Elsi Katainen: Euroopan parlamentin kanta maaperän seurantaan huomioi jäsenmaiden erityispiirteet
Euroopan parlamentti äänesti tällä viikolla täysistunnossa kannastaan maaperän seurantaa ja kestokykyä koskevaan direktiiviin.
Europarlamentaarikko Elsi Katainen (kesk./Renew Europe) toimii direktiivissä ryhmänsä neuvottelijana maatalousvaliokunnassa. Hän kertoo olevansa tyytyväinen lopputulokseen, sillä neuvottelut olivat osin hyvinkin vaikeat.
Puhdas ja terve maaperä on ruokaturvan, kestävän ruuantuotannon sekä luonnon ja ihmisten terveyden edellytys, Katainen muistuttaa tiedotteessa.
– Siksi direktiivin tavoitteet maaperän seurannasta ovat kannatettavia. Neuvotteluihin lähdettäessä minulle oli selvää, että jäsenmaakohtaiset erot on otettava huomioon. Suomessa me olemme edelläkävijöitä maaperän seurannassa, aivan Euroopan etulinjassa. Meillä tiedonkeruuta on tehty jo pitkään, mutta näin ei suinkaan ole kaikissa jäsenmaissa, Katainen toteaa.
– Neuvotteluissa itselleni oli tärkeää, että jo olemassa olevia tiedonkeruumenetelmiä ja dataa voidaan hyödyntää jatkossakin. Jäsenmaille on jätettävä tarpeeksi joustavuutta direktiivin täytäntöön panoon. Nämä seikat on tunnistettu parlamentin kannassa.
Arvioiden mukaan Euroopan maaperästä jopa 60–70 prosenttia on huonossa kunnossa, mutta puutteellisen seurannan takia todellista tilannetta on vaikea arvioida, Katainen toteaa.
Europarlamentaarikko kertoo, että parlamentin kanta antaa jäsenmaille esimerkiksi mahdollisuuden määritellä raja-arvot paikallisiin olosuhteisiin perustuen, eikä niitä määritellä EU-tasolla.
– Olen tyytyväinen, että komission ehdotus ”yksi huonosti, kaikki huonosti” -määritelmästä poistui. Tämä sääntö olisi tarkoittanut, että jos yksi monista indikaattoreista ei täyty, olisi maaperän tila automaattisesti luokiteltu kokonaan huonoksi.
– Nyt hyväksytyssä kannassa maaperän hyvää kuntoa arvioidaan viisiportaisen järjestelmän kautta, joka on paljon selkeämpi määritelmä.
Direktiivin taustalla on komission maaperästrategiassa asettama tavoite puhtaasta maaperästä vuoteen 2050 mennessä, ja se on osa komission kesällä 2023 julkaisemaa luonnonvarojen kestävän käytön pakettia.