin laskettu, ja tässä tapauksessa työtä tehdään jo sodan edelleen jatkuessa.
– Haluamme näyttää maailmalle, mitä Venäjä tekee ilmastollemme, toteaa tutkimusta johtava Lennard de Klerk STT:lle.
Kaksi suurinta sodan päästöjen aiheuttajaa ovat raportin mukaan sodankäynti ja jälleenrakentaminen, jotka kumpikin aiheuttavat noin kolmasosan päästöistä. Sodan päästöjä syntyy myös siviili-ilmailusta, maastopaloista, energiainfrastruktuurista ja pakolaisuudesta.
Venäjän suurhyökkäyksen alkuvaiheessa päästölaskelmissa painottui jälleenrakennuksen tarve, sillä suurin osa siviili-infrastruktuurin tuhoista syntyi sodan ensi viikkoina.
Raportin laskelmien mukaan tähän mennessä on ehditty toteuttaa vasta 10 prosenttia tarvittavasta jälleenrakennuksesta. Laskelmiin onkin sisällytetty myös tulevaisuudessa tehtävä jälleenrakennus.
Sodan edetessä yhä suuremmaksi päästöjen aiheuttajaksi on noussut sodankäynti, johon luetaan muun muassa sotakaluston ja ammusten käyttö sekä puolustuslinjojen rakentaminen.
Eniten päästöjä sodankäynnissä aiheuttaa valtava polttoaineen kulutus. Kalustoon ja varusteisiin myös kuluu paljon päästöjä tuottavaa materiaalia.
Sodan suoriin päästöihin on laskettu raportissa myös lentoliikenteestä aiheutuneet seuraukset, sillä lentoreittejä on jouduttu pidentämään Ukrainan ja Venäjän ilmatilojen kiertämiseksi.
Myös maastopalot on laskettu osaksi sodan päästöjä. Raportin mukaan maastopalojen koko ja intensiteetti ovat kasvaneet Ukrainassa sodan aikana merkittävästi, ja suurin osa paloista syttyy nyt rintamalinjan tuntumassa.
Taistelut sytyttävät paloja, jotka usein saavat palaa hallitsemattomasti sammuttajien puuttuessa.
Laskelmiin on sisällytetty myös maastopalojen tulevia päästöjä, sillä palaneen metsän kuollessa päästöjä syntyy lähivuosina lisää.
Päästöjä sodassa on syntynyt myös energiainfrastruktuurin vahingoittumisesta, esimerkiksi sodan alkuviikkoina Venäjän hyökättyä fossiilisten polttoaineiden varastoihin ja jalostamoihin.
Hyökkäykset Ukrainan sähköverkkoon taas ovat aiheuttaneet eristeenä käytetyn rikkiheksafluoridin (SF6) vuotoja, joka on voimakas kasvihuonekaasu.
Pienen osan sodan ilmastopäästöistä aiheuttaa myös pakolaisuus. Laskelmaan on sisällytetty paitsi Ukrainasta ja Ukrainan sisällä sotaa paenneiden liikkumisesta syntyneet päästöt, myös Venäjällä esimerkiksi liikekannallepanon pakenemisesta aiheutuneet päästöt.
Analyysi sodan päästöistä perustuu useisiin lähteisiin, muun muassa virallisiin tilastoihin, avointen lähteiden tiedustelutietoon, tieteellisiin tutkimuksiin ja asiantuntijahaastatteluihin.
Sodan edelleen jatkuessa tiedonsaanti on rajattua. Puolen vuoden välein päivittyvässä raportissa kuitenkin pyritään de Klerkin mukaan jatkuvasti tarkempaan metodologiaan ja tietolähteisiin.
Esimerkiksi maastopalojen osalta tieto on de Klerkin mukaan varsin tarkkaa. Arvio maastopalojen päästöistä perustuu satelliittikuviin ja asiantuntijatietoon.
Sodankäynnin ja erityisesti polttoaineen kulutuksen osalta laskelmat taas ovat epätarkempia, sillä asevoimat eivät tällaisia tietoja paljasta. Päästöt on siis arvioitu muilla menetelmillä, muun muassa aiempaan tutkimuksen nojaten.
On myös osa-alueita, joilla tiedetään olevan päästövaikutuksia, mutta niitä ei ole vielä pystytty sisällyttämään raporttiin. Yksi niistä on miinoista ja räjähtämättömistä taisteluvälineistä aiheutuva maaperän huonontuminen, toinen on luonnon monimuotoisuuden heikentyminen.
– Monia suojelualueita ja luonnonpuistoja on valitettavasti päätynyt sota-alueelle, de Klerk sanoo.
Hän toivoo, että seuraavassa raportissa maaperän huonontumisen ja monimuotoisuuden heikentymisen aiheuttamat päästöt saataisiin jo mukaan laskelmiin.
Sodan myötä Ukrainan talous kutistui 30 prosenttia, ja maan päästöjen kutistumisen voisi de Klerkin mukaan arvioida olevan jokseenkin samaa luokkaa.
Ukrainasta paenneet ihmiset kuitenkin jatkavat elämäänsä ja tuottavat päästöjä muualla, de Klerk huomauttaa. Myös esimerkiksi Ukrainassa tuhoutunutta terästuotantoa korvataan muualla.
– Monet Ukrainassa näkemämme päästövähennykset ovat siis yksinkertaisesti siirtyneet muualle. Ilmaston kannalta siitä ei siis ole apua.
Kun sota joskus loppuu ja ihmiset ja teollisuus palaavat Ukrainaan, siitä seuraa myös päästöjen nousua. Silloin jälleenrakennuskin pääsee kunnolla vauhtiin, mikä aiheuttaa myös päästöjä.
– Mutta tässä on myös mahdollisuus Ukrainalle katsoa, pystyvätkö he jälleenrakentamaan maan käyttämällä vaihtoehtoisia rakennusmateriaaleja tai esimerkiksi vähähiilistä sementtiä ja terästä. Ukraina on erittäin innokas tekemään tämän mahdollisimman vihreästi, de Klerk sanoo.
Raportin mukaan epäsuorana vaikutuksena sota on myös johtanut sotilasmenojen kasvuun erityisesti Euroopassa.
Koska armeijoiden on arvioitu olevan vastuussa 5,5 prosentista koko maailman päästöistä, johtaa sotilasmenojen kasvu väistämättä myös päästöjen lisääntymiseen, raportissa todetaan.
– Tämä sota on valitettavasti tehnyt maailmasta vähemmän turvallista, joten investoinnit sotilaskalustoon ja asevoimiin ovat lisääntyneet, de Klerk sanoo.
Maailman militarisoitumisesta johtuvia epäsuoria päästövaikutuksia raportissa ei ole laskettu. De Klerk kuitenkin arvioi, että ne ovat luultavasti suuremmat kuin Ukrainan sodan suorat päästöt.
Hän ajattelee, että asevoimien aiheuttamat päästöt ovat ylipäätään olleet jossain määrin sokea piste.
– Kukaan ei ole oikeastaan kiinnittänyt huomiota armeijoihin rauhan aikana, kun he tekevät harjoituksia ja niin edelleen. Toivon, että tämä herättää myös keskustelua siitä, kuinka myös armeija voi tehdä osansa hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.
Venäjän aloittaman sodan hiilidioksidipäästöjen yhteiskunnallisiksi kustannuksiksi (SCC, social cost of carbon) on raportissa laskettu noin 30 miljardia euroa.
Raportin edellisessä versiossa käsiteltiin mahdollisia tapoja saada Venäjä vastaamaan aiheuttamistaan ilmastovahingoista.
Raportissa kuitenkin todettiin, etteivät kansainvälinen ilmastohallinto tai kansainvälinen humanitaarinen oikeus tarjoa selkeää väylää sille, miten Venäjä voitaisiin saada vastuuseen.
Nyt julkaistava raportti on jo neljäs versio sodan ilmastovaikutusten arvioinnista, ja päivityksiä on määrä jatkaa. Tutkimuksen pohjalta kehitetään myös metodologiaa, jonka avulla voitaisiin jatkossa arvioida muidenkin konfliktien hiilijalanjälkeä, de Klerk kertoo.
Metodologia on tarkoitus esitellä Bakun ilmastokokouksessa marraskuussa.